Aina toisinaan käy hyvä tuuri ja kiikariin ilmaantuu uusi potentiaalinen
ihminen, jonka voisi saada mukaan yhdistystoiminnan piiriin. Yhdistysväen ei
kuitenkaan innostuksissaan tule riehaantua, vaan nyt kysytään pelisilmää ja
kärsivällisyyttä. Hyvällä taktiikalla tämä uhri… ei kun potentiaalinen uusi
ihminen ei säikähdä ja peruuta takavasemmalle. Hiljaa hyvä tulee.
On aika epätodennäköistä (joskaan ei aivan mahdotonta, tällainenkin
ihme on nähty), että uusi ihminen saman tien pomppaisi hallitustyöhön tai
sitoutuisi muuten toimintaan. Niinpä uusien tekijöiden polku alkaa siitä, että
he tulevat mukaan yhdistyksen toimintaan pikkuhiljaa. Ensin ehkä johonkin mukavaan tapahtumaan
tai kahteen, jossa hänet tietenkin toimihenkilöiden toimesta lämpimästi toivotetaan
tervetulleeksi ja kiitellään ja niin edelleen. Kun naamat ja nimet ovat tuttuja
puolin ja toisin, voidaan uhr… potentiaalista uutta ihmistä vaivihkaa alkaa kysellä
yksittäisiin talkoisiin ja kyläiltoihin.
Kun kyseinen henkilö tulee niihin mielellään ja ehkä jopa
oma-aloitteisesti, voidaan hänet pyytää vuosikokoukseen. Jos tulokas vaikuttaa
rohkealta eikä pälyile ulosmenoreittiä, voi varovasti ehdottaa hallituksen varajäsenyyttä
tai jotain muuta sopivan kevyttä tointa. Jos hän tähän suostuu, voi
kalastustermein todeta: nyt nappasi! Varovasti siitä sitten aletaan kelaamaan lähemmäs
toiminnan ydintä.
Koko ajan uutta tulokasta pitää kuitenkin käsitellä
silkkihansikkain, ettei hänelle iske pakokauhu. Kiittämällä ja kannustamalla
tästä kehityskelpoisesta yksilöstä kasvatetaan uusi hallituslainen, joka
tarttuu tehtäviin ja jakaa tietämystään ja ideoitaan yhdistyksen hyväksi. Jos
hänet halutaan pitää pitkään mukana remmissä, hänelle ei työnnetä liikaa
tehtäviä, ettei hän uuvahda liiallisen työn alle ja katkeroidu.
Hyvin kohdeltuna, talkooruualla syötettynä ja saunotettuna
uusi ihminen nauttii yhteisöllisyydestä ja porukan hyvästä meiningistä ja antaa
oman panoksensa yhdistyksen eteen vuosia eteenpäin!
Anna Kulmakorpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti