Hyvinvointiseteli - uusi mahdollisuus maaseudulle?

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissa siitä, miten hyvinvointi ja maaseutu liittyvät toisiinsa aivan oleellisesti. Hyvinvointi on kuitenkin hyvin kaikenkattava käsite, jonka alle myös kylätoiminta solahtaa heittämällä.

Yksi ehdoton Maaseutuparlamentin kohokohdista olikin työpaja ”Pudasjärvellä mopolla mahottomia”. Paitsi että työpaja oli erittäin hyvin toteutettu, aihe oli varsin mielenkiintoinen. Pudasjärvellä on nimittäin visioitu hyvinvointiseteliä, joka toimisi samaan tapaan kuin jo olemassa olevat tyky- ja virkistyssetelit. Työpajassa ideoimme eri mahdollisuuksia setelin hyödyntämiseen.

Ajatus hyvinvointiseteliin lähtee lyhyesti sanoen siitä, että hyvinvointi on lopulta yksilön oma kokemus. Vaikka yhteiskunta voi järjestää terveydenhuollon ja tarjota monenlaista ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa toimintaa, se ei näillä toimenpiteillä tavoita ihan jokaista ja sitä, mitä kukin haluaa ja tarvitsee oman hyvinvointinsa edistämiseksi. Esimerkkinä olkoon Pentti, aikamies, joka tykkää olla omissa oloissaan ja nauttii luonnosta. Pentillä on vähän huonot hampaat ja kolotusta siellä täällä, mutta Pentti ei halua hammaslääkäriin, eikä jalkahoitoon. Parhaiten Pentti kokee hyvinvointinsa paranevan, jos hän saa uuden virvelin ja pääsee kalaan. Hyvinvointisetelin avulla Pentti voisi käydä hankkimassa virvelin, ja lisätä omaehtoisesti hyvinvointiaan, jonka paras asiantuntija hän on kuitenkin itse. Aika mukava ajatus ja varsin hyvin linjassa sote-uudistuksen ajaman valinnanvapauden kanssa.

Jos tällainen hyvinvointiseteli saataisiin ja käyttöön koko Suomeen, mitä kylillä ja maaseudulla voisi tarjota hyvinvointisetelillä hankittavaksi? Ohjattua retkeilyä nuotioeväineen, liikuntaa monessa eri muodossa, kerhoja ja koko perheen yhteisiä harrastuksia, lähiruokaa, avantosaunaa, ratsastusta, matonkudontaa – lista on loputon. Tokihan montaa näistä usealla kylällä yhdistykset tarjoavat maksutta asukkaille, mutta tässä olisikin mahdollisuus sorvata kunnan kanssa kumppanuus, jossa kunta avustaisi toimintaa hyvinvointisetelin kautta, ja toisaalta toimintaa voisi markkinoida kylän ulkopuolellekin ihan eri volyymillä.

Uskon, että hyvinvointi on yksi maaseudun valtava mahdollisuus, sekä asumisen, ennaltaehkäisen terveydenhuollon ja siihen liittyvän yrittäjyyden, että harrastustoiminnan puitteissa. Maaseutuparlamentti ja siellä kuulemani vain vahvisti tätä ajatusta. Hyvinvointia lisää myös toisista välittäminen, naapuriapu, me-henki ja niin edelleen. Uutisoinnin mukaan yksinäisyys on vakavimpia hyvinvointia uhkaavia tekijöitä kaikenikäisten – myös nuorten – keskuudessa tänä päivänä. Tässä suhteessa maaseutu on ehkä paremmassa asemassa kaupunkimaisempiin alueisiin verraten. Yhteisöllisyyttä ja yhteistoimintaa kannattaa siis vaalia ja kehittää hulluillakin ideoilla – luonnon ja hiljaisuuden kanssa se tulee olemaan markkinointivaltti kylille!

Anna Kulmakorpi

Kyläfoorumi: Leader-rahoituksella kehitetty maaseutua

Tampereen seutukuntaa koskeva Kantrin Kyläfoorumi nosti esiin alueen yhdistystoiminnan hyviä käytäntöjä, haasteita ja esimerkkejä Leader-rahoituksesta.
- Myös kaupunginläheisellä maaseudulla tehdään monenlaista hienoa kylien ja niiden ihmisten eteen. Halusimme tuoda tätä työtä esiin innostukseksi, inspiraatioksi ja malliksi muille, tilaisuuden pääjärjestäjänä toiminut Kantrin kyläaktivaattori Anna Kulmakorpi kertoo.
Leader-rahoituksella voidaan tukea muun muassa yritysten perustamista, kehittämistä ja investointeja, kylien elinvoimaisuutta, harrastusmahdollisuuksia ja kansainvälistä toimintaa. Julkisen tuen osuus muodostuu EU:n, valtion ja kuntien rahasta. Suomessa on 54 Leader-ryhmää, joista Kantri ry toimii Tampereen seutukunnassa. Kyläfoorumin ohessa juhlittiin Kantrin 20-vuotista taivalta.
Suomi on suuren maaseudun maa. Ylen uutisoimien viime vuoden tutkimusten mukaan yli puolet lapsiperheistä haluaisi asua maaseudulla. Kaupunkilaisista 400 000 haluaisi muuttaa maalle.
- Valtamediaa tehdään pääkaupungista käsin, joten maaseutu jää herkästi sivurooliin tai siitä uutisoidaan harhaanjohtavasti. Maaseutu ei ole kuollut, sillä meillä on yli 3 000 kyläyhdistystä ja vajaa 900 kylätoimikuntaa, valtakunnallisen kyläyhdistysten kattojärjestön, eli Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtaja Petri Rinne puolusti maaseutua.

Ilkka ja Kaarina Louhi kertovat "Iloinen konkkaronkka" -hankkeesta.

Puolet kouluista lakkautettu

Tilastokeskuksen mukaan puolet Suomen kyläkouluista on lakkautettu 25 viime vuoden aikana. Tällä hetkellä kouluja on noin 2400. Lakkautuksilla on myös suora vaikutus koulumatkojen pitenemiseen ja lähiliikuntapaikkojen menettämiseen.
- Koulujen lakkautusta perustellaan usein säästösyillä. Tutkijat Eeva-Kaisa Hyry-Beihammer ja Outi Autti ovat kuitenkin huomauttaneet, etteivät lakkautukset ole aina tuoneet toivottuja säästöjä. Esimerkiksi Pudasjärven kunnassa kuuden koulun lakkauttaminen tuli kalliiksi, Suvi Pesonen Suomen Lähikoulut ry:stä kertoi.
Suomen Lähikoulut on valtakunnallinen järjestö, jonka tavoitteena on pysäyttää kyläkoulujen lakkautusbuumi ja kohtuullistaa koulumatkaan käytettyä aikaa.
Monessa paikassa koulu on kylän keskus, koska koulu toimii usein myös kyläläisten kokoontumis-, juhla- ja harrastuspaikkana. Kangasalan Raudanmaasta Kautialan koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Katri Lindberg ja Nokian Taivalkunnan kylät ry:n puheenjohtaja Olli Sorva kertoivat kyläläisten taisteluista koulun säilyttämiseksi.
- Raudanmaalla kyläläiset ovat tukeneet koulun toimintaa monin eri tavoin, muun muassa järjestämällä erilaista ohjelmaa ja tempauksia sekä toimimalla tarvittaessa välituntivalvojina esikoulussa. Koulussa toimii säännöllisesti kyläkoulukahvila, jonne lasten vanhemmat leipovat tarjottavat ja lapset hoitavat myyntipuolen sekä ohjelman, Lindberg sanoo.
Taivalkunnan kyläkoulu on suuntautunut yrittäjyyskasvatukseen. Idea lähti rehtori Kari Haikoselta, kun koulu oli monesti lakkautusuhan alla. Kyläyhdistys haki hankkeeseen rahoitusta Kantrilta ja toteutti sen yhdessä vanhempainyhdistyksen kanssa.
- Yrittäjyyskasvatus on hyvä keino syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Parhaassa tapauksessa nuori saavuttaa hyvän asenteen lisäksi terveen itsetunnon, Olli Sorva valottaa.
Vesilahden Rämsööstä on koulu lakkautettu, mutta rakennuksessa toimii Ahtialan päiväkoti, joka sekin on ollut usein lakkautusuhan alla. Päiväkodin säilyttämisen puolesta Rämsöön kyläkerho hallinnoi Kantrin rahoittaman ”Iloinen konkkaronkka” -hankkeen, jonka tarkoituksena on eri-ikäisten asukkaiden vuorovaikutuksen vahvistaminen.
- Seniorit kokoontuvat päiväkodille kerran viikossa. Erityistä tapaamisissa on se, että meillä on tabletti-tietokoneet, joiden käyttöä opettelemme yhdessä ja lasten kanssa. Pidämme toisiimme myös yhteyttä niiden avulla, Kyläkerhosta Kaarina ja Ilkka Louhi kertovat.

Suvi Pesonen.

Nuoret mukaan

Orivedellä on onnistuttu aktivoimaan yhdistyksiä yhteistyöhön ja saatu nuoria mukaan toimintaan. Iso merkitys on ollut Piia Hannilan vetämällä ja Kantrin rahoittamalla Järjestöjen talo -hankkeella, jossa paikalliset yhdistykset kokoontuvat saman katon alla.
Nuoret toteuttivat yhteistyössä yhdistysten kanssa ORWfest-tapahtuman.
- Nuorille täytyy antaa luottamus tehdä itse. Aikuisten tehtävä on kannustaa ja opastaa, ei tehdä asioita puolesta, Piia Hannila muistuttaa.
Yläkouluikäisiä nuoria houkuteltiin järjestämään tapahtumaa messujen yhteydessä ”Tuunaa oma tapahtuma” -pisteellä.
- Tarjosimme pisteessä pizzaa ja pyysimme nuoria kirjoittamaan mitä he haluaisivat tehdä Orivedellä. Osa vastaajista antoi yhteystietonsa ja tuli myöhemmin mukaan suunnittelemaan tapahtumaa, Piia Hannila kertoo.
Kantrin Nuoret töihin -teemahanke työllisti parikymmentä kesätyöntekijää Tampereen seutukunnassa. Heistä neljä toimi Orivedellä Taiston talossa Sosiaalidemokraattinen yhdistys ry:n hallinnoimassa hankkeessa. Yhteensä yhdistys työllisti seitsemän nuorta, jotka remontoivat Taiston taloa, järjestivät tapahtumia ja pyörittivät kahvilaa sekä kerhoja.
Kantrilta voi hakea rahoitusta jatkuvasti. Johtokunta kokoontuu noin kerran kuukaudessa ja tekee päätökset rahoitettavista hankkeista.

Vas. Lauriina Lehtonen Taiston talon omistavasta Oriveden Sosialidemokraattisesta yhdistyksestä, Oriveden asemalla talolla kesätöissä ollut Laura Heikura, MLLn Oriveden yhdistyksen pj Marika Mäkinen, ORWfest-tapahtuman nuori tekijä Aino Mäkelä ja Oriveden kaupungin hankekoordinaattori Piia Hannila. 

Vahannassa laajennettiin toimintaa ja taloa

Kyläfoorumissa esimerkkejä vapaaehtoistyöstä ja rahoituksesta

Kantrin kyläaktivaattorin järjestämässä Kyläfoorumissa lauantaina 18.11. klo 10-15 Ahlmanilla, Tampereella, esitellään ajankohtaisia ja toimivia esimerkkejä kolmannen sektorin työstä ja hankerahoituksen hyödyntämisestä Tampereen seutukunnassa. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Ilmoittautumiset 10.11. mennessä Kantrin nettisivujen kautta osoitteessa: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSeRUfByWhzGRHgcHCcY4aMEV2dxFTn-4QI1SfpoxMIT7Cf3lw/viewform

Ylöjärvellä toimivan Vahannan Nuorisoseuran kaksi nuorisoseurantalon laajennushanketta on yksi Kyläfoorumissa esiteltävistä esimerkeistä. Muissa esimerkeissä kuullaan muun muassa miten Orivedellä saatiin nuoret aktivoitua yhdistystoimintaan, miten Kaanaassa huolehditaan kylän turvallisuusasioista ja miten Rämsöössä tuetaan päiväkodin toimintaa digitaalisuuden ja senioreiden läsnäolon voimin. Kyläfoorumin ohjelma: http://kantriry.fi/data/documents/kylafoorumi-iso-tiedosto.pdf

Kaksi laajennushanketta

Vahannan Nuoriseura on toteuttanut kaksi nuorisoseurantalon laajennushanketta vuosina 2004-2007 ja 2011-2014. Kumpikin hanke sai Leader-rahoitusta Kantri ry:n kautta.

Laajennushankkeissa taloon rakennettiin uusi sisäänkäynti ja kuisti, sali ja näyttämö sekä inva-WC, vanha näyttämöosa purettiin ja sen tilalle rakennetiin isompi tila sekä taloon rakennettiin bänditila ja pikkunäyttämö tukemaan harrastajateatteri-, kerho- ja bänditoimintaa. Laajennusosan kellarikerrokseen tehtiin varastotilaa.

Hankkeiden tuloksena syntyi nykyajan vaatimuksia vastaava, monipuolista harrastustoimintaa tukeva tila yhdistyksen sekä paikallisten asukkaiden käyttöön. Nuorisoseurantaloa vuokrataan juhlien ja kokousten pitopaikaksi.

-          Hankkeista jäi tosi hyvä fiilis, lopputulos on sitä mitä toivottiin. Laajentuneen talon ansiosta muun muassa harrastustoiminnan logistiikka on helpompaa. Kun omat pojat soittivat, roudasimme instrumentteja kotoa asti. Nyt bändikamat voi jättää tilaan. Tämä on mahdollistanut myös musapajan lapsille, jota bändin soittajat vetävät ja antavat lasten soittaa heidän soittimillaan, Vahannan Nuorisoseuran johtokunnan jäsen Päivi Svärd sanoo.

Yhdistys on tunnettu aktiivisesta harrastajateatteritoiminnastaan.

-          Meillä on lapsille ”Luova lava” -kerhoja ja leirejä. Emme olisi pystyneet järjestämään niitä vanhoissa tiloissa.

Svärd kertoo Kyläfoorumissa myös seuran yhdestä pilottihankkeessa, jossa pureudutaan yhteisen johtamisen käytäntöihin.

-          Etsimme nykyinen tekniikka huomioiden toimintatapoja työn jakamiseksi ja tiedon levittämiseksi. Tavoitteenamme on, etteivät yksittäiset luottamushenkilöt kuormittuisi liikaa.

Kantri täyttää 20 vuotta

Kyläfoorumin jälkeen juhlitaan Leader-ryhmä Kantri ry:n 20-vuotista taivalta kakkukahvien merkeissä.

Leader on kunnille tehokas rahoitusmalli, sillä siihen sijoitettu euro palaa hankkeiden kautta hyödyttämään kuntaa ja aluetta keskimäärin kuusinkertaisesti. Leader-rahoituksella voidaan tukea mm. yritysten perustamista, kehittämistä ja investointeja, kylien elinvoimaisuutta, harrastusmahdollisuuksia ja kansainvälistä toimintaa.

Kantri ry:llä on myös juhlavuoden kunniaksi avoimet ovet perjantaina 10.11. Ahlmanin päärakennuksessa Tampereella.

Lasten musapaja on kova juttu, mutta aikuisetkin tykkää soittaa Vahannan nuorisoseurantalon reenikämpällä!

Nyt kun Vahannan nuorisoseuran bänditila on jo valmis, Karosen Kimmo ehtii paremmin soittamaan bändissä ja vetämään lasten musapajaa.

Maaseudun mielikuvat

Osallistuimme Maaseutuparlamenttiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Jättitapahtuma järjestettiin Leppävirralla Pohjois-Savossa ja se kokosi yhteen kaikkia maaseudusta kiinnostuneita aina yksittäisistä maaseudun asukkaista maaseutua työkseen kehittäviin, mediapersoonista kansanedustajiin, maaseutututkijoista yrittäjiin. Yhteensä koolla oli noin 800 henkeä, järjestäviä tahoja oli nelisenkymmentä ja vapaaehtoisia tapahtuman työntekijöitä noin 150. Maaseutuparlamentilla on omat, varsin informatiiviset sivut: http://www.maaseutuparlamentti.fi/maaseutuparlamentti

Ohjelma oli tiivis ja asiaa paljon. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen tapahtumasta kolme asiaa. Ensinnäkin se valtava tsemppi kaikille maaseudun ihmisille. Elämä maaseudulla, kylissä ja kannonnokissa näyttää kaiken kaikkiaan valoisalta jatkossakin. Toisekseen tapahtumassa keskusteltiin paljon maaseudun mielikuvista ja miten ne vaikuttavat kehitykseen ja kehittämiseen. Kolmas asia oli hyvinvointi, jonka itse koen suurena maaseudun mahdollisuutena, ja josta olen aiemminkin kirjoittanut. Palaan tähän asiaan vielä myöhemmin, mutta nyt hieman pohdiskelua mielikuvista.

Lauantaina aamupäivällä seurattiin keskustelua maaseudun mielikuvista, jossa mukana olivat tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen, kunnanjohtaja Tytti Määttä, Ylen aluetoiminnan päällikkö Jyri Kataja-Rahko, kolumnisti Tuomas Enbuske, tubettaja Reetta Harjunen sekä MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi.

Mielikuvakeskustelua moderoi toimittaja Annika Damström

Huomasin nyökytteleväni useimmiten Määtän argumenteille. Hän on kirjoittanut keskustelun pohjalta blogikirjoituksen, joka löytyy täältä: http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242411-paritusta-uhkapeleja-ja-huumeita-mita-maaseutu-oikeasti-kaipaa

Yksi keskustelussa pohdittu asia oli median rooli siinä, millaisia mielikuvia suurelle yleisölle maaseudusta muodostuu. Kaupunkilehtien uutisointi on usein valitettavan negatiivista: puhutaan paljon kuolevista kylistä ja autioituvasta maaseudusta. Mielikuvat ovat myös valitettavan usein jämähtäneet jonnekin heinäseipäiden aikoihin, tai se saattaa olla hyvin kapea. Useamman kerran olen itse törmännyt ihan koulutettujen ihmisten taholta käsitykseen, että maaseutu ja maatalous ovat kutakuinkin sama asia. Erityisesti silloin, kun hajarakentamisasia mylläsi Tampereen seutukunnassa, saatiin olla selittämässä korkeassa asemassa oleville viranhaltijoille, että maaseutuyrittäjyys käsittää myös mm. matkailua, elintarvikkeiden jatkojalostusta, erilaista käsityöläisyyttä, muihin kuin tuotantoeläimiin liittyvää yrittäjyyttä – kaikenlaista, mihin tarvitaan maaseutuympäristöä syystä tai toisesta.

Toisaalta positiivinen uutisointi on sitä, että esitellään maaseudulla sijaitsevia erikoisuuksia, jotka usein ovat jotenkin hassuja tai hulluja – erityisen usein näihin törmää kympin uutisten loppukevennyksissä. Nykyaikaisen maaseudun tavallisesta elämästä – kuten yhteisöllisyydestä ja innovatiivisista yrityksistä – uutisoivat usein maaseutumediat, joiden kohderyhmää on varmaankin enimmäkseen maaseutuväestö.

Suunnilleen tässä kohtaa Enbuske, joka odotetusti oli kommenteissaan hyvin maaseutuvastainen, esitti ehkä ainoan järkevän asiansa: hän totesi, että uutinen kertoo asiasta, joka poikkeaa tavanomaisesta. Näin ollen voi kärjistäen sanoa, että hyvässä maailmassa uutiset ovat huonoja ja huonossa maailmassa hyviä. Onko siis maaseudun ongelma tässä kohtaa se, että hyvinvointivaltiossa jostain ne huonot uutiset on revittävä?

Tärkeä keskustelussa esille noussut pointti oli kuitenkin se, että nykyisen sosiaalisen median ynnä muun digilisaation aikana jokainen meistä, joka twiittaa, fasettaa, bloggaa tai vloggaa, tuottaa uutisia ja mediasisältöä ja näin ollen vaikuttaa myös mielikuvien rakentumiseen. Tämä kannattaa pitää mielessä ja kantaa maaseudun lippua kaikissa kanavissa!

Samalla pitäisi kuitenkin muistaa jättää ylimääräinen romantisointi pois ja perustaa maaseudusta viestiminen realismille. Emme kai halua, että maaseudulle tulijat ovat liiallisen vaaleanpunaisen hattarahötön vallassa ja ehkä pettyvät karvaasti, jos ei maaseudun arki vastaakaan odotuksia. Näitäkin tarinoitakin kuulee. Joten tyytykäämme vaaleanvihreään sammalenpehmeyteen!

Ehkä maatilan pihalla kanoinensa vapaana tallustava kukko ei parhaiten edistä mielikuvia nykymaaseudusta. Tämä komea tapaus laumoineen oli silti maaseuturetkellämme kuvatuin tyyppi. Maaseutuparlamentissa järjestettiin perjantaina kymmeniä erilaisia retkiä.

Useampaan otteeseen viikonlopun aikana tuotiin myös esille kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu ja kuinka siitä vihdoin ja viimein tulisi luopua. Suomi on kokonaisuus erilaisia ympäristöjä, ja siinä missä maaseutualueet ovat hyvin erilaisia – esimerkiksi Lappi ja saaristo - myös kaupunkiseudut ovat erilaisia. Mukaan mahtuu maaseutukaupunkeja ja kaupunkikyliä. Kaikkia tarvitaan, maaseutu tulee toimimaan ympäristönä myös tulevaisuuden toiminnalle, esimerkiksi kiertotaloudelle ja hyvinvoinnin edistämiselle.

Peukku uusille mielikuville, jotka perustuvat alueiden vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin!

Ja tähän jälkipalaksi sopiikin erinomaisesti Maaseudun tulevaisuuden juttu tältä viikolta: ”Kolumnistit lyövät maaseutua väärin mielikuvin – tilastotieto kertoo menestyvistä maakunnista”. Jutussa kommentteja myös Maaseutuparlamentin keskustelussa mukana olleilta Hyyryläiseltä ja Kataja-Rahkolta. Lue juttu tästä:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/kolumnistit-ly%C3%B6v%C3%A4t-maaseutua-v%C3%A4%C3%A4rin-mielikuvin-tilastotieto-kertoo-menestyvist%C3%A4-maakunnista-1.207214


Anna Kulmakorpi

Juhlatalo Kumpula tarjoaa tunnelmalliset juhlat

Terveisiä Saarikylien Kumpulasta, Kangasalan kylien tapaamisesta!

Juhlatalo Kumpula on vanha nuorisoseurantalo, joka on siirretty Kangasalan Saarikyliin vuonna 1935 Liuksialan puolelta. Tunnelmallinen hirsirakennus tarjoaa puitteet erilaisten juhlien järjestämiseen.

- Täällä on vietetty monet häät ja synttärit - on muistotilaisuuksiakin järjestetty, Saarikylien Nuorisoseuran puheenjohtaja Leena Tiitola kertoo.

112-vuotiaan Nuorisoseuran toiminta on kesäpainoitteista. Kohokohta on viikko juhannuksen jälkeen järjestettävä kesäviikonloppu. Tapahtumakokonaisuus sisältää launataina ohjelmalliset iltamat ja tanssia sekä sunnuntaina urheilupäivän.

-  Meillä on myös Kesäkirkko, siivoustalkoot, muutamia konsertteja, puurojuhlat, heat-kuntojumppia, Tiitola jatkaa.

Juhlataloon sopii 100-150 henkilöä juhlan luonteesta riippuen.

Lisätietoa talosta: http://www.saarikylat.fi/kumpula/juhlatalo.htm

Hauska kyltti tervehti Kumpulan sisäänkäynnissä.

Kantrin kyläaktivaattori Anna Kulmakorpi poseeraa Kumpulan pihassa.

Saarikylien Nuorisoseuran puheenjohtaja Leena Tiitola äänessä.

Pääsalin lavalla on upeaa vanhanajan taidetta.