Taivalkunnassa toimi 1900-alussa tiilitehdas erikoisine tiilenkuljetuskoneineen ja kuivauslaitteineen. Kuva: http://www.nokiankylat.fi/taivalkunta/ |
Kylän omaleimaisuus kumpuaa historiasta
Aloitin ensimmäisessä kylähankkeessa vuonna 2008, menin
silloin Sammaljoelle (silloista Vammalaa, nykyistä Sastamalaa) kyläsihteeriksi. Ensimmäisen viikon aikana minua
kuljetettiin kyläläisten toimesta ympäri kylää. Talojen ja kylänosien esittelyn
ohella kuulin monta tarinaa paikkojen taustalta. Kylä tuli aivan eri lailla
tutuksi, kuin jos olisin jäänyt vaikkapa pelkän kyläsuunnitelman ja sen historiikkiosuuden
varaan.
Jokainen kylä on erilainen, siitä kiitos mm. maantieteelle,
kylän asukkaille ja tietenkin historialle. Historia on mielestäni ennen
kaikkea tarinoita. Hyvin, hyvin vanhoja tai tuoreempaa historiaa. Tampereella
Hirviniemessä vierailtaessa kerrotaan historiaa jo hiilipusseista lähtien,
jotka ovat maailman vanhimpiin kuuluvia mikrofossiilien jäänteitä kalliossa. Tuoreempaa
historiaa on tarina mökkiläisestä, joka valoi näiden esihistoriallisten
merkkien päälle sementtiä, jotta kulku uimaan olisi parempi. Ulkomaiset
tutkijavieraat olivat kauhuissaan.
Tarina elävöittää paikan
Monien paikkojen takana on usein tarina. Samaisella
Sammaljoella yhtenä maamerkkinä puhuttiin usein Jeesus-suulista. Kyse ei ollut
jumalanpilkasta, vaan kyseisen, risteyksessä sijaitsevan suulin seinässä oli
joskus 80-luvulla ollut lappu ”Jeesus tulee - oletko valmis”. Lappu oli
tuhoutunut ja hävinnyt jo aikaa sitten, mutta nimi jäi. Kaikki kylällä
tietävät, mistä on kyse.
Kivestäkin tulee enemmän kuin pelkkä kivi, kun siihen
liittyy tarina. Suoniemessä Nokialla sijaitsee huokaustenkivi. Tarina kertoo,
että kyseisellä kivellä paikallinen pastori aina ”huokasi” kiivettyään mäen
ylös matkalla kotoaan kirkolle.
Erikoinen = mielenkiintoinen
Yksi Sammaljoella esille tulleista tarinoista oli kertomus
Mustanojan Röpästä. Röppä oli Mustanojan talossa asunut räyhähenki tai
poltergeist, joka mm. pahalla tuulella ollessaan pilasi ruuat tai laski karjan
irti. Noh – vakavamielisempien historioitsijoiden mielestä tällainen ei varmaan
olisi oikeasti historiatietoa, mutta toisaalta tämä on perimätietoa parin
vuosisadan takaa, ja osa kylän tarinastoa. Joten johonkin tapahtumaan Röppä
perustuu – oli väritettyä taikka ei.
Siispä, mitä oudompi stoori – sitä mielenkiintoisempi. Eikä tarvitse
olla mikään suurensuuri tapahtuma. Pienemmistä tapahtumista ja asioista harvoin
välttämättä onkaan kirjallista tietoa, joten jonkinlaista tallettamista
kannattaa miettiä. Vaikkapa tehdä kartta, johon kirjataan lyhyesti paikkatietoja
ja niihin liittyviä juttuja. Näin on toimittu esim. Sarkolassa.
Tarinat käyttöön
Joka kylällä on varmasti myös asunut ja elänyt suuria
persoonia, joiden edesottamuksia kerrotaan näinäkin päivinä. Kannattaakin
kaivaa kylän sattumuksista ja hahmoista parhaat tarinat esiin, kirjata ne ylös,
ja käyttää häikäilemättä hyväkseen. Niistä voi ammentaa teemoja tapahtumille,
juttuja kylälehteen tai vaikkapa kokonainen kyläkirja. Lempäälässä on tehty
kaikille kylille kyläkirjat, ja niitä on ylpeydellä minulle esitelty –
syystäkin! Samoissa kansissa monen monta tarinaa.
Joissain kunnissa järjestetään kyläkierroksia, jotka ovat
usein valtavan suosittuja. Niiden avulla voidaan kylää tuoda tutuksi kunnan
muilla alueilla asuville, tai markkinoida kierroksia vaikkapa kunnan
luottamushenkilöille ja viranhaltijoille ja sitä kautta tuoda samalla esiin
kylän vahvuuksia päätöksentekijöille.
Tarinoista ja muista kylän erityispiirteistä voidaan kehitellä
myös kylämatkailutuotteita (perustuuhan Rovaniemen lähes koko matkailukin
tarinaan punanuttuisesta parrakkaasta miehestä). Inspiraatiota aiheeseen voi
hakea vaikkapa Vuonislahdelta. Esittelymateriaalia lainatakseni: ”Kylämatkailun ytimessä ovat matkailuyrittäjät, kyläpalvelut
täydentävät palvelutarjontaa. Matkailuun liittyy kyläkokonaisuus ihmisineen,
ympäristöineen siis kylän elämänmeno.”
Kylän historia ja tarinat ovat myös tärkeässä roolissa
kotoutettaessa uusia asukkaita. Varmasti pääsee aivan eri lailla sisään kylään,
kun perehtyy sen historiaan, tarinoihin paikoista ja taloista. Toinen tärkeä
pointti on siirtää tietoa nuoremmille polville, jotta he tuntisivat juurensa ja
kotikylänsä paremmin. Tarinat kiinnostavat kaikenikäisiä, ja niihin
samaistuminen on varmasti helpompaa, kun puhutaan asioista ”kotinurkilla”.
Anna Kulmakorpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti