Nurmen kylä sijaitsee vain noin viiden kilometrin päässä
Lempäälän keskustasta. Vaikka Lempäälässä asuvana kylä on minulle jossain
määrin tuttu, vierailin nyt Nurmen lavan sisällä ensimmäistä kertaa. Paikka
on erittäin suosittu tanssipaikka, joka tänäkin kesänä veti salin täyteen joka
perjantai. Lava, Nurmen koulu, VPK ja kylätalonomainen rukoushuone sijaitsevat kaikki
lähekkäin muodostaen näin kylän keskuksen aivan lentokentälle johtavan
Pirkkalantien varteen. Asukkaita kylällä on noin 450 ja oppilaita koulussa tänä
lukuvuonna 58. Uusia kylään tulijoita olisi, mutta kuten muissakin Tampereen
seutukunnan kylissä, rakennuslupien saaminen saattaa olla toisinaan hieman
haastavaa.
Saapuessani paikalle sain saman tien juttuseuraa Hanna-Leena Fröjdmanista,
joka on paljasjalkainen nurmelainen ja paluumuuttaja. Nykyisin hän on jo
eläkkeellä, ja monen muun eläkeläisen tapaan hyvin kiireinen harrastusten kanssa
– on ompeluseuraa, puutarhanhoitoa, liikuntaa ja luottamustoimia. Fröjdman
kehui kotikyläänsä ja Lempäälän kuntaa palveluineen vuolaasti ja sanoo, että parasta
kylässä on vakaus, rauhallisuus, kaupunginläheisyys. Myös kyläyhdistys sai häneltä kiitosta: ”Erinomaisen hyvä toimija”.
Ilokseni myös tapahtuman puuhanainen Henna Tappura ehti
istahtamaan hetkeksi alas ja kertomaan kylästä. Hän on myös Nurmelta kotoisin ja
muutaman vuoden muualla asuttuaan palannut kotikylään. Paitsi kyläyhdistyksen
aktiivi, Tappura on myös Elonkarjuntafestivaalin pomoottorin, Haja-asutusheviorkesteri
Penteleen kosketinsoittaja-taustalaulaja-viulisti, ja kiipesi siten lavallekin
illan mittaan. Penteleen lisäksi yleisöä viihdyttämässä olivat The Calsars ja paikalliset
bändit Työsulku ja Ganska Bra.
Koko tapahtuma tehtiin talkoilla, äänentoistoa lukuun ottamatta.
Muusikkojen ja kyläyhdistyksen lisäksi mukana olivat Nurmen koulun vanhempainyhdistys
ja Lions Club Lempäälä, joka antoi Nurmen lavan käyttöön. Ja kuten kylissä
yleensä, paljon muutakin tehdään Nurmella vapaaehtoisin voimin ja vastikkeetta.
Kylällä sijaitsee mm. hyvin paljon käytetty uimaranta, jota kyläyhdistys
hoitaa. Hiljattain uimarannan parkkipaikkaa laajennettiin talkoilla ja kunnan omatoimirahan avulla. ”Tulevatkohan ihmiset edes ajatelleeksi, että senkin
taustalla on kyläyhdistys”, pohdiskeli Tappura.
Kyläyhdistys toimittaa myös peräti neljä kertaa vuodessa
ilmestyvää Nurmenkulma-kylälehteä. Lehti postitetaan jäsenille eli noin 175
talouteen. Lisäksi kylän ulkopuolisia tilaajia on parikymmentä ja lehteä pääsee
lukemaan myös Lempäälän pääkirjastossa. Kesän lehti jaetaan kylän kaikkiin
talouksiin. Siitä tulee paljon hyvää palautetta, mutta aineistoa lehteen pitää
välillä vähän kaivella, kertoi myös lehden toimitukseen kuuluva Henna Tappura. Yksi
hyvä tapa on ollut kylähaaste, jossa joku kyläläinen haastetaan tekemään juttu
lehteen, ja laittamaan haaste eteenpäin. Näin on saatu mukavasti juttuja eri
aiheista.
Myös Nurmella siis nousi esiin se sama toive, minkä olen
kuullut monen monituisessa yhdistyksessä vieraillessani: lisää ihmisiä mukaan
toimintaan. Maaseutumaisuus ja kyläyhteisö ovat niitä hyviä asioita, joiden vuoksi
ihmiset usein kylille muuttavat. Kyläkulttuuriin kuitenkin kuuluvat olennaisesti
talkoot – nykyisin se mitä suuremmassa määrin tarkoittaa, että
harrastusmahdollisuudet, kulttuuririennot ja muut vapaa-ajan puitteet ovat
pitkälti kyläläisten oman aktiivisuuden varassa.
Kulttuuriin on Nurmella panostettu festivaalihumun lisäksi
myös aivan uudella tavalla tänä kesänä. Aimalan kulttuurimuuntaja KUMUssa on
ollut kesän mittaan kaksi näyttelyä ja ovet avoinna aamusta iltaan. Poikkesin
tutustumassa muuntajanäyttelyyn kotimatkalla Elonkarjunnasta, ja se olikin
varsinainen ilopilkku keskellä peltoja.
Elonkarjunnasta uutisoi ensimmäisenä Lempäälän-Vesilahden Sanomat:
Teksti ja kuvat: Anna Kulmakorpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti