maanantai 29. toukokuuta 2017

Kansanedustaja Pirttilahti Kemerasta: ”Uutta hakusulkua ei ole tulossa.”

Teemu Varjosen kirjoittama "Metsästä kestävästi energiaa ja työtä" -hankkeen avajaisista 19.5.2017

Sahalahden Kontulaan oli 19.5. perjantaina kokoontunut viitisenkymmentä metsänomistajaa ja alan toimijaa Metsästä kestävästi energiaa ja työtä -hankkeen avajaisiin. Metsänhoitoyhdistys Roineen kahden ja puolen vuoden mittaisen kestävän metsätalouden kehittämishankkeen lähtölaukauksessa kansanedustaja Arto Pirttilahti teki laajan katsauksen niin EU:n kuin Suomen hallituksenkin metsäalaa koskettaviin linjauksiin. ”EU:lla ei ole metsäpolitiikkaa”, painotti Pirttilahti. Suomalaista metsätaloutta ja metsänomistajaa säädellään mm. ilmasto-, ja maatalouspolitiikan kautta. Pirttilahti kiitteli ministeri Tiilikaista ahkerasta reissaamisesta Suomen hyväksi ympäri Eurooppaa.


Digitalisaation ja metsävaratiedon käytössä on syytä olla tarkkana, kommentoi metsätalousneuvos Jarmo Toukola.
Kuvaaja: Ilkka Heinonen


Roineen hankkeella metsien kestävää käyttöä halutaan edistää saattamalla metsät entistä paremmin hoitotoimien ja hakkuiden piiriin. Erityisesti taimikoiden ja nuorten metsien kunnostukseen liittyy keskeisesti valtion Kemera-tuki. Viime syksystä tämän vuoden huhtikuulle kestänyt hakusulku on viivästyttänyt kunnostustöitä ja luonut epävarmuuden ilmapiiriä. Pirttilahti toi Kontulan yleisölle toivottuja terveisiä valtion aikeista Kemeran suhteen. Nyt hakemukset, toteutusilmoitukset ja maksatukset ovat pysyneet hyvin tasapainossa – raha liikkuu ja työt saadaan tehtyä. ”Uutta hakusulkua ei ole tulossa”, kansanedustaja totesi ja toivotti Metsästä kestävästi energiaa ja työtä -hankkeelle onnea ja menestystä.



Tilaisuuden juhlapuhujaksi saapui kansanedustaja Arto Pirttilahti Mänttä-Vilppulasta. Kuvaaja: Ilkka Heinonen


Hankkeen slogan ”Miljoonan euron mahdollisuus” viittaa metsien huomattavaan potentiaaliin työn ja toimeentulon mahdollistajana. Suomalaisella metsänomistajalla on ainutlaatuinen asema: hoitamalla metsäomaisuutensa tuottokuntoon hän luo myös työtä ja hyvinvointia yhteiskuntaan, usein vieläpä omaan kotikuntaansa. Kangasalan ja Pälkäneenkin metsissä on monta miljoonaa tienattavana ja näkymät myös energiapuun menekille ovat valoisat. Toimitusjohtaja Pekka Lehtonen kertoi tilaisuudessa Kangasalan Lämpö Oy:n ja Roineen hedelmällisestä yhteistyöstä. Riunrannan biolämpölaitoksen polttoaineen toimituksesta, käytöstä ja valvonnasta Roine vastaa ”avaimet käteen” -periaatteella. Kokemukset toimintamallista ovat erittäin positiivisia.

Keskustelua syntyi myös digitalisaatiosta osana hallituksen Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihanketta. ”Digitalisaatio on nykypäivää, eikä sitä kannata vastustaa. Metsänomistajien yksityisyyden suojaa on kuitenkin tarkoin varjeltava, kun metsävaratietoa kerätään ja käytetään”, metsätalousneuvos Jarmo Toukola kommentoi ja lähetti Pirttilahden välityksellä valtiovallalle terveiset kaikkia suomalaisia metsänomistajia koskevasta aiheesta.

Kaukokartoitus, älypuhelinsovellukset ja sähköiset puukauppapaikat ovat tulleet viime vuosina metsäalalle rymisten. Järjestelmissä ja sovelluksissa on potentiaalia, mutta myös omat ongelmansa. ”Taivaalta katsomalla” metsän kaikki ominaisuudet eivät avaudu ja vaikka data olisikin käyttökelpoista, saappaat jalassa metsiä mittaavia ammattilaisia tarvitaan edelleen. ”Digitalisaatio saattaa kehittyä hyväksi rengiksi, mutta isännäksi siitä ei ole”, Roineen toiminnanjohtaja Pekka Jaatinen kiteytti.

Hanketta rahoittavat yhdessä Leader-ryhmät Kantri sekä Pirkan Helmi.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Vastuuko painaa hallituslaista?

Estääkö vastuun pelko ihmisiä osallistumaan yhdistystoimintaan, kuten Innostavan koulutuksemme tulevaisuusverstaassa arveltiin? Millainen on hallituksen jäsenen vastuu? Mikä siinä voi pelottaa ja mitä pelon hälventämiselle voisi tehdä?

Kollektiivinen vastuu


Yhdistyksen hallituksen tehtävänä on hoitaa yhdistyksen asioita jäsenistön eli yhdistyksen kokouksen valtuutuksella, toimintasuunnitelmaa seuraten ja budjetin rajoissa. Hallitus siis tekee päätöksiä, toimeenpanee ja organisoi. Se ei voi päättää sellaisista asioista, jotka kuuluvat sääntöjen tai lain mukaan yhdistyksen kokoukselle (ns. vuosikokous), kuten valita hallitukseen uusia jäseniä tai muuttaa sääntöjä. Myös (taloudellisesti) merkittävät päätökset pitää aina vielä vuosikokouksen käsiteltäväksi.

Hallituksen jäsenet ovat kollektiivisessa eli yhteisvastuussa päätöksistä. Eli vastuussa ovat kaikki ne hallituksen jäsenet, jotka eivät voi osoittaa olleensa päätöstä vastaan. Käytännössä tämä erimielisyyden tai vastalauseen osoittaminen ja sitä myötä vastuusta vapautuminen tapahtuu jättämällä eriävä mielipide päätöksestä ja varmistamalla, että se myös pöytäkirjaan kirjataan. Eriävän mielipiteen jättäminen mahdollistaa myös moitekanteen nostamisen myöhemmin.

Joskus kuulee tarinoita vallattomista puheenjohtajista, jotka ottavat itselleen enemmän valtaa (ja samalla vastuulleen), kuin heillä on. Nimenkirjoitusoikeudesta huolimattakaan puheenjohtajalla ei ole oikeutta omavaltaisesti tehdä päätöksiä, muuten kuin hallitus on hänelle delegoinut.

Henkilökohtainen vastuu


Hallituksen jäsen on velvollinen korvaamaan tahallisesti tai huolimattomuuttaan aiheuttamansa vahingon, esimerkiksi jos on vahingoittanut yhdistyksen omaisuutta. Korvausvastuu voi syntyä myös tehtävien laiminlyönnistä. Jos syyllisiä on useampia, he ovat vastuussa omasta ja toistensa puolesta.

Rikosoikeudellinen vastuu kohtaa hallituksen jäsentä, jos hän syyllistyy rikokseen yhdistystä kohtaan. Valitettavasti esimerkiksi kavallusrikoksia tapahtuu yhdistyksissä toisinaan.


Hallituksen jäsenen esteellisyys tiukempi kuin yhdistyksen jäsenen


Asiassa, jossa yhdistyksen ja hallituksen jäsenen etu saattavat olla ristiriidassa keskenään, hallituksen jäsen ei saa osallistua käsittelyyn äänestämällä eikä edes keskustelemalla. Tyypillisesti tällainen asia on vastuuvapauden myöntäminen vuosikokouksessa tai esimerkiksi tilanne, jossa yhdistys harkitsee jonkin palvelun ostamista hallituksen jäseneltä. Hallituksen jäsenellä tulee siis olla melko matala kynnys jäävätä itsensä päätöksenteosta.

Hyvä hallinto


Yhdistyksen hyvä hallinto tarkoittaa, että asiat pyritään hoitamaan ja päätökset tekemään niin, että ”ei tule sanomista”. Eli hallitus noudattaa vuosikokouksen antamia raameja. Kokoukset ovat laillisia ja päätösvaltaisia ja ne järjestetään kasvokkain tai sähköisesti niin, että hallituksen jäsenet voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Päätökset kirjataan aina pöytäkirjaan riittävän selkeästi. Tulevaisuusvertaassa tuumittiin hyvän tavan olevan se, että pöytäkirjan kirjaukset heijastetaan kokouksessa valkokankaalle tms. jotta jokainen voi nähdä ne ja myös paremmin vaikuttaa siihen, että kaikki oleellinen tulee kirjattua ja kirjaus on kokouksen päätöksen mukainen. Isommat asiat viedään vuosikokouksen tai ylimääräisen kokouksen käsiteltäväksi, toki hallituksen hyvin valmistelemina.

Tiedottaminen ja tiedon jakaminen ovat aivan oleellinen osa yhdistystoimintaa, myös vastuun näkökulmasta. Hallitusten vaihtokokoukset ovat yksi hyvä käytäntö, eli vanha ja uusi hallitus kokoustavat yhdessä, jolloin on mahdollista siirtää tietoa eteenpäin ja perehdyttää uusia hallituslaisia. Pidetään huolta, että poissaolleet hallituksen jäsenet pysyvät ajan tasalla, myös varajäsenet huomioidaan tiedotuksessa.

Hallitustyö on parhaimmillaan aitoa yhteistyötä: jos joku hallituksen jäsen ei syystä tai toisesta pysty hoitamaan tehtäväänsä, autetaan ja paikataan. Yksi mahdollisuus helpottaa yksittäisten hallituslaisten vastuuta (jos säännöt antavat myöten) on vastuualueiden jakaminen ja kierrättäminen. Osaamattomuudesta aiheutuvia sudenkuoppia vältetään siirtämällä tehtäviä asiantunteville, esim. ostamalla kirjanpito ulkopuolelta.

Puheenjohtajan merkitystäkään ei sovi unohtaa. Hyvä puheenjohtaja osaa jakaa tehtäviä sekä kannustaa ja kiittää. Puheenjohtajan tulee olla tietoinen kaikesta, mitä yhdistyksessä tapahtuu, mutta hänen tulee osata olla puuttumatta liikaa, siis antaa vastuuta.


Tiedolla pelko selätetään


Hallituksen jäsenten vastuuta ei siis voi vähätellä. Yhdistyslain ja omien sääntöjen tuntemus luo kuitenkin perustan hyvälle hallinnolle. Samoin yhdistyksen vakiintuneiden toimintatapojen tuntemus, sillä myös ne vaikuttavat tarkasteltaessa hallituksen päätösten laillisuutta.

Aiheesta järjestetään paljon koulutusta, ja netistä löytyy runsaasti tietoa. Esimerkiksi Kari Loimun YHDISTYKSEN ABC - opas suomalaiseen yhdistystoimintaan on vallan mainio ja selkeä opas.



Anna Kulmakorpi

tiistai 9. toukokuuta 2017

Ihmisten ajanpuute yhdistysten kiusana

Innostavassa työpajassamme kartoitettiin ensin asioita, jotka mahdollisesti estävät ihmisten osallistumista yhdistystoimintaan. Päällimmäiseksi ongelmaksi tässä suhteessa nousi ajanpuute. Ihmisillä voi olla tuntua ylivoimaiselta venyä vielä yhdistystoimintaan työn, perheen, harrastuksen ja kaiken muun kiireen lisäksi. Pohdimme porukalla ideoita tähän(kin) ongelmaan, ja olenkin nyt koonnut tähän tulevaisuusverstaassa esiin tulleita ratkaisuehdotuksia ja myös jatkojalostanut niitä hieman edelleen.


Organisoinnilla helpotusta aikakapeikkoon


Runsaasti kannatusta sai ajatus, että yksi ilta riittänee yhdistystoiminnallekin. Yhdistysaktiivit usein tekevät vähän joka päivä jotakin yhdistykseen liittyvää, mutta kuten usein muillekin harrastuksille, yhdistyshommille voisi olla varattuna yksi ilta viikossa. Ehkä selkeä aika yhdistyshommille voisi tuntua vähemmän kuormittavalta. Jos mahdollista, kokouksille voisi myös yhteisesti sopia jonkin kiinteän päivän, jolloin ennakointi on helpompaa. Toisaalta, jos kaikille sopivaa yhteistä päivää on vaikea löytää, vaihtuva kokousaika voi helpottaakin.


Sähköiset apuvälineet – uhka vai mahdollisuus?


Sähköposti, Facebook, WhatsApp – yhä useampi pitää yhdistysasioissa yhteyttä jollain sovelluksella. Tämä voikin helpottaa asioiden hoitamista, jos kasvokkain tapaamiselle on vaikea löytää aikaa. Omakohtaista kokemusta on kuitenkin siitä, että näillä välineillä saattaa mopo karata ja viestinnän helppouden myötä yhdistyksen asioita hoidetaan reaaliajassa – ja ne ovat koko ajan ajatuksissa! Selkeät pelisäännöt auttavat tässä, eli mitä välineitä käytetään ja millaisille asioille. Omassa yhdistyksessämme tämä ratkaistiin niin, että vain kiireelliset asiat hoidettiin sähköisesti – kaikki muu sai luvan odottaa kokoukseen.


Tehtävänjaolla kuormitus kohtuulliseksi


Joillekin ihmisille pidempiaikainen sitoutuminen voi olla kynnyskysymys, joten tehtävien ”paketoiminen” sopivasti voisi auttaa kuluvan ajan hahmottamiseen. Esimerkiksi: "kyläkekkereiden valmisteluun tarvitaan teltan pystyttäjiä kaksi henkilöä, tähän kuluu aikaa tunti". Tai: "tule ohjaamaan lasten puuhakerhoa 45 minuuttia kerran kuussa".

Usein käy niin, että yhdelle aktiivisille (usein uusille ja innokkaille) puuhaihmisille helposti kerääntyy monta hommaa, joka uuvuttaa hänet ennemmin tai myöhemmin. Ajan ja voimien säästämiseksi voisi yrittää pitää kiinni siitä, että yhdellä ihmisellä on yksi homma. Useinhan sihteeri toimii myös kirstunvartijana ja pitää yllä jäsenrekisteriä. Jos rahastonhoitaja löytyy erikseen ja jäsenrekisterin ottaa joku toinen hoitaakseen, sihteerin homma keventyy jo selkeästi.

Kaikkien panos on tärkeä ja sitä pitää arvostaa – oli se sitten isompi tai pienempi. Myös eri elämäntilanteiden huomioiminen on tärkeää – jos joku ei syystä tai toisesta ehdi tai pysty, tarjoudutaan avuksi ja paikataan.


Mukavaa ajanvietettä


Yhdistystoiminnassa pitäisi hauskuus olla aina läsnä – onhan se ihmisen vapaa-aikaa. Tylsemmätkin hommat hoituvat mukavasti hyvässä porukassa. Uusien ihmisten houkuttelemiseksi kannattaakin pyrkiä saamaan yhdistyksen hyvä meininki mahdollisimman näkyväksi. Aikaa löytyy, jos on innostusta – ehtiminen on asenteestakin kiinni! Yhdistystoimintaan innostaminen pitäisi kuitenkin aina tehdä kannustamalla ja positiivisen kautta – syyllistämisellä saa aikaan vain vastareaktion.

Yksi erinomainen tapa tehdä yhdistystoiminnasta hauskempaa on ottaa koko perhe tai paras kaveri mukaan – tulee samalla sitä arvokasta yhteistä aikaa!


Anna Kulmakorpi

Innosta osallistumaan!

Viime marraskuussa innostamisen asiantuntija Anita Mäntynen-Hakem (Onnistus Ay) oli kyläfoorumissamme puhumassa. Saimme tilaisuudesta niin hyvää palautetta ja toiveen jatkotilaisuudesta, että pyysimme Anitan uudelleen meitä innostamaan. Niinpä la 6.5. kokoonnuimme jälleen asian äärelle Anitan johdolla Kyläaktivaattorin Innosta osallistumaan -koulutuksessa.


”Hetki ennen hunajaa”


Innostuminen on syttymistä, ihastusta, iloa, halua ja rohkeutta heittäytymiseen, luovuuden virtaamista ja oppimisen polttoainetta, sisäistä motivaatiota ja voimaantumista. Se on kirkkaan näkemisen hetki - ja paljon muuta.

Moni asia aiheuttaa innostumista eri ihmisissä, mutta innostumisen taustalla on myös psykologisia perustarpeita kuten omaehtoisuuus, yhteisöllisyys, kyvykkyys ja hyväntekeminen.

Lupa innostua


Innostuminen on oppimisen ja eteenpäin pyrkimisen perusta. Tyytyväisyys sen sijaan on passiivinen olotila ja harvemmin synnyttää uutta. Rohkeasti siis intoilemaan ja tohkeilemaan, jotta luovuus, edistys ja aktiivisuus pääsevät kuplimaan.

Olenko itse innostaja vai ankeuttaja? Jemmaanko omaa innostumistani, koska pelkään muiden reaktioita? Suhtaudunko avoimesti ja kannustavasti muiden innostukseen? Kun oma asenne on kunnossa, on valmis innostamaan ja kannustamaan muita muutokseen.

Millainen on hyvä innostaja?


Hyvä innostaja on itse innostunut ja hän uskoo ihmisiin ja heidän mahdollisuuksiinsa. Innostaja herättelee ja kannustaa sekä luo hyvää henkeä ympärilleen. Hän uskoo yhteisön voimaan ja uskaltaa laittaa oman persoonansa peliin. Hän on ideologi, mutta myös todellisuudentajuinen ja hänellä on riittävät tiedot ja taidot asiassa, jota edistää.

Innostajaa voidaan tarvita ryhmänjohtajana ja vuorovaikutuksen helpottajana. Hän voi olla motivoija ja liikkeelle laittaja, toiminnan organisoija ja katalysaattori. Innostaja on itsekin osallistuja, läsnäolija ja herkistäjä.

Anita Mäntynen-Hakem käy läpi tulevaisuusvertaan ideoita. Kuva: Vilja Pylsy

Tulevaisuusverstas ideoinnin apuna


Anitan alustuksen lisäksi teemaa käsiteltiin myös Tulevaisuusverstas-työpajamenetelmän avulla. Aiheena oli ihmisten innostaminen yhdistystoimintaan. Ensin kartoitimme ongelmia, joita kertyikin monta paperillista. Ongelmista kolme nousi jatkokäsittelyyn: ajan puute, vastuun pelko ja se, että tekijänä on usein se kuuluisa ”joku muu”. Näiden pohjalta ideoitiin ja unelmoitiin täydellisestä yhdistyksestä. Ideoita syntyikin huima määrä (paljon enemmän kuin ongelmia saatiin paperille, mikä on tietysti oikein iloinen asia) ja Anita totesikin, että tätä porukkaa ei tarvinnut ollenkaan herätellä tai houkutella kirjaamaan ajatuksiaan. Asiat ovat selkeästi mietityttäneet koulutukseen osallistuneita yhdistystoimijoita!


Otammekin seuraavissa blogikirjoituksissa käsittelyyn esille tulleita ongelmia ja ratkaisuehdotuksia niihin. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsee ajanpuute.


Anna Kulmakorpi