keskiviikko 9. elokuuta 2017

Hyvä voittaa vastoinkäymisetkin



Olli Sorva

PIILOVOIMAKO VIHAA KYLÄKOULUJA

Elettiin vuosikymmenen 1980-1990 taiteaikaa, kun jokin voima kaupungilta hyökkäsi Taivalkunnan koulua vastaan. Kaupunki päätti lopettaa koululta arkipyhä- ja viikonloppuliputukset. Hoidin sen jälkeen muutaman vuoden liputushommaa yksin kyläyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, eikä siitä kaupunki mitään korvannut. Nyttemmin liputusvastuu on koulun vanhempainyhdistyksellä, jota tuolloin ei kylällämme vielä ollut, koska kaupunki oli juuri lopettanut koululla toimineen yhteistyöelimen, jossa oli myös vanhempien edustus.

Hyökkäys jatkui, ja kylälle saatiin tieto, että oli tehty ”alustava” päätös kyläkoulumme lopettamisesta. Tuolloinkin kyläyhdistys teki tiivistä yhteistyötä kaupungin kanssa koko Nokian kehittämiseksi mm. vesi-, tiestö- ja turvallisuusasioissa. Yhteistyö oli hedelmällistä ja Nokiaa saatiin kehitettyä ja osansa kehityksestä sai myös Taivalkunta. Katuvalot meillä jo oli, kun kaupunki alkoi vuokrata maitaan nykyiselle Golf-kentälle. Koulun tienoille saatiin pätkä kevyenliikenteen väylää ja vesijohtoverkko suunnitteille. Kyläyhdistys kannusti perustamaan vesiosuuskuntia ja homma eteni sitä kautta. Kaikki muu meni hyvin, mutta koulua kalvettiin tasaisesti muutaman vuoden välein. En tiedä, mikä voima sen sai ja saa aikaiseksi.

Olin kyläyhdistyksen puheenjohtajana, kun alkukesästä sain yhdeltä kyläläiseltä tiedon, että kyläkoulu on esitetty lopettavaksi kaikessa hiljaisuudessa jo tulevana syksynä. Ennakkotietoa ei olisi kenties saatu, jos ei verkostoitumista ja hyviä yhteistyösuhteita kylällämme olisi jo tuolloin ollut. Homma oli jo kaupungilla saatu niin pitkälle, että asiasta päättävä valtuuston kokous oli parin viikon päässä, joten kutsuin kylähallituksen koolle välittömästi. Kyläyhdistys jakoi kouluasiasta tiedon pikaisesti kaikkiin Taivalkunnan talouksiin ja laitoimme adressinkerääjät liikkeelle, koska eihän tuolloin mitään allekirjoituksia netin kautta voinut hoitaa. Kylämme asukasluku oli muistaakseni vajaat 300 henkeä ja kaikilta varteenotettavilta henkilöiltä kysyttiin mahdollisuutta kerätä nimiä adressiin työpaikaltaan ja tutuilta kuntalaisiltaan. Ilmoitin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle, että kylältämme on tulossa suuri valtuuskunta tuomaan adressia tulevaan valtuustokokoukseen. Sovimme, että luovutus tehdään kaupungintalon edessä 10 minuuttia ennen kokouksen alkua. Tuo päivä oli 11.6.1992 ja olin kyläyhdistyksen nimissä pyytänyt kaikkia koulun oppilaita ja muita kyläläisiä lapsineen kokoontumaan sovittuun aikaan ja paikkaan, josta lähdimme autokolonnana kaupungintalolle ”mielenilmaisuun”. Olin luonnollisesti kertonut asiasta etukäteen myös paikallislehdelle.

Mielenilmaisussa kaupungintalolla myös lapset mukana. Kuva: Taivalkunnan kyläyhdistys ry


ÄLÄ KAIHDA YHTEISTYÖTAHOJA

Kouluasiasta olin heti tiedon satuani yhteydessä myös naapurikylässä toimivaan kyläyhdistykseen, koska heidänkin kouluaan oltiin lopettamassa. Siten myös heidät saatiin samaan aikaan kaupungintalolle luovuttamaan omaa vetoomustaan. Kauppasin yhteistyötä naapurikylälle, vaikka tiesin, että kahden kyläkoulun lopettamisen vaihtoehtona oli myös pelkän naapurikyläkoulun lopettaminen ja sen oppilaiden siirtäminen Taivalkuntaan. Eli kaupunki tietoisesti halusi ajaa myös koulujen ja ehkä kylienkin vastakkainasettelua ja lopettaa kyläkoulut yksitellen. Siihen en kuitenkaan sortunut, vaikka kylällämme sitäkin haluttiin koulumme pelastamiseksi.  Tänäkin päivänä molemmat koulut ovat toiminnassa ja lapsimäärät hieman suuremmat kuin tuolloin. Taas törmäsimme verkostoitumisasiaan.

Oikea-aikainen toiminta on ensiarvoisen tärkeää. Asiat saavat toisinaan aikaan ns. ”lumipalloefektin”. Edellä kertomassani asiassa kävi myös niin ja kyläyhdistyksemme adressiin saatiin kerättyä noin 1000 nimeä pienenä aikana ja mukana oli kunnanvaltuutettujenkin nimiä. Eli nimiä taisi tulla yli kolminkertaisesti, mitä kylällämme oli asukkaita, vaikka lapsetkin olisi laskenut mukaan. Lisäksi on huomioitava, että nimiä keräsimme vain yli 15- vuotiailta. Myös mielenilmaisuun kaupungintalolle tuli kymmenittäin aikuisia ja melkein kaikki kylämme lapset ja nuoret, joilla oli itse kirjoittamansa kyltit koulun pelastamiseksi mukanaan. Lapset nauttivat tapahtumasta ja vieläkin moni heistä muistaa lämmöllä tempaustamme ja sitä, kun osa heistä oli meidän pihassa kylttejään tekemässä. Moni myös muistaa silloisen ensiolemisensa valtuustosalin täpötäydellä parvella seuraamassa kokousta adressin luovutuksen jälkeen. Kouluasiaa ei tuossa kokouksessa julkisesti käsitelty, vaan valtuuston puheenjohtaja piti istunnossa neuvottelutauon ja ryhmien johtajat vetäytyivät salin ulkopuolelle neuvonpitoon. Oikea-aikainen ja oikeatapainen toiminta sekä yhteistyö viranhaltijoiden kanssa kantavat hedelmää.

OLE PITKÄJÄNTEINEN JA YHTEISTYÖHALUKAS

Kaupungin on tapana toimia väsyttämällä, joten seuraavana vuonna 21.10 1993 valtuustokokouksen asialistalla oli taas kyläkoulujen lopetus. Nyt oli aikomus lopettaa molemmat kyläkoulut ja siirtää oppilaat jo täynnä olevaan, isoon Koskenmäen kouluun. Ennen tuota valtuuston kokousta kartoitin ison koulun vanhempainyhdistyksen ajatuksia ja kysyin, että onko heidän mielestään koulunsa eduksi, että sinne vielä tuupataan lisää väkeä. Ehdotin, että voisiko heidän koulun vanhempainyhdistys laatia vetoomuksen, jossa tuotaisiin esiin koulun ahtaus ja toivomus, että kyläkoululaiset saisivat jatkaa omassa koulussaan, koska se tässä tilanteessa olisi myös Koskenmäen lapsien etu. Sain tukea ajatukselleni ja niinpä myös ”vastaanottavan” koulun vanhempainyhdistys luovutti vetoomuksen samanaikaisesti meidän kanssamme ennen valtuuston kokouksen alkua. Olin sopinut ajankohdan ja kertonut vetoomuksia olevan tulossa useammaltakin taholta. Tuon ison koulun vanhempainyhdistys toimi silloin aktiivisesti ja yhteistyössä kaupungin kanssa, joten uskoisin heidän mielipiteellään olleen myös painoarvoa, koska perustelutkin liittyivät heidän koulunsa ahtauteen ja oppilasmääräennusteisiin. Kannattaa harkita tarkkaan, mistä narusta kulloinkin vetää ja mihin voimavarat kohdistaa.


Seuraathan tarinani jatkoa tulevina viikkoina blogissa.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti