Hyvät yhdistyksen kotisivut ovat informatiiviset ja selkeät

Olen kylien ja yhdistysten kanssa nyt useita vuosia työskennelleenä tutustunut kymmenien yhdistysten kotisivuihin ja ollut myös suunnittelemassa ja toteuttamassa useita. En ole varsinaisesti mikään kotisivuammattilainen enkä tekninen asiantuntija, joten lähestyn asiaa hyvin pitkälti käyttäjän näkökulmasta. Ja tietysti tiedottamisen. Tämän perusteella olen koonnut viestintäkoulutuksissakin läpikäytyjä perusasioita siitä, millaisen mielestäni ovat hyvä yhdistyksen (tai kylän) kotisivut. Pääpointteja seuraavassa.

Sivujen tarkoitus

Yhdistyksen kotisivut ovat mielestäni erityisen tärkeät ulkoisen viestinnän kannalta. Sanotaan, että yritystä ei ole olemassa, jos sillä ei ole kotisivuja. No, sama pätee kyllä yhdistyksiinkin. Sivujen avulla siis kerrotaan yhdistyksen olemassaolosta, toiminnasta ja erityisesti siitä, kuinka sen toimintaan pääsee mukaan. Jäsenhankinnan kannalta kotisivut ovat siis hyvin tärkeässä roolissa yhdistyksen viestinnässä. Harvassa lienevät ne yhdistykset, jotka eivät toivo lisää jäseniä ja uusia ihmisiä mukaan. Pyri siis katsomaan sivuja ulkopuolisen silmin: millaisen kuvan sivut yhdistyksestämme antaa, löytyykö kaikki tarpeellinen tieto?

Kotisivut toki palvelevat myös sisäistä viestintää. Voi olla, että kotisivut ovat myös jäsenistöä ajatellen pääasiallinen tiedotuskanava. Tällöin sinne kannattaa lisätä esimerkiksi jäsentiedotteet, kokouskutsut ja muut asiat, joita voi kuvitella jäsenen käyvän kotisivuilta etsimässä ja tarkistamassa. Eli kotisivu toimii ikään kuin sähköisenä ilmoitustauluna.

Paljon näkee vielä sivuja, jotka ovat selvästi jo aikaa nähneet ja tehdään n. koodaamalla. Silloin haasteena saattaa olla, että päivittäjää on vaikea löytää ja päivitysvälit venyvät operaation työläyden vuoksi. Nykyään on kuitenkin tarjolla niin paljon kotisivutyökaluja, joilla päivittäminen on yhtä helppoa kuin tekstinkäsittelyohjelman käyttäminen. Myös ulkoasua pystyy yleensä muokkaamaan hyvin monipuolisesti. Suosittelenkin päivittämään vanhat kotisivut nykyaikaiseen malliin, jotta päivittämiskynnys on mahdollisimman matala.

Kotisivupalveluita on valtavat määrät erilaisilla sisällöillä, maksuttomia, edullisia ja kalliita. Ilmaisissa versioissa sivutila on usein hyvin rajallinen, eikä niihin saa omaa domainia. Lisäksi riskinä on mainokset ja palvelun pysyvyys. Kotimaisista maksuttoman version tarjoajia on esimerkiksi Yhdistysavain. Hyvin edullisesti kotisivutilaa ja -sovelluksen tarjoaa mm. XetNET.

Sivujen sisältö

Kotisivuilta pitäisi löytyä vähintään seuraavat asiat:

• Yhdistyksen esittely: mikä on yhdistyksen toiminnan tarkoitus, missä ja miten se toimii.
• Yhteystiedot: vähintään yksi puhelinnumero, sähköposti ja mielellään myös postiosoite. Pelkkä yhteydenottolomake ei anna kovin avointa kuvaa.
• Jäsenasiat: miten yhdistyksen jäseneksi pääsee, mitä yhdistys tarjoaa jäsenilleen, mihin jäsen sitoutuu liittyessään, sekä ajantasaiset jäsenmaksutiedot. Jos sivuille laittaa liittymislomakkeen, on hyvä laittaa myös rekisteriseloste sen yhteyteen.
• Ajankohtaiset asiat: tapahtumat, kokoukset ynnä muut muut ajankohtaiset asiat. Jos yhdistyksellä on Facebook-sivu, sitä voi osaltaan hyödyntää korvaamaan ajankohtaispalstaa laittamalla upotuksen sivuille. Näin sivut säilyvät elävinä, mutta päivitystarve vähenee.
• Viimeisin päivitysajankohta: kertoo nopeasti, kuinka ajantasaista tieto on.

Näillä perustiedoilla sivuista saa jo mukavan informatiiviset, ja vähempikin sivumäärä riittää. Näiden lisäksi sivuilla olisi hyvä olla myös toimintaa valaisevaa lisämateriaalia, kuten historiikki, toimintakertomus edelliseltä vuodelta tai useammaltakin, toimintasuunnitelma jne. Yhteystiedot kaikille hallituksen jäsenille ei välttämättä ole tarpeelliset, mutta ainakin jäseniä ajatellen yhteystiedot kaikille toimihenkilöille on hyvä olla, eli rahastonhoitaja, toimikuntien yhteyshenkilöt, (laji)vastaavat jne. Myös yhdistyksen säännöt on mukava lisä sivuille, samoin kuin hallituksen kokoonpano. Se osoittaa mielestäni osaltaan toiminnan avoimuutta, voi kiinnostaa jäseneksi aikovia ja myös jäsenet voivat tarvita tietoa.

Ulkoasu

Pyri selkeään sivurakenteeseen, tee alavalikoita harkiten. Mieti, pystytkö yhdistämään sivuja, joilla on vain vähän sisältöä. Mitä tietoja voit laittaa järkevästi jo etusivulle: esittelyn, ajankohtaiset ja yhteystiedot esimerkiksi?

Värien ja fonttien osalta pätee suunnilleen samat ohjeistukset kuin painotuotteisiinkin: sopivasti eikä liian räikeitä. Fontti riittävän selkeälukuista, ei liian pientä. Ei kapiteeleilla pitkiä tekstipätkiä. Otsikoiden erikoisemmilla fonteilla voi elävöittää ilmettä, muuten kannattaa pitäytyä perusfonteissa.

Tekstit riittävän lyhyiksi ja tiiviiksi kappaleiksi. Jos tekstiä tulee pidemmälti, esim. historiikkiin, käytä kuvaavia väliotsikoita. Kuvat ovat tärkeitä, sekä tuomaan väriä, että elävöittämään sivuja, mutta myös osaltaan kertomaan yhdistystoiminnasta. Eli kuvia yhdistyksen tapahtumista, toiminta-alueesta jne. Muista kysyä kuvaajalta lupa kuvan käyttöön, ja myös varmistaa, että kuvien julkaiseminen netissä sopii myös niissä tunnistettavasti näkyville ihmisille. Jos kuvia on runsaasti, erillinen kuvagalleria voi olla paikallaan.

Tekniikka voi mahdollistaa sivuille kaikenlaista hifistelyä kuten animaatioita ja taustamusiikkia, mutta kehottaisin välttämään turhaa ”kikkailua”.

Kaiken kaikkiaan ulkoasu tai sivujen design kannattaa miettiä yhdistyksen luonteeseen ja ajan henkeen sopivaksi. Mielestäni sivut voivat olla myös ”liian hienot”, kyläyhdistykselle sopii tietynlainen hyvä kotikutoisuus ja kodikkuus. Mutta jos sivut ovat 10 vuotta vanhat ja se näkyy, pieni freesaaminen voi olla paikallaan, vaikka mitään radikaalia uudistusta ei tekisikään.

Nykyään kun niin paljon nettiä selataan puhelimella ja puhelimella, muista sivujen mobiiliyhteensopivuus! Ja muista myös tarkistaa, että linkit toimivat.

Anna Kulmakorpi

Somea kylään

Sosiaalinen media, eli internetissä olevat erilaiset sovellukset, alustat ja verkkopalvelut, on nykyään merkittävä osa viestintää. Sosiaalisen näistä mediavälineistä tekee se, että niissä osallistujat voivat osallistua: kommentoida ja keskustella sekä itse tuottaa ja jakaa sisältöä. Monissa yhdistyksissä somesta on jo tullut luonteva palikka tiedotuksessa. Vielä on kuitenkin paljon niitä, jotka pohtivat sen käyttöönottoa.

Kyläaktivaattorina kuulen usein kysymyksiä, miksi esimerkiksi Facebook pitäisi ottaa käyttöön ja miten se eroaa kotisivusta. Yksi merkittävä ero yhdistyksen kotisivulla ja Facebook-sivulla on saavutettavuus. Siinä missä ihmisen pitää oma-aloitteisesti mennä katsomaan kotisivua, somessa viesti menee yleensä ihmiselle ”automaattisesti” – siis Facebookin uutisvirtaan tai kilahtaa puhelimeen, kun Twitterissa tapahtuu. Toki ihminen pystyy itse asetusten kautta määrittelemään pitkälti sitä, mistä hän ilmoituksia haluaa. Sovellukset myös yhä enemmän ”haistelevat” käyttäjien mieltymyksiä ja tuottavat sisältöä sen mukaan.

Kotisivut vai Facebook – vai molemmat?

Toistuvasti kuulee myös kommentin: ”Kaikki eivät ole Facebookissa”. Tarkoitus ei olekaan, että some korvaisi perinteisen viestinnän, vaan se täydentää sitä. Riippuu myös yhdistyksestä ja sen jäsenistöstä, mikä on tehokkain tapa tavoittaa. Ilmoitustaulu ja puskaradio ovat edelleen erittäin tärkeitä ja tehokkaimpia tiedotustapoja monessa paikassa. Somen voikin ajatella olevan näiden sähköisiä versioita!

Aika toimivaksi havaittu yhdistelmä on yksinkertaiset, pääosin staattista tietoa sisältävät kotisivut, jotka pysyvät ajan tasalla hieman harvemmallakin päivittämisellä, höystettynä somella. Facebook-sivu voi sitten toimia ns. ajankohtaispalstana, jota päivitetään tiheämpään. Facebookin voi lisätä upotuksena kotisivuille, jotta tieto saadaan myös niiden ulottuville, jotka eivät FB:tä käytä. Esim. Ylöjärven Omakotiyhdistyksen sivut tai Sorvan Kyläyhdistyksen sivut tai Eräjärven sivut. Sama toimii myös Twitterillä, jos se on yhdistyksen käytössä. Kotisivuille voi myös linkittää tai upottaa Youtuben, Blogin, Instagramin jne.

Yhdistykselle voi Facebookissa tehdä sivut tai ryhmän. Niiden toimintaperiaatteet ovat hieman erilaiset: sivu toimii ilmoitustaulutyyppisesti, (esim. Kaanaan Facebook-sivu), kun taas ryhmä on enemmänkin keskustelua varten. Vaikka molemmissa pystyy toki tiedottamaan tapahtumista ja muusta, ryhmästä ei päivityksiä pysty jakamaan ryhmän ulkopuolelle, ainakaan jos ryhmä on suljettu. Yksinkertaistaen voisi ajatella, että sivu palvelee enemmän ulkoista tiedottamista ja ryhmä sisäistä. Useimmilla kylillä näkyy olevan ryhmät, mutta jonkun verran on sekä että.

Tarpeeseen, ja tekijätkin tarvitaan

Ennen kuin yhdistyksessä astutaan some-maailmaan, on kuitenkin pohdinnan paikka. Käyttöönoton taustalla tulee olla aito tarve ja toisaalta resurssit. Jos yhdistyksen jäsenten keski-ikä on 65 vuotta ja heistä vain 5 % käyttää sosiaalista mediaa, ei Facebook tai Twitter ehkä ole välttämättä tarpeellisia. Toki kannattaa miettiä myös se, voisiko jäsenistön ja yhdistyksen ulkopuolelle viestittäessä some olla hyödyllinen, jos joku innokas some-viestittäjä löytyy.

Some-kanava, jossa tapahtuu kerran tai kaksi vuodessa, on suoraan sanoen yhtä tyhjän kanssa. Se voi antaa jopa huonomman kuvan yhdistyksestä kuin ilman somea! On siis hyvä selvittää, löytyykö yhdistyksestä yksi tai mieluummin useampia päivittäjiä, joilla on taitoa, intoa ja aikaa sometteluun. Voisiko tässä olla sopiva pesti jollekin kylän nuorelle?

Kanavan valinta on myös oma kysymyksensä, joka riippuu mm. kohderyhmästä, sisällöstä ja päivittäjän mieltymyksistä. Parempi on kuitenkin yksi hyvin hoidettu kanava, kuin useampi huonosti hoidettu. Hyvä on muistaa myös, että viesti räätälöidään somelle - ei siis pelkkiä linkkien jakamista tai copy-pastea! Ilmaisu voi ja saa olla persoonallistakin ja astetta rennompaa kuin esimerkiksi tiedotteissa ja kotisivuilla.

Asiaa ei kuitenkaan tarvitse lähestyä kovin ryppyotsaisesti - tekemällä oppii ja internetistä löytyy runsaasti yhdistyksille suunnattuja viestintäoppaita, (esim. Web-tietopalvelun Some-opas) ja muuta tietoa. Joten rohkeasti kokeilemaan!

Anna Kulmakorpi, Kantrin kyläaktivaattori

Ps. La 18.2. järjestetämme Lempäälässä Viestintäkoulutuksen, jossa myös some-asiaa käsitellään:

Yhdistyksen jäsenrekisteri ja sen ylläpidossa huomioitavaa

Mitä tietoja kerätään?

Yhdistyksen tulee yhdistyslain perusteella pitää yllä jäsenluetteloa. Vähimmillään jäsenluettelo sisältää jäsenen nimen ja kotipaikan. Jäsenluettelo muodostaa henkilörekisterin ja tällöin sitä ja sen sisältämisen tietojen käsittelyä määrittelee henkilötietolaki. Laki sisältää tarpeellisuus- ja virheettömyysvaatimuksen, eli rekisteriin saa kerätä vain toiminnan kannalta tarpeellisia tietoja. Lisäksi mainitaan erikseen arkaluontoiset tiedot, joita ei saa kerätä rekisteriin. Näitä ovat esimerkiksi etninen tausta, seksuaalinen suuntaus, terveystiedot jne. Myös henkilötunnuksen käsittelystä on säädetty erikseen. Virheettömyysvaatimuksen mukaisesti rekisterinpitäjän tulee huolehtia, että tiedot ovat oikein.

Käytännössä yhdistyksen jäsenrekisteriin kerätään nimen ja kotipaikan lisäksi muutakin tietoa. Lähtökohtana kuitenkin kannattaa pitää, että rekisteriin ei laiteta sellaista tietoa, mitä yhdistys ei oikeasti tarvitse. Yhteystiedot ovat tiedottamisen, kokouskutsujen lähettämisen ja muun yhdistyksen toiminnan kannalta tarpeellisia, mutta kannattaa miettiä, riittääkö posti ja/tai sähköpostiosoite ja tarvitaanko esimerkiksi puhelinnumeroita lainkaan. Myös merkinnät jäsenmaksujen suorittamisesta voivat olla tarpeen. Jos samannimisiä jäseniä pitää pystyä erottamaan, syntymäaika tai -vuosi riittänee. Koko henkilötunnusta ei kannata kerätä, koska riski yksityisyyden vaarantumiseen kasvaa merkittävästi.

Tietojen käsittely ja informointivelvollisuus

Laki velvoittaa rekisterinpitäjää käsittelemään tietoja huolellisesti niin, että kenenkään yksityisyys ei perusteettomasti vaarannu. Rekisterin tiedot tulee suojata niin, etteivät ne joudu ulkopuolisten käsiin tai esimerkiksi vahingossa hävitetä. Rekisteriä hoitavalla henkilöllä on myös vaitiolovelvollisuus eli esimerkiksi rekisteröidyn taloudellisesta asemasta saatuja tietoja ei saa kertoa eteenpäin. Rekisterinpitäjän kannalta tarpeettomaksi käyneet tiedot tulee pääsääntöisesti hävittää.

Kaikista henkilörekistereistä on laadittava rekisteriseloste, myös yhdistyksen jäsenrekisteristä. Rekisteriselosteesta tulee selvitä kuka rekisteriä pitää, miksi, mitä tietoja se sisältää ja miten tietoja käsitellään. Rekisterinpitäjä on siis yhdistys ja yhteyshenkilö rekisteriä koskevissa asioissa yhdistyksen siihen nimeämä henkilö, usein jäsensihteeri tai sihteeri. Rekisteriseloste on oltava saatavilla siellä, missä rekisteriä säilytetään. Rekisteriselosteen voi laittaa myös esimerkiksi yhdistyksen nettisivuille, jolloin jäseneksi hakeva voi tutustua siihen helposti.

Rekisteriselosteen mallilomake: http://www.tietosuoja.fi/material/attachments/tietosuojavaltuutettu/tietosuojavaltuutetuntoimisto/lomakkeet/rekisteri-jatietosuojaselosteet/nZhlSBVeR/Rekisteriseloste.pdf

Ja täyttöohjeet: http://www.tietosuoja.fi/material/attachments/tietosuojavaltuutettu/tietosuojavaltuutetuntoimisto/lomakkeet/rekisteri-jatietosuojaselosteet/nfJL6Dog3/Rekisteriselosteen_tayttoohjeet.pdf

Esimerkki elävästä elämästä:

https://teiskonmieslaulajat.yhdistysavain.fi/rekisteriseloste/

Rekisteröidyllä eli yhdistyksen kohdalla jäsenellä on oikeus tarkastaa, mitä tietoja hänestä rekisterissä on. Muiden jäsenten tiedoista on kuitenkin oikeus nähdä vain nimi ja kotipaikka. Tämä voi olla tarpeen silloin, kun jäsenet vaativat yhdistyksen kokouksen pitämistä yhdistyslain mukaisesti (20§).

Henkilötietojen luovutuksen lähtökohtana on suostumus

Lähtökohtaisesti rekisterin tietoja luovutetaan vain niihin tarkoituksiin, jotka rekisterinpitäjä määrittelee jo tietojen keräämisvaiheessa. Silloin voi myös pyytää suostumuksen esimerkiksi tietojen luovuttamiseksi markkinointitarkoituksiin. Jäsenellä on oikeus perua tämä suostumus koska tahansa.

Tavanomaisluovutus tarkoittaa sellaista tietojen luovutusta, joka kuuluu tavanomaisena osana yhdistyksen toimintaan ja rekisteröidyn voidaan olettaa tietävän tietojen luovuttamisesta. Esimerkiksi urheilukilpailujen tulosten julkaiseminen on usein tavanomaisluovutus. Varminta on toki kuitenkin aina pyytää suostumus

Myös esimerkiksi jäsenlehden postitusta varten lehtipainolla tai vastaavalle jäsenten osoitetietojen luovuttaminen on perusteltua ja tällöin kyseessä on henkilötietolain mukainen toimeksiannon perusteella tapahtuva henkilötietojen käsittely.

Lue tarkemmin henkilörekisteristä ja tietojen luovutuksesta:

http://www.tietosuoja.fi/material/attachments/tietosuojavaltuutettu/tietosuojavaltuutetuntoimisto/oppaat/6JfqOozpn/Yhdistyksen_jasenluettelot_ja_henkilotietolaki.pdf

Anna Kulmakorpi

Mitä muutoksia uusi maankäyttö- ja rakennuslaki toisi?

Uudistettu maankäyttö- ja rakennuslaki on eduskunnan käsittelyssä. Mikäli se hyväksytään, sen on suunniteltu astuvan voimaan tämän vuoden huhtikuun alusta.
Urjalan kunnan rakennustarkastaja Hannu Kopola kertoi Kantri ry:n ympäristövastuisen asumisen työryhmän ja Kyläaktivaattorin järjestämässä ”Maaseutuasumisen teemaillassa” millaisia vaikutuksia lakiuudistuksella toteutuessaan olisi.

• Maankäyttö- ja rakennuslain muutokset tarkoittaisivat konkreettisesti sitä, että kuntien päätösvalta lisääntyisi ja Ely-keskuksien ohjaamisvastuu pienenisi. Kaavoituksen kannalta kaavan laatimisprosessi helpottuisi jonkin verran ja lakiin kirjattu neuvottelu Ely-keskuksen kanssa poistuisi. Vähäisissä asemakaavan muutoksissa ei tarvitsisi laatia osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa. Asemakaavan hyväksymisen voisi delegoida kunnanhallitukselle tai lautakunnalle kunnanvaltuuston sijaan, Hannu Kopola luettelee muutoksia.

Kopolan mukaan maaseudulla pystyy yleisesti ottaen rakentamaan pelkällä rakennusluvalla. 

• Jos kunta on määritellyt maaseudun suunnittelutarvealueeksi, silloin pelkkä rakennuslupa ei käy. Kuntalaisten ei kannata kuitenkaan helposti antaa periksi ja hyväksyä laajoja suunnittelutarvealueita, jos niille ei ole merkittävää rakennuspainetta.

Poikkeamislupakäytäntö pysyy entisellään ja suunnittelutarveratkaisut säilyvät myös osalla yleiskaava-aluetta.

• Poikkeamisluvan ja suunnittelutarveratkaisun edellytyksiä pohdittaessa on yleisesti käytetty emätilatarkastelun ja muunnetun rantaviivan laskemisessa Korkeimman hallinto-oikeuden yksittäistapauksessa määrittelemiä kriteereitä, jotka eivät siis ole lakisääteisiä. Muunlaisia kriteereitäkin voidaan käyttää, mutta maanomistajien tasapuolinen kohtelu on hyvin vahva oikeudellinen periaate.

Vapaa-ajanasunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi jää edelleen kunnan päätösvaltaan.  Kopola kertoo, että Lain rakennusten energiatodistuksesta 50/2013 5 §:n mukaan käyttötarkoituksen muutokseen ei tarvita energiatodistusta. Rakennuksen myymisen yhteydessä se kuitenkin tarvitaan.
Uusi ehdotus vaikuttaisi myös kauppojen rakentamiseen.

• Uudistuksessa hyväksytään maksimissaan 4 000 neliön vähittäiskaupan rakentaminen kaavoittamattomalle alueelle suunnittelutarveratkaisuun perustuen ilman kaavoitusta. Tätä osin raskas lupaprosessi helpottuu. Aikaisemmin raja oli kaksituhatta neliötä.

Hannu Kopola.

Valittaa voi edelleen

Kopolan mukaan maankäyttö- ja rakennuslain tulkinta vaihtelee melko paljon eri kunnissa.

• Viranhaltijapäätöksiin on oikaisuvaatimusmahdollisuus, jolloin asia menee kunnan määrittelemälle toimielimelle, eli yleensä lautakuntaan. Kuntalain mukaista otto-oikeutta ei ole, joka tarkoittaa sitä, että kunnanhallitus ei voi ottaa rakennuslupaasioissa lautakunnan tekemää päätöstä käsittelyyn. Lautakunnan päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Oikaisuvaatimuksen tai valituksen voi tehdä asianosainen ja laissa määritelty yksityinen henkilö tai yhteisö sekä kunta. Kannattaa muistaa, että luvat jäävät voimaan jos niistä ei valiteta, tai jos niitä ei oikeudessa kumota tai muuteta. Nyt valitusoikeutta ollaan rajoittamassa. Eli kuntien päätösvalta edelleenkin kasvaa.

Kopola muistuttaa, että korjausavustuksia voidaan myöntää yli 65-vuotiaiden tai eläkeläisten asuntojen korjaamiseen niin, että kotona tapahtuva asuminen mahdollistuu.

• Asunnon korjausta voi olla muun muassa pesutilojen rakentaminen ja vanhojen ikkunoiden vaihtaminen. Tuen myöntämisen perusteena oleva tuloraja on vuonna 2017 yksittäisellä henkilöllä 1760 euroa kuukaudessa. Avustusprosentti voi olla viisikymmentä. Hakemukset lähetetään suoraan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukseen.

Teksti ja kuva: Vilja Pylsy

Maaseutuasumisen teemaillasta.

Hannu Kopolan esitysmateriaali kokonaisuudessaan:
http://kantriry.fi/data/documents/Kopola_18012017.pdf

Kevennetty kaavamenettely mahdollistaisi kylärakentamista

Muutosehdotukset maankäyttö- ja rakennuslakiin eduskunnan käsittelyssä.

Hallitusohjelman tavoitteena on kaavoituksen ja rakentamisen helpottaminen ja yksinkertaistaminen. Sitä varten perustettiin kaavoituksen ja rakentamisen lupien sujuvoittamisen työryhmä, jonka tehtävänä oli kyseessä olevien lupien sujuvoittamiseen tähtäävän lainvalmistelun ohjaus. Tällä hetkellä hallituksen esitys on eduskunnan käsittelyssä. Lainvalmistelua kirjoittamassa ollut ympäristöministeriössä työskennellyt Maija Neva kertoi Kantri ry:n ympäristövastuisen asumisen työryhmän ja Kyläaktivaattorin järjestämässä ”Maaseutuasumisen teemaillassa” millaisia uudistuksia maankäyttö- ja rakennuslakiin on tulossa, jos eduskunta hyväksyy maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen. 

•         En edusta täällä tilaisuudessa Tampereen kaupunkia vaan entistä työtäni ympäristöministeriössä, nykyisin Tampereen konsernihallinnon lakimiehenä toimiva Maija Neva tarkensi Kantrin kyläaktivaattorin järjestämässä ”Maaseutuasumisen teemaillassa”.

Nevan mukaan maankäyttö- ja rakennuslain haasteet liittyvät monesti lain tulkintaan.

•           Koska pykälät  ovat joustavia, eri kunnissa tulkitaan niitä aika kirjavasti. Hallituksen esitysluonnoksen lisäksi kokosimme tämän takia muistioon käytännön kautta tulleita menettelytapoja ja hyviä käytäntöjä.

Yleiskaavan käyttöön rakennusluvan perusteena ja hajarakentamisen helpottamiseksi hallitusohjelman kirjauksina on muun muassa etätyömahdollisuuksien parantaminen, liikenteen päästöjen vähentäminen ja älykkäiden sähköverkkojen hyödyntäminen.

Mikäli  eduskunta hyväksyy lainmuutoksen, yleiskaavan käyttöön olisi tulossa merkittäviä muutoksia.

•           Yleiskaavan käyttöä laajennettaisiin selkeästi siten, ettei  suunnittelutarveratkaisua tarvittaisi, jos yleiskaava ohjaa suoraan rakentamista. Esimerkiksi nyt voimassa olevan lain 44 §:ssä säädetään, että yleiskaavan käyttö rakennusluvan perusteena  voi koskea vain kyläaluetta, johon ei kohdistu merkittävää rakennuspainetta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kyläalueille voisi rakentaa entistä paremmin, sillä kunnan ei tarvitse enää miettiä rakennuspainetta eikä välttämättä kylämäistä rakentamistakaan.

Nevan mukaan, jos ei haluta yleiskaavan kaavavaiheessa miettiä mihin rakennuspaikat sijoitetaan, niin kaavaan voidaan tehdä merkintä kyläalueesta, jonka jälkeen kunta voi päättää kuinka monta rakennuspaikkaa tulee ja tehdä alueellisen suunnittelutarveratkaisun, jonka perusteella maanomistajat voivat hakea rakennuslupaa.

Kyläalueen rantarakentamisesta tuli työryhmälle paljon palautetta.

•          Nykyisin säännöstö on aika tiukka rakentamisen ja vapaan rannan mitoituksen suhteen. Mutta ei ole oikein, jos säännöstöillä estetään kylän kehittyminen. Työryhmässä lähdettiin siitä ajatuksesta, ettei ranta saa olla este kylän täydennysrakentamiselle. Rannalla sijaitsevaa kyläaluetta voitaisiin kohdella kuin muita kyläalueita. Mutta kun ranta on kuitenkin tärkeä kyläläisille, niin sitä tulee jättää jonkin verran virkistyskäyttöön, esim. yhteisenä uimarantana ja venepaikkana.

Hallituksen  esityksellä halutaan myös helpottaa maatiloille rakentamista.

•          Jos olemassa olevalle maatilalle halutaan rakentaa uusi maa- ja metsätalouden työssä tarvittava rakennus, onnistuisi se suoraan rakennusluvalla, eikä suunnittelutarveratkaisua tarvittaisi.

Maija Neva.

Päätöksenteko kunnissa säilyy

Nevan mukaan  lainmuutoksen tarkoituksena ei ole poistaa kunnan kontrollia rakentamisen suhteen, vaan luoda kunnalle lisäinstrumentteja ja laajentaa vaihtoehtojen määrää.
Maaseutuasumisen teemaillassa oltiin huolestuneita maanomistajien rakennusmahdollisuuksista, jos kunnassa ei olla suopeita mahdollisen kevennetyn kaavamenettelyn suhteen.

•           Maankäyttö- ja rakennuslailla ei voida ohjata mitä kunnat tekevät, koska laki jättää paljon harkintavaltaa kunnille ja kunnat vastaavat maankäytön suunnittelusta. Jos kunnassa ei olla yhteistyökykyisiä, valitkaa paremmat päättäjät, Neva tiivistää.

Monessa kunnassa vapaa-ajanasunnon muuttaminen pysyväksi asunnoksi on herättänyt keskustelua.

•  Pysyvä asuminen aiheuttaa kunnalle velvoitteita, joten siksi päätös ei ole yksinkertainen. Esimerkiksi saareen pysyvän asunnon rakentaminen tarkoittaisi myös koulukuljetuksen järjestämistä sieltä, jos perheessä olisi sen ikäisiä lapsia. Kunta voi osoittaa rakennusjärjestyksessä alueet ja edellytykset, joilla vapaa-ajanasunnon muuttaminen pysyvään asuinkäyttöön ei edellytä poikkeamispäätöstä tai suunnittelutarveratkaisua ennen rakennuslupaa. Rakennusjärjestyksen määräys voi koskea sellaisia alueita, joilla käyttötarkoituksen muutos ei aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Hallitusohjelman kirjauksena on myös, että ELY-keskuksen rooli kaavoitus- ja rakentamisasioissa muutetaan konsultoivaksi ja ELY-keskuksen valitusoikeutta kaavapäätöksestä rajoitetaan.

Maaseutuasumisen teemailta veti Ahlmanin pääsalin täyteen.

Työryhmän valmisteluaineistot ovat avoimia ja ne ovat nähtävissä osoitteessa: www.ym.fi/mrlmuutokset

 

Hallituksen esitysluonnoksesta saadut lausunnot ovat luettavissa HARE-rekisteristä:

http://vnk.fi/arviointineuvosto/lausunnot

Teksti ja kuva: Vilja Pylsy

Maija Nevan esitysmateriaali kokonaisuudessaan:
http://kantriry.fi/data/documents/Neva_18012017.pdf