torstai 31. elokuuta 2017

Nurmella tehdään kulttuuria talkoilla

Sain kutsun Nurmen kylälle la 26.8. Elonkarjuntafestivaaliin. Festivaali on järjestetty ulkoilmatapahtumana kaksi kertaa, ja kerännyt kelistä riippuen parhaillaan parisataa henkeä yleisöksi. Tänä vuonna tapahtuma tuotiin katon alle Nurmen lavalle, ja sisältöä lavennettiin aiemmasta hieman; nyt rockin lisäksi soi tanssimusiikki ja alkuillasta oli disco lapsille. Ajatuksena oli siis, että jokaiselle jotakin. Esikuvana tämän vuoden koko kylän juhlille toimivat ”ennen vanhaan” järjestetyt kyläiltamat. Niissä on myös kyläaktiivi Henna Tappura ollut lapsena mukana ja muistelee lämpimästi tunnelmia 80- ja 90-luvun taitteesta.

Pelimanniyhtye Nestorit

Nurmen kylä sijaitsee vain noin viiden kilometrin päässä Lempäälän keskustasta. Vaikka Lempäälässä asuvana kylä on minulle jossain määrin tuttu, vierailin nyt Nurmen lavan sisällä ensimmäistä kertaa. Paikka on erittäin suosittu tanssipaikka, joka tänäkin kesänä veti salin täyteen joka perjantai. Lava, Nurmen koulu, VPK ja kylätalonomainen rukoushuone sijaitsevat kaikki lähekkäin muodostaen näin kylän keskuksen aivan lentokentälle johtavan Pirkkalantien varteen. Asukkaita kylällä on noin 450 ja oppilaita koulussa tänä lukuvuonna 58. Uusia kylään tulijoita olisi, mutta kuten muissakin Tampereen seutukunnan kylissä, rakennuslupien saaminen saattaa olla toisinaan hieman haastavaa.


Saapuessani paikalle sain saman tien juttuseuraa Hanna-Leena Fröjdmanista, joka on paljasjalkainen nurmelainen ja paluumuuttaja. Nykyisin hän on jo eläkkeellä, ja monen muun eläkeläisen tapaan hyvin kiireinen harrastusten kanssa – on ompeluseuraa, puutarhanhoitoa, liikuntaa ja luottamustoimia. Fröjdman kehui kotikyläänsä ja Lempäälän kuntaa palveluineen vuolaasti ja sanoo, että parasta kylässä on vakaus, rauhallisuus, kaupunginläheisyys. Myös kyläyhdistys sai häneltä kiitosta: ”Erinomaisen hyvä toimija”.

Ilokseni myös tapahtuman puuhanainen Henna Tappura ehti istahtamaan hetkeksi alas ja kertomaan kylästä. Hän on myös Nurmelta kotoisin ja muutaman vuoden muualla asuttuaan palannut kotikylään. Paitsi kyläyhdistyksen aktiivi, Tappura on myös Elonkarjuntafestivaalin pomoottorin, Haja-asutusheviorkesteri Penteleen kosketinsoittaja-taustalaulaja-viulisti, ja kiipesi siten lavallekin illan mittaan. Penteleen lisäksi yleisöä viihdyttämässä olivat The Calsars ja paikalliset bändit Työsulku ja Ganska Bra.

Koko tapahtuma tehtiin talkoilla, äänentoistoa lukuun ottamatta. Muusikkojen ja kyläyhdistyksen lisäksi mukana olivat Nurmen koulun vanhempainyhdistys ja Lions Club Lempäälä, joka antoi Nurmen lavan käyttöön. Ja kuten kylissä yleensä, paljon muutakin tehdään Nurmella vapaaehtoisin voimin ja vastikkeetta. Kylällä sijaitsee mm. hyvin paljon käytetty uimaranta, jota kyläyhdistys hoitaa. Hiljattain uimarannan parkkipaikkaa laajennettiin talkoilla ja kunnan omatoimirahan avulla. ”Tulevatkohan ihmiset edes ajatelleeksi, että senkin taustalla on kyläyhdistys”, pohdiskeli Tappura.

Kyläyhdistys toimittaa myös peräti neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Nurmenkulma-kylälehteä. Lehti postitetaan jäsenille eli noin 175 talouteen. Lisäksi kylän ulkopuolisia tilaajia on parikymmentä ja lehteä pääsee lukemaan myös Lempäälän pääkirjastossa. Kesän lehti jaetaan kylän kaikkiin talouksiin. Siitä tulee paljon hyvää palautetta, mutta aineistoa lehteen pitää välillä vähän kaivella, kertoi myös lehden toimitukseen kuuluva Henna Tappura. Yksi hyvä tapa on ollut kylähaaste, jossa joku kyläläinen haastetaan tekemään juttu lehteen, ja laittamaan haaste eteenpäin. Näin on saatu mukavasti juttuja eri aiheista.

Myös Nurmella siis nousi esiin se sama toive, minkä olen kuullut monen monituisessa yhdistyksessä vieraillessani: lisää ihmisiä mukaan toimintaan. Maaseutumaisuus ja kyläyhteisö ovat niitä hyviä asioita, joiden vuoksi ihmiset usein kylille muuttavat. Kyläkulttuuriin kuitenkin kuuluvat olennaisesti talkoot – nykyisin se mitä suuremmassa määrin tarkoittaa, että harrastusmahdollisuudet, kulttuuririennot ja muut vapaa-ajan puitteet ovat pitkälti kyläläisten oman aktiivisuuden varassa.

Kulttuuriin on Nurmella panostettu festivaalihumun lisäksi myös aivan uudella tavalla tänä kesänä. Aimalan kulttuurimuuntaja KUMUssa on ollut kesän mittaan kaksi näyttelyä ja ovet avoinna aamusta iltaan. Poikkesin tutustumassa muuntajanäyttelyyn kotimatkalla Elonkarjunnasta, ja se olikin varsinainen ilopilkku keskellä peltoja.



Elonkarjunnasta uutisoi ensimmäisenä Lempäälän-Vesilahden Sanomat:

Teksti ja kuvat: Anna Kulmakorpi

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Miten yhteishenkeä vaalitaan


 Olli Sorva 

MUISTA KYLÄN JUURET JA KULTTUURI

Kaikki kylät ovat keskenään erilaiset. Taivalkunnan historiassa on vahva teollisuusperinne. Teollinen tuotanto kuitenkin loppui kannattamattomana 1950-luvulle tultaessa. Maatalous kukoisti hieman pidemmälle. Olen havainnut, että menneet asiat ja tapahtuvat kiinnostavat kyläläisiä. Myös Kylällä toimivien seurojen ja yhdistysten historia on kiintoisaa.

OTA KAIKKI MUKAAN TOIMINTAAN


Tänä vuonna aloitin Kylähistoriaa kuvin ja luvuin-projektin. Kerään asukkailta vanhaa kuvamateriaalia ja teen niistä diasarjan. Ajatukseni on saada se valmiiksi Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivään mennessä. Alkuvuodesta olin kyläyhdistyksen nimissä yhteydessä kyläläisiin ja pyysin heitä yhteistyöhön. Sain muutamalta ihan kivasti vanhoja kuvia kylästä ja kylähistoriasta. Mukana oli useita kuvia myös 100-vuoden takaa ja myös niihin liittyvää tietoa sain mukavasti. Lisätietoa tietysti kyselin muutamalta kyläläiseltä ja etsin itse historiasta. Ainakin parina iltana meillä eri henkilöiden kanssa keskustelimme heiltä saamieni kuvien tapahtumista ja henkilöistä kahvikupposen äärellä. Skannasin kyläläisiltä lainaksi saamistani kuva-albumeista materiaali sähköiseen muotoon. Osan kuvista sain valmiiksi sähköisessäkin muodossa.

Kartta Taivalkunnasta vuodelta 1903.


TALKOOLAISILLE KIITOS

Tein tuosta materiaalista parisataa diaa käsittävän esityksen. Kevään 2017 kyläiltamme koostui tuosta esityksestä. Paikalla oli runsaasti kyläläisiä. Paljon oli myös vanhempaa väkeä, jotka muistivat hyvin tarinat tuosta ajasta ja miltä kylämaisema silloin näytti. Oli hienoa saada paikalle henkilöt, joilta olin materiaalia saanut. Esitykseni ensimmäinen dia kertoi kiitokset kyseisille ihmisille.

OTA PALAUTE KIITOLLISUUDELLA VASTAAN


Positiivista palautetta tuli sekä esityksen aikana, että myöhempinäkin yhteydenottoina. Kyläkoulumme rehtorin palautteessa kyseltiin, että voisinko pitää saman esityksen myös koululaisille ”oppituntina”. Hän ei ollut itse päässyt tuohon kyläiltaan, mutta oli hyvin kiinnostunut esityksen sisällöstä ja uskoi sen kiinnostavan oppilaita. Täytin tietysti toiveen ja pidin keväällä esityksen, jota oli kuulemassa kaikki 1-6 luokkalaiset. Kyläillan esityksen olin tiivistänyt sataan diaan jättäen myös pelkät tekstidiat vallan pois. Kuvat kiinnostivat yllättävän hyvin oppilaita.

Tiedotus on todella tärkeä asia. Siitä vielä vähän seuraavassa ja tämän blogisarjani päättävässä kirjoituksessa.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Lisätään kylien turvallisuudentunnetta


 Olli Sorva 

KOHTI TURVALLISTA KYLÄELÄMÄÄ

Tässä on yksi toteutettu ajatukseni vuodelta 2016 yhteishengen vaalimisesta ja yhteisöllisyydestä naapureita kohtaan. Kuten tiedämme, niin kylän turvallisuussuunnitelma ei ole pelkästään pelastusviranomaisten työtä, vaan turvallisuus on osa kylän arkea, johon me kaikki voimme vaikuttaa.

Jokaisen kyläyhteisön tapa toimia ja arjen asiat ovat erilaiset johtuen kylän koosta, sijainnista, asukasrakenteesta ja perinteistä. Turvallisuus on osa ihmisen jokapäiväistä arkea. Yhdistyksemme tavoitteena oli jakaa kyläläisille turvallisuustietoutta ja taitoa toimia poikkeustilanteissa. Haasteita tuovat mm. myrskytuhot, onnettomuudet, sähkön- ja vedenjakelukatkot sekä yllätykselliset tilanteet esim. elintarvikehuollolle jne. Huomioon pitää ottaa myös sosiaaliset asiat, joista esimerkkinä vanhusten ja lasten tarpeet. Suunnitelman tekeminen oli yhteistyötä pääasiassa kyläläisten, mutta osin myös viranomaisten kanssa.

Kyläyhdistyksemme siis tuki turvallisuutta ja antoi kyläläisille hyvät eväät mahdollisesti eteen tuleviin arjen poikkeustilanteisiin Taivalkuntaan tehtävällä turvallisuussuunnitelmalla, joka pohjautuu paljolti kyläillan antiin.

MITEN TURVALLISUUDENTUNNETTA LISÄTÄÄN

Oman kylämme turvallisuushaasteet ja keinot, miten niihin puututaan, kartoitettiin kyläläisille pidettävässä kyläillassa, jossa arjen asiat tulivat esille. Asioita valmistelemaan ja yhteenvetoja tekemään oli perustettu työryhmä, johon kuuluivat Minna Mäkinen, Tomi Teuho-Markkola ja (minä) Olli Sorva. Teemaillassa pohdittiin rikosturvallisuuden lisäksi palo-, liikenne- ja poikkeusolojen turvallisuutta sekä mahdolliset onnettomuustilanteet. Kirjattiin ylös paikalliset oman kylän turvallisuushaasteet ja keinot, miten niihin puututaan. Ohjeita tuli esim. myrskytuhoihin, vedensaantiin poikkeustiloissa ja hätätilanteissa hälytyksen tekemiseen. Halusimme olla asiassa ensimmäisten kylien joukossa Suomessa.

Työryhmällä oli omia palavereita jo ennen kyläiltaa ja niissä oli kutsuttuna mukana Pirkan kylien ja Nokian kaupungin edustus.

Kyläiltakutsussa Taivalkunnan Kylät ry toivoi, että kaikki nykyiset ja entiset kyläläiset perheineen tulisivat koululle kuuntelemaan ja keskustelemaan lähitulevaisuuden asioista. Osallistujiksi saatiinkin tapamme mukaisesti kaikenikäistä väkeä.

Kyläillan osallistujia. Kuva: Taivalkunnan kylät ry


YHTEISTYÖ VIRANHALTIJOIDEN KANSSA

Viime vuonna ennen turvallisuussuunnitelmamme julkaisemista olin yhteydessä kaupungin edustajaan ja häneltä sain kylää koskevat asukas- ja talousmäärät, jotka tulivat suunnitelman otsikkosivulle. Kaupunki osoitti myös kiinnostusta suunnitelmaamme kohtaan ja kerroin heille, että turvallisuutta voidaan ajatella laajemminkin. Yhteistyötä voidaan tehdä esim. kotihoidon asiakkaiden osalla mahdollisissa kriisitilanteissa, joissa kaupungin omat kädet eivät yksinkertaisesti riitä.

Syksyllä suunnitelmamme julkaisutilaisuudessa oli kunnan näkökulmasta turvallisuudesta puhumassa Nokian kaupungilta Lauri Vähätalo ja varautumisesta yksittäisen ihmisen näkökulmasta puhui Pirkan kyliltä Marja Vehnämaa. Minä esittelin kylämme turvallisuussuunnitelman. Yhteistyön ja yhteistyötahojen muistaminen on tärkeää ja tiedon saattaminen kyläläisille palkitsevaa.

MITEN TURVALLISUUSASIA JATKUU JÄÄ NÄHTÄVÄKSI

14.12.2016 olin kaupungilla palaverissa, jossa edustin kyläämme. Kantri ry:tä edusti Anna Kulmakorpi ja Pirkan kylät ry:tä Marja Vehnämaa. Kaupungilta olivat paikalla kunnan turvallisuusasioista vastaava Lauri Vähätalo ja perusturvajohtaja Eeva Halme. Tämä oli seurausta/jatkoa kylämme turvallisuussuunnitelmalle. Palaverissa puhuimme turvallisuusasioista ja yhteistyön kehittämisestä kyläyhdistyksien ja kaupungin välillä. Tarkemmin en sisällöstä tässä vaiheessa kerro, mutta voin palata siihen, jos yhteistyö etenee kirjalliseen sopimukseen kaupungin kanssa.

23.2.2017 kello 18.00 oli Nokian valtuustosalissa kuntailta arjen turvallisuudesta. Tilaisuus oli kaikille avoin, vaikka se olikin kyläyhdistyksille suunnattu ja ajankohta tuossa joulukuisessa palaverissa sovittu. Marja kertoi, mistä ajatus oli lähtenyt ja Lauri kertoi turvallisuudesta yleisemmin. Soten vaikutuksesta kuntaan ja kyläyhteisöihin saimme tietoa Eevalta. Kaupunki hoiti tiedottamisen tilaisuuden ajankohdasta kuntalaisille.

Mielestäni kylien juuret ovat tärkeät. Siitä lisää myöhemmin.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Miten yhteishenkeä kehitetään

 Olli Sorva 

TAPA ELÄÄ JA OLLA VUOROVAIKUTUKSESSA

Olen pienen tauon jälkeen ollut yhtäjaksoisesti muutaman vuoden Taivalkunnan kyläyhdistyksen hallituksessa ja puheenjohtajaksikin valittuna kohta 3 viimeistä vuotta. Näinä vuosina olen vahvasti tuonut esiin kyläsuunnittelua, kyläturvallisuutta ja tiedottamista sekä yhdessäolon merkitystä. Olen itse ollut myös käytännön toimijana ja asioiden eteenpäin viejänä käyttäen hyväksi myös verkostoitumista. Leipätyöni on tuonut minulle paljon ihmistuntemusta ja valmiita kontakteja, joista osaa voi luontevasti käyttää myös kylätoimintaharrastuksessani eduksi. Ei meitä kylällä montaa varsinaista kyläaktivistia ole, mutta tilaisuuksiin ja tapahtumiin saadaan tarpeeksi talkooväkeä ja ihan hyvin osanottajia. Se tehdään, mitä koetaan tärkeäksi ja luontevaksi kylälle sekä mille on ”tilausta”. Lapsia aktivoidaan tietoisesti.

ASUKKAILLE VAIKUTUSMAHDOLLISUUTTA

Laitan tähän tarinaa 2-3 viimeksi kuluneelta vuodelta kylältämme yhteishengen kehittämisestä. Taivalkunnan kylät ry teki kyläkyselyn keväällä 2014. Lähes puolelta kyläläisiltä saimme vastauksia kyselyyn ja muutenkin kyläsuunnitelman teko yhdisti ja aktivoi kyläläisiä. Vastauksista tein yhteenvedon diasarjaksi, jonka esitin kyläillassa. Teimme opettajien myötävaikutuksella myös kaikille koulun oppilaille kyläkyselyn lasten näkökulmasta ja -kannasta, josta myös tein yhteenvedon. Myös tämä yhteenveto julkaistiin. Olimme saaneet hyvää pohja-aineistoa tulevaan kyläsuunnitelmaan.

Keväällä 2015 pidettiin kyläilta, jossa ryhmätyönä pohdittiin yhteisiä asioita suunnitteilla olevan kyläsuunnitelman pohjaksi. Ryhmätyön tulokset laitettiin kirjalliseen muotoon. Kaveriksi kyläsuunnitelmaamme tekemään olin kutsunut Pirkan Kylistä Marja Vehnämaan. Kyläyhdistyksen puolesta suunnitelmaa laati työryhmä, johon kuului yhdistyksemme sihteeri, varapuheenjohtaja ja minä puheenjohtajana. Palavereissamme oli mukana myös Marja.

TIEDOTETAAN, MITÄ ON TEHTY

Toiminnan läpinäkyvyys, avoimuus ja rehellisyys ovat ensi-arvoisen tärkeitä, jotta saadaan jatkuvuutta ja uusia nuoria mukaan toimintaan. Tänä päivänä tiedotukselta vaaditaan hieman enemmän kuin ennen, koska tiedontulva on lisääntynyt, eikä kaikkea havaita ja lueta niin tarkkaavaisesti. Toisaalta tiedottaminen on tullut hyvin helpoksi verrattuna menneeseen aikaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että nykyään taitaa päästä tiedottamisessa vähemmällä kuin ennen. On kuitenkin muistettava pitää huoli siitä, että tapa toimia on ajantasaista ja monipuolista, eikä kaikkia tavoita vain yhdellä medialla.

Kyläsuunnitelmamme julkaistiin ja painettiin loppukeväästä 2015 ja se jaettiin kaikkiin kylän talouksiin sekä oli messujakeluna kylien osastolla Nokian messuilla. Edellä mainitsemani yhteenvedot ja diasarjat laitoin kylämme kotisivuille, jonne aina ohjaamme väkeä käymään.

Kyläsuunnitelmaa oli jaossa myös Nokian messuilla


Tarinaa viime vuoden toimintatavoistamme voit lukea seuraavassa kirjoituksessani.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Hyvä voittaa vastoinkäymisetkin



Olli Sorva

PIILOVOIMAKO VIHAA KYLÄKOULUJA

Elettiin vuosikymmenen 1980-1990 taiteaikaa, kun jokin voima kaupungilta hyökkäsi Taivalkunnan koulua vastaan. Kaupunki päätti lopettaa koululta arkipyhä- ja viikonloppuliputukset. Hoidin sen jälkeen muutaman vuoden liputushommaa yksin kyläyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, eikä siitä kaupunki mitään korvannut. Nyttemmin liputusvastuu on koulun vanhempainyhdistyksellä, jota tuolloin ei kylällämme vielä ollut, koska kaupunki oli juuri lopettanut koululla toimineen yhteistyöelimen, jossa oli myös vanhempien edustus.

Hyökkäys jatkui, ja kylälle saatiin tieto, että oli tehty ”alustava” päätös kyläkoulumme lopettamisesta. Tuolloinkin kyläyhdistys teki tiivistä yhteistyötä kaupungin kanssa koko Nokian kehittämiseksi mm. vesi-, tiestö- ja turvallisuusasioissa. Yhteistyö oli hedelmällistä ja Nokiaa saatiin kehitettyä ja osansa kehityksestä sai myös Taivalkunta. Katuvalot meillä jo oli, kun kaupunki alkoi vuokrata maitaan nykyiselle Golf-kentälle. Koulun tienoille saatiin pätkä kevyenliikenteen väylää ja vesijohtoverkko suunnitteille. Kyläyhdistys kannusti perustamaan vesiosuuskuntia ja homma eteni sitä kautta. Kaikki muu meni hyvin, mutta koulua kalvettiin tasaisesti muutaman vuoden välein. En tiedä, mikä voima sen sai ja saa aikaiseksi.

Olin kyläyhdistyksen puheenjohtajana, kun alkukesästä sain yhdeltä kyläläiseltä tiedon, että kyläkoulu on esitetty lopettavaksi kaikessa hiljaisuudessa jo tulevana syksynä. Ennakkotietoa ei olisi kenties saatu, jos ei verkostoitumista ja hyviä yhteistyösuhteita kylällämme olisi jo tuolloin ollut. Homma oli jo kaupungilla saatu niin pitkälle, että asiasta päättävä valtuuston kokous oli parin viikon päässä, joten kutsuin kylähallituksen koolle välittömästi. Kyläyhdistys jakoi kouluasiasta tiedon pikaisesti kaikkiin Taivalkunnan talouksiin ja laitoimme adressinkerääjät liikkeelle, koska eihän tuolloin mitään allekirjoituksia netin kautta voinut hoitaa. Kylämme asukasluku oli muistaakseni vajaat 300 henkeä ja kaikilta varteenotettavilta henkilöiltä kysyttiin mahdollisuutta kerätä nimiä adressiin työpaikaltaan ja tutuilta kuntalaisiltaan. Ilmoitin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle, että kylältämme on tulossa suuri valtuuskunta tuomaan adressia tulevaan valtuustokokoukseen. Sovimme, että luovutus tehdään kaupungintalon edessä 10 minuuttia ennen kokouksen alkua. Tuo päivä oli 11.6.1992 ja olin kyläyhdistyksen nimissä pyytänyt kaikkia koulun oppilaita ja muita kyläläisiä lapsineen kokoontumaan sovittuun aikaan ja paikkaan, josta lähdimme autokolonnana kaupungintalolle ”mielenilmaisuun”. Olin luonnollisesti kertonut asiasta etukäteen myös paikallislehdelle.

Mielenilmaisussa kaupungintalolla myös lapset mukana. Kuva: Taivalkunnan kyläyhdistys ry


ÄLÄ KAIHDA YHTEISTYÖTAHOJA

Kouluasiasta olin heti tiedon satuani yhteydessä myös naapurikylässä toimivaan kyläyhdistykseen, koska heidänkin kouluaan oltiin lopettamassa. Siten myös heidät saatiin samaan aikaan kaupungintalolle luovuttamaan omaa vetoomustaan. Kauppasin yhteistyötä naapurikylälle, vaikka tiesin, että kahden kyläkoulun lopettamisen vaihtoehtona oli myös pelkän naapurikyläkoulun lopettaminen ja sen oppilaiden siirtäminen Taivalkuntaan. Eli kaupunki tietoisesti halusi ajaa myös koulujen ja ehkä kylienkin vastakkainasettelua ja lopettaa kyläkoulut yksitellen. Siihen en kuitenkaan sortunut, vaikka kylällämme sitäkin haluttiin koulumme pelastamiseksi.  Tänäkin päivänä molemmat koulut ovat toiminnassa ja lapsimäärät hieman suuremmat kuin tuolloin. Taas törmäsimme verkostoitumisasiaan.

Oikea-aikainen toiminta on ensiarvoisen tärkeää. Asiat saavat toisinaan aikaan ns. ”lumipalloefektin”. Edellä kertomassani asiassa kävi myös niin ja kyläyhdistyksemme adressiin saatiin kerättyä noin 1000 nimeä pienenä aikana ja mukana oli kunnanvaltuutettujenkin nimiä. Eli nimiä taisi tulla yli kolminkertaisesti, mitä kylällämme oli asukkaita, vaikka lapsetkin olisi laskenut mukaan. Lisäksi on huomioitava, että nimiä keräsimme vain yli 15- vuotiailta. Myös mielenilmaisuun kaupungintalolle tuli kymmenittäin aikuisia ja melkein kaikki kylämme lapset ja nuoret, joilla oli itse kirjoittamansa kyltit koulun pelastamiseksi mukanaan. Lapset nauttivat tapahtumasta ja vieläkin moni heistä muistaa lämmöllä tempaustamme ja sitä, kun osa heistä oli meidän pihassa kylttejään tekemässä. Moni myös muistaa silloisen ensiolemisensa valtuustosalin täpötäydellä parvella seuraamassa kokousta adressin luovutuksen jälkeen. Kouluasiaa ei tuossa kokouksessa julkisesti käsitelty, vaan valtuuston puheenjohtaja piti istunnossa neuvottelutauon ja ryhmien johtajat vetäytyivät salin ulkopuolelle neuvonpitoon. Oikea-aikainen ja oikeatapainen toiminta sekä yhteistyö viranhaltijoiden kanssa kantavat hedelmää.

OLE PITKÄJÄNTEINEN JA YHTEISTYÖHALUKAS

Kaupungin on tapana toimia väsyttämällä, joten seuraavana vuonna 21.10 1993 valtuustokokouksen asialistalla oli taas kyläkoulujen lopetus. Nyt oli aikomus lopettaa molemmat kyläkoulut ja siirtää oppilaat jo täynnä olevaan, isoon Koskenmäen kouluun. Ennen tuota valtuuston kokousta kartoitin ison koulun vanhempainyhdistyksen ajatuksia ja kysyin, että onko heidän mielestään koulunsa eduksi, että sinne vielä tuupataan lisää väkeä. Ehdotin, että voisiko heidän koulun vanhempainyhdistys laatia vetoomuksen, jossa tuotaisiin esiin koulun ahtaus ja toivomus, että kyläkoululaiset saisivat jatkaa omassa koulussaan, koska se tässä tilanteessa olisi myös Koskenmäen lapsien etu. Sain tukea ajatukselleni ja niinpä myös ”vastaanottavan” koulun vanhempainyhdistys luovutti vetoomuksen samanaikaisesti meidän kanssamme ennen valtuuston kokouksen alkua. Olin sopinut ajankohdan ja kertonut vetoomuksia olevan tulossa useammaltakin taholta. Tuon ison koulun vanhempainyhdistys toimi silloin aktiivisesti ja yhteistyössä kaupungin kanssa, joten uskoisin heidän mielipiteellään olleen myös painoarvoa, koska perustelutkin liittyivät heidän koulunsa ahtauteen ja oppilasmääräennusteisiin. Kannattaa harkita tarkkaan, mistä narusta kulloinkin vetää ja mihin voimavarat kohdistaa.


Seuraathan tarinani jatkoa tulevina viikkoina blogissa.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

torstai 3. elokuuta 2017

Miten ihmisiä aktivoidaan

 Olli Sorva 

MUUTTUUKO KYLÄTOIMINTAKÄYTTÄYTYMINEN
Voisin sanoa, että kokeneena kyläpäällikkönä minulle on kertynyt laaja-alaista näkemystä ihmisten käyttäytymisestä ja suhtautumisesta oman asuinpaikkansa kehittämiseen. Siis miten Taivalkunnassa toimitaan ja aktivoidaan ihmisiä mukaan toimintaan.


Vuonna 1980 muutin nykyiselle kotikylälleni Nokian Taivalkuntaan. Lähes siitä lähtien olen ollut mukana kannustamassa asukkaita yhteistoimintaan kotiseutunsa kehittämiseksi. Olen omalta osaltani myös lisännyt ja parantanut yhteistyötä päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa kylien kehittämiseksi sekä asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseksi kylätasolla. Viime vuosituhannen lopulla olin myös 6-7 vuotta mukana maakunnallisen kylätoimijan, Pirkan kylät ry:n, hallituksessa.

Vaikka ihmisten peruskäyttäytyminen ei miksikään muutukaan parin sukupolven aikana, niin maailma muuttuu ja jokaisella aikakaudella on omat hyvät ja mukavat, sekä vastaavasti huonot ja haasteelliset asiat. Usein tuntuu, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat pitää murheensa vakiona. Eli, jos ei ole mitään isompaa, niin aletaan murehtia jotain pientä tai ulkopuolisen silmin katsottuna olematontakin. Vastaavasti, jos tulee jotain isompaa eikä murheita saada vakinaiselle tasolle, niin niiden murheiden alle jopa sorrutaan. Ihmisen täytyy siis tuntea itsensä, tietää rajansa ja minkä tekeminen tai toteuttaminen on itselle mahdollista.

Tuota ihmisten tapaa toimia voi hyödyntää monin eri tavoin myös kylän ja kyläyhteisön eduksi. Se vaatii usein kyllä hyvän ja pitkäjänteisen organisoijan. Sellaiset ihmiset vain ovat pääsääntöisesti muutenkin hyvin työllistettyjä ja heidän aikansa on kortilla. Lisäksi ”kyläpäälliköltä” pitäisi myös löytyä aikaa toimia esimerkkinä ja mukanaolijana. Tilanne johtaa helposti siihen, ettei ole tarpeeksi aikaa tiedottaa asioista kyläläisille ja tuoda asioita esille tavalla, joka innostaisi heitä käyttämään piileviä halujaan olla hyödyksi myös kyläyhteisölle samalla kun toteuttavat omia tarpeitaan. Koska ihmiset ovat erilaisia, niin kyläpäällikkönä toimivalle on eduksi myös hyvä ja yksilöllinen ihmistuntemus. Tämäkin asia vaatii tiedotuksen monipuolisuutta.

NÄIN ENNEN JA NYT

Kyläyhdistyksemme on perustettu 1980 ja alkuaikoina pidettiin kesäjuhlia. Päivätapahtuma urheilukentällä ja iltajuhla koululla, jossa oli palkintojenjako ja muuta ohjelmaa. Talkoilla laitettiin kentällä suorituspaikat kuntoon. Aina pyrittiin siihen, että vanhemmat toisivat lapsiaankin talkoisiin ja siten he kasvaisivat hyvin kylään kiinni. Moni silloisista lapsista on vieläkin valmis talkoisiin. Noina aikoina oli kylällämme myös sopivia suuleja, joissa pidettiin suulitansseja. Kylätienoo ja ihmisten elintavat ovat muuttuneet. Vaurautta ja liikkuvuutta on tullut sekä uudenlaiset tietoyhteydet. Perusturvallisuutta kuitenkin kaivataan ja tarvitaan nyt ainakin yhtä paljon kuin tuolloin. Koulu on tänäkin päivänä kylällämme yhdistävä tekijä ja ainoa julkinen paikka kokoontua. Viime talven taistossa koulumme sai työrauhan viideksi vuodeksi, kunnan tehtyä pidemmän ajan palvelusuunnitelman. Jatkosta ei koskaan tiedä. En vastusta koulujen lakkauttamistakaan, jos siihen löytyy pätevä syy ja lapsien kannalta parempi vaihtoehto tilalle.

Taivalkunta on lähellä kaupungin keskustaa ja luontainen asiointiliikenne suuntautuu sinne, koska omalla kylällä ei ole enää pitkään aikaan ollut kauppaa. Myös ihmisten harrasteet ja huvit tapahtuvat paljolti kylän ja koko kunnankin ulkopuolella. Muutama työpaikka on ja joku yksinyrittäjä kylällä toimii. Yrittäjiä asuu kylällä enemmänkin, mutta heidän toimipaikkansa on asiakkaidensa takia kylän ulkopuolella. Monesti lasten pysyvät harrastukset vievät vanhempienkin vapaa-ajan.

Kyläläisiä tiiviisti keskittyneenä kesäiseen pesäpallopeliin. Kuva: Olli Sorva


YHDESSÄOLON ILO SYNTYY PIENISTÄ ASIOISTA

Kaikkea pientä kivaa, vuosittain toistuvaa ja kylää yhdistävää toimintaa kylällä kuitenkin on. Keväällä on Kevätkarkelot. Kevätkarkelot on oiva tilaisuus niin vanhoille kuin uusille kyläläisille tulla tutustumaan muihin kylällä asuviin ja vaihtamaan kuulumisia. Silloin myydään muurinpohjalettuja ja makkaraa sekä järjestetään aikuiset vastaan lapset pesäpallo- tai jalkapallopeli. Tapahtuma on toukokuussa ja paikalla on joka kerta ollut hyvin paljon kouluikäisiä. Kesällä on avoimet pesäpallopelit parin viikon välein, joissa pelaa kaikenikäisiä, koululaisista ikäihmisiin, joihin ainakin kohta minäkin jo kuulun. Aiempaa pelikokemusta ei tarvita, ja toistaiseksi on pelien onnistumiseen väki riittänyt. Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen on yksi tapa aktivoida ihmisiä. Syksyllä pidetään Kaamosmarkkinat. Lisäksi kyläyhdistys pyrkii järjestämään vuodessa pari kyläiltaa, joissa on jokin tietty teema tai luennoitsija.

Jatkotarinaa Taivalkunnasta ja tekemisistäni voit lukea kyläblogista lisää lähiviikkoina.


Olli Sorva
pj, Taivalkunnan kylät ry