Miten ihmisiä aktivoidaan

 Olli Sorva 

MUUTTUUKO KYLÄTOIMINTAKÄYTTÄYTYMINEN

Voisin sanoa, että kokeneena kyläpäällikkönä minulle on kertynyt laaja-alaista näkemystä ihmisten käyttäytymisestä ja suhtautumisesta oman asuinpaikkansa kehittämiseen. Siis miten Taivalkunnassa toimitaan ja aktivoidaan ihmisiä mukaan toimintaan.

Vuonna 1980 muutin nykyiselle kotikylälleni Nokian Taivalkuntaan. Lähes siitä lähtien olen ollut mukana kannustamassa asukkaita yhteistoimintaan kotiseutunsa kehittämiseksi. Olen omalta osaltani myös lisännyt ja parantanut yhteistyötä päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa kylien kehittämiseksi sekä asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseksi kylätasolla. Viime vuosituhannen lopulla olin myös 6-7 vuotta mukana maakunnallisen kylätoimijan, Pirkan kylät ry:n, hallituksessa.

Vaikka ihmisten peruskäyttäytyminen ei miksikään muutukaan parin sukupolven aikana, niin maailma muuttuu ja jokaisella aikakaudella on omat hyvät ja mukavat, sekä vastaavasti huonot ja haasteelliset asiat. Usein tuntuu, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat pitää murheensa vakiona. Eli, jos ei ole mitään isompaa, niin aletaan murehtia jotain pientä tai ulkopuolisen silmin katsottuna olematontakin. Vastaavasti, jos tulee jotain isompaa eikä murheita saada vakinaiselle tasolle, niin niiden murheiden alle jopa sorrutaan. Ihmisen täytyy siis tuntea itsensä, tietää rajansa ja minkä tekeminen tai toteuttaminen on itselle mahdollista.

Tuota ihmisten tapaa toimia voi hyödyntää monin eri tavoin myös kylän ja kyläyhteisön eduksi. Se vaatii usein kyllä hyvän ja pitkäjänteisen organisoijan. Sellaiset ihmiset vain ovat pääsääntöisesti muutenkin hyvin työllistettyjä ja heidän aikansa on kortilla. Lisäksi ”kyläpäälliköltä” pitäisi myös löytyä aikaa toimia esimerkkinä ja mukanaolijana. Tilanne johtaa helposti siihen, ettei ole tarpeeksi aikaa tiedottaa asioista kyläläisille ja tuoda asioita esille tavalla, joka innostaisi heitä käyttämään piileviä halujaan olla hyödyksi myös kyläyhteisölle samalla kun toteuttavat omia tarpeitaan. Koska ihmiset ovat erilaisia, niin kyläpäällikkönä toimivalle on eduksi myös hyvä ja yksilöllinen ihmistuntemus. Tämäkin asia vaatii tiedotuksen monipuolisuutta.

NÄIN ENNEN JA NYT

Kyläyhdistyksemme on perustettu 1980 ja alkuaikoina pidettiin kesäjuhlia. Päivätapahtuma urheilukentällä ja iltajuhla koululla, jossa oli palkintojenjako ja muuta ohjelmaa. Talkoilla laitettiin kentällä suorituspaikat kuntoon. Aina pyrittiin siihen, että vanhemmat toisivat lapsiaankin talkoisiin ja siten he kasvaisivat hyvin kylään kiinni. Moni silloisista lapsista on vieläkin valmis talkoisiin. Noina aikoina oli kylällämme myös sopivia suuleja, joissa pidettiin suulitansseja. Kylätienoo ja ihmisten elintavat ovat muuttuneet. Vaurautta ja liikkuvuutta on tullut sekä uudenlaiset tietoyhteydet. Perusturvallisuutta kuitenkin kaivataan ja tarvitaan nyt ainakin yhtä paljon kuin tuolloin. Koulu on tänäkin päivänä kylällämme yhdistävä tekijä ja ainoa julkinen paikka kokoontua. Viime talven taistossa koulumme sai työrauhan viideksi vuodeksi, kunnan tehtyä pidemmän ajan palvelusuunnitelman. Jatkosta ei koskaan tiedä. En vastusta koulujen lakkauttamistakaan, jos siihen löytyy pätevä syy ja lapsien kannalta parempi vaihtoehto tilalle.

Taivalkunta on lähellä kaupungin keskustaa ja luontainen asiointiliikenne suuntautuu sinne, koska omalla kylällä ei ole enää pitkään aikaan ollut kauppaa. Myös ihmisten harrasteet ja huvit tapahtuvat paljolti kylän ja koko kunnankin ulkopuolella. Muutama työpaikka on ja joku yksinyrittäjä kylällä toimii. Yrittäjiä asuu kylällä enemmänkin, mutta heidän toimipaikkansa on asiakkaidensa takia kylän ulkopuolella. Monesti lasten pysyvät harrastukset vievät vanhempienkin vapaa-ajan.

Kyläläisiä tiiviisti keskittyneenä kesäiseen pesäpallopeliin. Kuva: Olli Sorva

YHDESSÄOLON ILO SYNTYY PIENISTÄ ASIOISTA

Kaikkea pientä kivaa, vuosittain toistuvaa ja kylää yhdistävää toimintaa kylällä kuitenkin on. Keväällä on Kevätkarkelot. Kevätkarkelot on oiva tilaisuus niin vanhoille kuin uusille kyläläisille tulla tutustumaan muihin kylällä asuviin ja vaihtamaan kuulumisia. Silloin myydään muurinpohjalettuja ja makkaraa sekä järjestetään aikuiset vastaan lapset pesäpallo- tai jalkapallopeli. Tapahtuma on toukokuussa ja paikalla on joka kerta ollut hyvin paljon kouluikäisiä. Kesällä on avoimet pesäpallopelit parin viikon välein, joissa pelaa kaikenikäisiä, koululaisista ikäihmisiin, joihin ainakin kohta minäkin jo kuulun. Aiempaa pelikokemusta ei tarvita, ja toistaiseksi on pelien onnistumiseen väki riittänyt. Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen on yksi tapa aktivoida ihmisiä. Syksyllä pidetään Kaamosmarkkinat. Lisäksi kyläyhdistys pyrkii järjestämään vuodessa pari kyläiltaa, joissa on jokin tietty teema tai luennoitsija.

Jatkotarinaa Taivalkunnasta ja tekemisistäni voit lukea kyläblogista lisää lähiviikkoina.

Olli Sorva

pj, Taivalkunnan kylät ry