Maaseudun mielikuvat

Osallistuimme Maaseutuparlamenttiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Jättitapahtuma järjestettiin Leppävirralla Pohjois-Savossa ja se kokosi yhteen kaikkia maaseudusta kiinnostuneita aina yksittäisistä maaseudun asukkaista maaseutua työkseen kehittäviin, mediapersoonista kansanedustajiin, maaseutututkijoista yrittäjiin. Yhteensä koolla oli noin 800 henkeä, järjestäviä tahoja oli nelisenkymmentä ja vapaaehtoisia tapahtuman työntekijöitä noin 150. Maaseutuparlamentilla on omat, varsin informatiiviset sivut: http://www.maaseutuparlamentti.fi/maaseutuparlamentti

Ohjelma oli tiivis ja asiaa paljon. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen tapahtumasta kolme asiaa. Ensinnäkin se valtava tsemppi kaikille maaseudun ihmisille. Elämä maaseudulla, kylissä ja kannonnokissa näyttää kaiken kaikkiaan valoisalta jatkossakin. Toisekseen tapahtumassa keskusteltiin paljon maaseudun mielikuvista ja miten ne vaikuttavat kehitykseen ja kehittämiseen. Kolmas asia oli hyvinvointi, jonka itse koen suurena maaseudun mahdollisuutena, ja josta olen aiemminkin kirjoittanut. Palaan tähän asiaan vielä myöhemmin, mutta nyt hieman pohdiskelua mielikuvista.

Lauantaina aamupäivällä seurattiin keskustelua maaseudun mielikuvista, jossa mukana olivat tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen, kunnanjohtaja Tytti Määttä, Ylen aluetoiminnan päällikkö Jyri Kataja-Rahko, kolumnisti Tuomas Enbuske, tubettaja Reetta Harjunen sekä MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi.

Mielikuvakeskustelua moderoi toimittaja Annika Damström

Huomasin nyökytteleväni useimmiten Määtän argumenteille. Hän on kirjoittanut keskustelun pohjalta blogikirjoituksen, joka löytyy täältä: http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242411-paritusta-uhkapeleja-ja-huumeita-mita-maaseutu-oikeasti-kaipaa

Yksi keskustelussa pohdittu asia oli median rooli siinä, millaisia mielikuvia suurelle yleisölle maaseudusta muodostuu. Kaupunkilehtien uutisointi on usein valitettavan negatiivista: puhutaan paljon kuolevista kylistä ja autioituvasta maaseudusta. Mielikuvat ovat myös valitettavan usein jämähtäneet jonnekin heinäseipäiden aikoihin, tai se saattaa olla hyvin kapea. Useamman kerran olen itse törmännyt ihan koulutettujen ihmisten taholta käsitykseen, että maaseutu ja maatalous ovat kutakuinkin sama asia. Erityisesti silloin, kun hajarakentamisasia mylläsi Tampereen seutukunnassa, saatiin olla selittämässä korkeassa asemassa oleville viranhaltijoille, että maaseutuyrittäjyys käsittää myös mm. matkailua, elintarvikkeiden jatkojalostusta, erilaista käsityöläisyyttä, muihin kuin tuotantoeläimiin liittyvää yrittäjyyttä – kaikenlaista, mihin tarvitaan maaseutuympäristöä syystä tai toisesta.

Toisaalta positiivinen uutisointi on sitä, että esitellään maaseudulla sijaitsevia erikoisuuksia, jotka usein ovat jotenkin hassuja tai hulluja – erityisen usein näihin törmää kympin uutisten loppukevennyksissä. Nykyaikaisen maaseudun tavallisesta elämästä – kuten yhteisöllisyydestä ja innovatiivisista yrityksistä – uutisoivat usein maaseutumediat, joiden kohderyhmää on varmaankin enimmäkseen maaseutuväestö.

Suunnilleen tässä kohtaa Enbuske, joka odotetusti oli kommenteissaan hyvin maaseutuvastainen, esitti ehkä ainoan järkevän asiansa: hän totesi, että uutinen kertoo asiasta, joka poikkeaa tavanomaisesta. Näin ollen voi kärjistäen sanoa, että hyvässä maailmassa uutiset ovat huonoja ja huonossa maailmassa hyviä. Onko siis maaseudun ongelma tässä kohtaa se, että hyvinvointivaltiossa jostain ne huonot uutiset on revittävä?

Tärkeä keskustelussa esille noussut pointti oli kuitenkin se, että nykyisen sosiaalisen median ynnä muun digilisaation aikana jokainen meistä, joka twiittaa, fasettaa, bloggaa tai vloggaa, tuottaa uutisia ja mediasisältöä ja näin ollen vaikuttaa myös mielikuvien rakentumiseen. Tämä kannattaa pitää mielessä ja kantaa maaseudun lippua kaikissa kanavissa!

Samalla pitäisi kuitenkin muistaa jättää ylimääräinen romantisointi pois ja perustaa maaseudusta viestiminen realismille. Emme kai halua, että maaseudulle tulijat ovat liiallisen vaaleanpunaisen hattarahötön vallassa ja ehkä pettyvät karvaasti, jos ei maaseudun arki vastaakaan odotuksia. Näitäkin tarinoitakin kuulee. Joten tyytykäämme vaaleanvihreään sammalenpehmeyteen!

Ehkä maatilan pihalla kanoinensa vapaana tallustava kukko ei parhaiten edistä mielikuvia nykymaaseudusta. Tämä komea tapaus laumoineen oli silti maaseuturetkellämme kuvatuin tyyppi. Maaseutuparlamentissa järjestettiin perjantaina kymmeniä erilaisia retkiä.

Useampaan otteeseen viikonlopun aikana tuotiin myös esille kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu ja kuinka siitä vihdoin ja viimein tulisi luopua. Suomi on kokonaisuus erilaisia ympäristöjä, ja siinä missä maaseutualueet ovat hyvin erilaisia – esimerkiksi Lappi ja saaristo - myös kaupunkiseudut ovat erilaisia. Mukaan mahtuu maaseutukaupunkeja ja kaupunkikyliä. Kaikkia tarvitaan, maaseutu tulee toimimaan ympäristönä myös tulevaisuuden toiminnalle, esimerkiksi kiertotaloudelle ja hyvinvoinnin edistämiselle.

Peukku uusille mielikuville, jotka perustuvat alueiden vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin!

Ja tähän jälkipalaksi sopiikin erinomaisesti Maaseudun tulevaisuuden juttu tältä viikolta: ”Kolumnistit lyövät maaseutua väärin mielikuvin – tilastotieto kertoo menestyvistä maakunnista”. Jutussa kommentteja myös Maaseutuparlamentin keskustelussa mukana olleilta Hyyryläiseltä ja Kataja-Rahkolta. Lue juttu tästä:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/kolumnistit-ly%C3%B6v%C3%A4t-maaseutua-v%C3%A4%C3%A4rin-mielikuvin-tilastotieto-kertoo-menestyvist%C3%A4-maakunnista-1.207214


Anna Kulmakorpi

Nurmella tehdään kulttuuria talkoilla

Sain kutsun Nurmen kylälle la 26.8. Elonkarjuntafestivaaliin. Festivaali on järjestetty ulkoilmatapahtumana kaksi kertaa, ja kerännyt kelistä riippuen parhaillaan parisataa henkeä yleisöksi. Tänä vuonna tapahtuma tuotiin katon alle Nurmen lavalle, ja sisältöä lavennettiin aiemmasta hieman; nyt rockin lisäksi soi tanssimusiikki ja alkuillasta oli disco lapsille. Ajatuksena oli siis, että jokaiselle jotakin. Esikuvana tämän vuoden koko kylän juhlille toimivat ”ennen vanhaan” järjestetyt kyläiltamat. Niissä on myös kyläaktiivi Henna Tappura ollut lapsena mukana ja muistelee lämpimästi tunnelmia 80- ja 90-luvun taitteesta.

Pelimanniyhtye Nestorit

Nurmen kylä sijaitsee vain noin viiden kilometrin päässä Lempäälän keskustasta. Vaikka Lempäälässä asuvana kylä on minulle jossain määrin tuttu, vierailin nyt Nurmen lavan sisällä ensimmäistä kertaa. Paikka on erittäin suosittu tanssipaikka, joka tänäkin kesänä veti salin täyteen joka perjantai. Lava, Nurmen koulu, VPK ja kylätalonomainen rukoushuone sijaitsevat kaikki lähekkäin muodostaen näin kylän keskuksen aivan lentokentälle johtavan Pirkkalantien varteen. Asukkaita kylällä on noin 450 ja oppilaita koulussa tänä lukuvuonna 58. Uusia kylään tulijoita olisi, mutta kuten muissakin Tampereen seutukunnan kylissä, rakennuslupien saaminen saattaa olla toisinaan hieman haastavaa.

Saapuessani paikalle sain saman tien juttuseuraa Hanna-Leena Fröjdmanista, joka on paljasjalkainen nurmelainen ja paluumuuttaja. Nykyisin hän on jo eläkkeellä, ja monen muun eläkeläisen tapaan hyvin kiireinen harrastusten kanssa – on ompeluseuraa, puutarhanhoitoa, liikuntaa ja luottamustoimia. Fröjdman kehui kotikyläänsä ja Lempäälän kuntaa palveluineen vuolaasti ja sanoo, että parasta kylässä on vakaus, rauhallisuus, kaupunginläheisyys. Myös kyläyhdistys sai häneltä kiitosta: ”Erinomaisen hyvä toimija”.

Ilokseni myös tapahtuman puuhanainen Henna Tappura ehti istahtamaan hetkeksi alas ja kertomaan kylästä. Hän on myös Nurmelta kotoisin ja muutaman vuoden muualla asuttuaan palannut kotikylään. Paitsi kyläyhdistyksen aktiivi, Tappura on myös Elonkarjuntafestivaalin pomoottorin, Haja-asutusheviorkesteri Penteleen kosketinsoittaja-taustalaulaja-viulisti, ja kiipesi siten lavallekin illan mittaan. Penteleen lisäksi yleisöä viihdyttämässä olivat The Calsars ja paikalliset bändit Työsulku ja Ganska Bra.

Koko tapahtuma tehtiin talkoilla, äänentoistoa lukuun ottamatta. Muusikkojen ja kyläyhdistyksen lisäksi mukana olivat Nurmen koulun vanhempainyhdistys ja Lions Club Lempäälä, joka antoi Nurmen lavan käyttöön. Ja kuten kylissä yleensä, paljon muutakin tehdään Nurmella vapaaehtoisin voimin ja vastikkeetta. Kylällä sijaitsee mm. hyvin paljon käytetty uimaranta, jota kyläyhdistys hoitaa. Hiljattain uimarannan parkkipaikkaa laajennettiin talkoilla ja kunnan omatoimirahan avulla. ”Tulevatkohan ihmiset edes ajatelleeksi, että senkin taustalla on kyläyhdistys”, pohdiskeli Tappura.

Kyläyhdistys toimittaa myös peräti neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Nurmenkulma-kylälehteä. Lehti postitetaan jäsenille eli noin 175 talouteen. Lisäksi kylän ulkopuolisia tilaajia on parikymmentä ja lehteä pääsee lukemaan myös Lempäälän pääkirjastossa. Kesän lehti jaetaan kylän kaikkiin talouksiin. Siitä tulee paljon hyvää palautetta, mutta aineistoa lehteen pitää välillä vähän kaivella, kertoi myös lehden toimitukseen kuuluva Henna Tappura. Yksi hyvä tapa on ollut kylähaaste, jossa joku kyläläinen haastetaan tekemään juttu lehteen, ja laittamaan haaste eteenpäin. Näin on saatu mukavasti juttuja eri aiheista.

Myös Nurmella siis nousi esiin se sama toive, minkä olen kuullut monen monituisessa yhdistyksessä vieraillessani: lisää ihmisiä mukaan toimintaan. Maaseutumaisuus ja kyläyhteisö ovat niitä hyviä asioita, joiden vuoksi ihmiset usein kylille muuttavat. Kyläkulttuuriin kuitenkin kuuluvat olennaisesti talkoot – nykyisin se mitä suuremmassa määrin tarkoittaa, että harrastusmahdollisuudet, kulttuuririennot ja muut vapaa-ajan puitteet ovat pitkälti kyläläisten oman aktiivisuuden varassa.

Kulttuuriin on Nurmella panostettu festivaalihumun lisäksi myös aivan uudella tavalla tänä kesänä. Aimalan kulttuurimuuntaja KUMUssa on ollut kesän mittaan kaksi näyttelyä ja ovet avoinna aamusta iltaan. Poikkesin tutustumassa muuntajanäyttelyyn kotimatkalla Elonkarjunnasta, ja se olikin varsinainen ilopilkku keskellä peltoja.

Elonkarjunnasta uutisoi ensimmäisenä Lempäälän-Vesilahden Sanomat:

http://lvs.fi/2017/08/29/kulttuuria-talkoilla-koko-kylan-elonkarjunta-nurmella/ 

Teksti ja kuvat: Anna Kulmakorpi

Kansanedustaja Pirttilahti Kemerasta: ”Uutta hakusulkua ei ole tulossa.”

Teemu Varjosen kirjoittama "Metsästä kestävästi energiaa ja työtä" -hankkeen avajaisista 19.5.2017

Sahalahden Kontulaan oli 19.5. perjantaina kokoontunut viitisenkymmentä metsänomistajaa ja alan toimijaa Metsästä kestävästi energiaa ja työtä -hankkeen avajaisiin. Metsänhoitoyhdistys Roineen kahden ja puolen vuoden mittaisen kestävän metsätalouden kehittämishankkeen lähtölaukauksessa kansanedustaja Arto Pirttilahti teki laajan katsauksen niin EU:n kuin Suomen hallituksenkin metsäalaa koskettaviin linjauksiin. ”EU:lla ei ole metsäpolitiikkaa”, painotti Pirttilahti. Suomalaista metsätaloutta ja metsänomistajaa säädellään mm. ilmasto-, ja maatalouspolitiikan kautta. Pirttilahti kiitteli ministeri Tiilikaista ahkerasta reissaamisesta Suomen hyväksi ympäri Eurooppaa.

Digitalisaation ja metsävaratiedon käytössä on syytä olla tarkkana, kommentoi metsätalousneuvos Jarmo Toukola.
Kuvaaja: Ilkka Heinonen

Roineen hankkeella metsien kestävää käyttöä halutaan edistää saattamalla metsät entistä paremmin hoitotoimien ja hakkuiden piiriin. Erityisesti taimikoiden ja nuorten metsien kunnostukseen liittyy keskeisesti valtion Kemera-tuki. Viime syksystä tämän vuoden huhtikuulle kestänyt hakusulku on viivästyttänyt kunnostustöitä ja luonut epävarmuuden ilmapiiriä. Pirttilahti toi Kontulan yleisölle toivottuja terveisiä valtion aikeista Kemeran suhteen. Nyt hakemukset, toteutusilmoitukset ja maksatukset ovat pysyneet hyvin tasapainossa – raha liikkuu ja työt saadaan tehtyä. ”Uutta hakusulkua ei ole tulossa”, kansanedustaja totesi ja toivotti Metsästä kestävästi energiaa ja työtä -hankkeelle onnea ja menestystä.

Tilaisuuden juhlapuhujaksi saapui kansanedustaja Arto Pirttilahti Mänttä-Vilppulasta. Kuvaaja: Ilkka Heinonen

Hankkeen slogan ”Miljoonan euron mahdollisuus” viittaa metsien huomattavaan potentiaaliin työn ja toimeentulon mahdollistajana. Suomalaisella metsänomistajalla on ainutlaatuinen asema: hoitamalla metsäomaisuutensa tuottokuntoon hän luo myös työtä ja hyvinvointia yhteiskuntaan, usein vieläpä omaan kotikuntaansa. Kangasalan ja Pälkäneenkin metsissä on monta miljoonaa tienattavana ja näkymät myös energiapuun menekille ovat valoisat. Toimitusjohtaja Pekka Lehtonen kertoi tilaisuudessa Kangasalan Lämpö Oy:n ja Roineen hedelmällisestä yhteistyöstä. Riunrannan biolämpölaitoksen polttoaineen toimituksesta, käytöstä ja valvonnasta Roine vastaa ”avaimet käteen” -periaatteella. Kokemukset toimintamallista ovat erittäin positiivisia.

Keskustelua syntyi myös digitalisaatiosta osana hallituksen Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihanketta. ”Digitalisaatio on nykypäivää, eikä sitä kannata vastustaa. Metsänomistajien yksityisyyden suojaa on kuitenkin tarkoin varjeltava, kun metsävaratietoa kerätään ja käytetään”, metsätalousneuvos Jarmo Toukola kommentoi ja lähetti Pirttilahden välityksellä valtiovallalle terveiset kaikkia suomalaisia metsänomistajia koskevasta aiheesta.

Kaukokartoitus, älypuhelinsovellukset ja sähköiset puukauppapaikat ovat tulleet viime vuosina metsäalalle rymisten. Järjestelmissä ja sovelluksissa on potentiaalia, mutta myös omat ongelmansa. ”Taivaalta katsomalla” metsän kaikki ominaisuudet eivät avaudu ja vaikka data olisikin käyttökelpoista, saappaat jalassa metsiä mittaavia ammattilaisia tarvitaan edelleen. ”Digitalisaatio saattaa kehittyä hyväksi rengiksi, mutta isännäksi siitä ei ole”, Roineen toiminnanjohtaja Pekka Jaatinen kiteytti.

Hanketta rahoittavat yhdessä Leader-ryhmät Kantri sekä Pirkan Helmi.

Innosta osallistumaan!

Viime marraskuussa innostamisen asiantuntija Anita Mäntynen-Hakem (Onnistus Ay) oli kyläfoorumissamme puhumassa. Saimme tilaisuudesta niin hyvää palautetta ja toiveen jatkotilaisuudesta, että pyysimme Anitan uudelleen meitä innostamaan. Niinpä la 6.5. kokoonnuimme jälleen asian äärelle Anitan johdolla Kyläaktivaattorin Innosta osallistumaan -koulutuksessa.

”Hetki ennen hunajaa”

Innostuminen on syttymistä, ihastusta, iloa, halua ja rohkeutta heittäytymiseen, luovuuden virtaamista ja oppimisen polttoainetta, sisäistä motivaatiota ja voimaantumista. Se on kirkkaan näkemisen hetki - ja paljon muuta.

Moni asia aiheuttaa innostumista eri ihmisissä, mutta innostumisen taustalla on myös psykologisia perustarpeita kuten omaehtoisuuus, yhteisöllisyys, kyvykkyys ja hyväntekeminen.

Lupa innostua

Innostuminen on oppimisen ja eteenpäin pyrkimisen perusta. Tyytyväisyys sen sijaan on passiivinen olotila ja harvemmin synnyttää uutta. Rohkeasti siis intoilemaan ja tohkeilemaan, jotta luovuus, edistys ja aktiivisuus pääsevät kuplimaan.

Olenko itse innostaja vai ankeuttaja? Jemmaanko omaa innostumistani, koska pelkään muiden reaktioita? Suhtaudunko avoimesti ja kannustavasti muiden innostukseen? Kun oma asenne on kunnossa, on valmis innostamaan ja kannustamaan muita muutokseen.

Millainen on hyvä innostaja?

Hyvä innostaja on itse innostunut ja hän uskoo ihmisiin ja heidän mahdollisuuksiinsa. Innostaja herättelee ja kannustaa sekä luo hyvää henkeä ympärilleen. Hän uskoo yhteisön voimaan ja uskaltaa laittaa oman persoonansa peliin. Hän on ideologi, mutta myös todellisuudentajuinen ja hänellä on riittävät tiedot ja taidot asiassa, jota edistää.

Innostajaa voidaan tarvita ryhmänjohtajana ja vuorovaikutuksen helpottajana. Hän voi olla motivoija ja liikkeelle laittaja, toiminnan organisoija ja katalysaattori. Innostaja on itsekin osallistuja, läsnäolija ja herkistäjä.

Anita Mäntynen-Hakem käy läpi tulevaisuusvertaan ideoita. Kuva: Vilja Pylsy

Tulevaisuusverstas ideoinnin apuna

Anitan alustuksen lisäksi teemaa käsiteltiin myös Tulevaisuusverstas-työpajamenetelmän avulla. Aiheena oli ihmisten innostaminen yhdistystoimintaan. Ensin kartoitimme ongelmia, joita kertyikin monta paperillista. Ongelmista kolme nousi jatkokäsittelyyn: ajan puute, vastuun pelko ja se, että tekijänä on usein se kuuluisa ”joku muu”. Näiden pohjalta ideoitiin ja unelmoitiin täydellisestä yhdistyksestä. Ideoita syntyikin huima määrä (paljon enemmän kuin ongelmia saatiin paperille, mikä on tietysti oikein iloinen asia) ja Anita totesikin, että tätä porukkaa ei tarvinnut ollenkaan herätellä tai houkutella kirjaamaan ajatuksiaan. Asiat ovat selkeästi mietityttäneet koulutukseen osallistuneita yhdistystoimijoita!

Otammekin seuraavissa blogikirjoituksissa käsittelyyn esille tulleita ongelmia ja ratkaisuehdotuksia niihin. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsee ajanpuute.

Anna Kulmakorpi

Oriveden Sanomissa alkaa toukokuussa juttusarja yhdistyksistä

Oriveden Sanomien päätoimittaja Vesa Kangas esittelee paikallislehteä.

Näin lupasi Oriveden Sanomien päätoimittaja Vesa Kangas Järjestöjen talon, Kantrin kyläaktivaattorin ja Oriveden Sanomien järjestämässä viestintäkoulutuksessa.

Yhdistyksiä varten Oriveden Sanomissa lehdessä on erityisesti seura- ja yhdistyspalsta.
-    Seurat-palsta on tarkoitettu yhdistysten sisäiseen tiedottamiseen. Sinne saa tietoa lähettämällä viestiä osoitteeseen seurat@orivedensanomat.fi, Kangas kertoo.

Tapahtumapalsta taas kertoo lukijoille, mitä paikkakunnalla tapahtuu. Tapahtumatietoja voi  lähettää osoitteeseen: toimitus@orivedensanomat.fi
-    Verkosta poimitaan tapahtumat tiistaina lehteen, joten tiedot kannattaa lähettää viimeistään edellisellä viikolla, hyvissä ajoin. Lehteen laitetaan niin paljon tapahtumia kuin palstalle mahtuu.  Pääsymaksuja eikä puhelinnumeroita lisätä, koska ne kuuluvat maksulliselle ilmoitusosastolle, Kangas jatkaa.

Lyhyitä etukäteisjuttuja, puffeja, kannattaa myös lähettää sähköpostilla osoitteeseen toimitus@orivedensanomat.fi
-    Lehtiuudistus teki sen, että tilaa puffijutuille ei enää ole niin paljon kuin aiemmin. Puffia ei voida varmuudella saada lehteen, mutta jos ostaa maksullisen ilmoituksen, niin se on varmasti lehdessä, koska ilmoituksille raivataan aina tila.

Vesa Kangas innostaa olemaan aktiivinen.
-    Olkaa yhteydessä. Me ei omatoimisesti metsästetä palstoille tietoa, vaan laitetaan niitä sitä mukaa kun tulee meille.

Tiivis tiedottaminen on eduksi.
-    Kannattaa aloittaa tiedote vastaamalla kysymyksiin: Mitä? Miten? Missä? Milloin? Miksi? Koukuttava otsikko ja hyvä alku on plussaa.

Vesa Kangas tietää, että usein lehden suunnasta toivotaan sekä puffia että juttua tapahtumasta.
- Meille ja tapahtumanjärjestäjille ennakkojuttu on usein parempi, jotta tapahtumaan saadaan ihmisiä paikalle, Kangas toteaa.

Itsetehdyt jutut ja otetut kuvat ovat tervetulleita.
-    Lehdissä on aika lailla haluttu siirtyä tapahtumatiedotuksesta uutisiin ajankohtaisista aiheista. Haluan kuitenkin, että Oriveden Sanomat näkyy kylillä ja siellä missä ihmiset ovat.

Vesa Kangas.

Tapahtumassa kysyttyä

Mitkä asiat kiinnostavat mediaa?

Suomi100 kiinnostaa tällä hetkellä. Jos järjestätte tapahtumia, jotka lanseerataan Suomi100 statuksella, olkaa yhteydessä.

Millaiset uutiset ylittävät uutiskynnyksen?

Yhdistysten suhteen esimerkiksi tasavuodet on hyvä mahdollisuus soitella juttuvinkistä. Puheenjohtajan vaihtuminen kiinnostaa ja siitä kannattaa muutenkin infota, että tiedetään ketkä täällä hommia vetää.

Perustoiminta vai uudet ja ainutlaatuiset asiat?

Uusi kiinnostaa aina. Yhdistyssarjaa koskien perustoimintakin kiinnostaa.

Miten kannattaa ottaa yhteyttä?

Sähköposti on paras. Kun on erikoisempi asia, niin voi soittaa lisäksi. Voi tulla myös tapaamaan toimitukseen.

Milloin tapahtumanjärjestäjän kannattaa olla yhteydessä?

3-4 viikkoa aiemmin. Tapahtuu-palstalle kannattaa ilmoittaa vaikka heti, jotta tapahtuma näkyy ajoissa netissä.

Miten suhtaudutte itse kirjoitettuihin juttuihin ja kuviin?

Positiivisesti. Lähettäkää vaan tyrkylle. Kuvissa ongelma se, että pikselimäärä jää usein pieneksi, kun otettu kännykällä. Lehtikuvassa pitäisi olla ainakin megan kokoinen tiedosto.

Teksti ja kuva: Vilja Pylsy

Kaupungistuvan Kangasalan maaseutu vetovoimatekijä

Kangasalan kylätapaaminen keräsi Raikun koulun täyteen väkeä.

Kangasalasta on tulossa kaupunki. Samalla kaupungin läheinen maaseutu on vetovoimatekijä. Tulevaisuudessa maaseutu tulee olemaan entistäkin tärkeämpi osa muun muassa matkailua ja vapaa-aikaa. Maaseutu ei ole vain kohde. Asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen on ydintärkeää. Yhdistyksillä on suuri arvo hyvinvoinnin ja elinvoiman luonnissa ja ylläpidossa.

Kangasalan kyläyhdistykset kokoontuivat tiistaina 14.3. Raikussa. Keskustelun pohjana oli  erilaisia alustuksia.

Kangasalan ympäristö- ja yrittäjyyskoulun tukiyhdistys KYY ry tukee koulun toimintaa. Yhdistyksen puheenjohtaja Piia Paakkunainen-Taylor kertoi yhdistyksen palkanneen ensimmäisen työntekijän Terhi Kaskiojan, Kantrin rahoittamaan "Raikun ympäristökoulu ja monitoimikeskus" -hankkeeseen. Hankkeessa on suunniteltu tehtävän muun muassa ´Country Parkour -rataa ja hyötykasvipuutarhaa koulun alueelle. Kantri on avannut juuri uuden teemahankkeen nuorten työllistämiseksi. Lisätietoa: http://www.kantriry.fi/kantrin-nuoret-toihin-teemahanke/

Raikun kylä on mukana kahdeksan muun maisemallisesti arvokkaan kylän kanssa ProAgrian "Maisemahelmiä" -hankkeessa. Hankkeissa tehdään kylistä historiaselvityksiä digitaaliseen muotoon vietynä, mobiiliopasteisia kyläreittejä sekä makumaisema –ruokatapahtumia / reittejä. Lisätietoa hankkeesta: https://www.proagria.fi/hankkeet/maisemahelmia-7076

Kangasalan kunnanjohtaja Oskari Auvinen kertoi, että Kangasalan tilanne on selkeästi kääntymässä parempaan suuntaan.
- Tampere on Suomen toiseksi vetovoimaisin seutukunta. Asukasluvun kasvun puolesta Kangasala on absoluuttisesti sijalla 11, mutta suhteellisesti kuudentena.
Auvisen mukaan Kangasalan valttina on monipuolisuus: kaupunki- ja maaseutuympäristö.

Sain olla kylätapaamisessa mukana Kantrin kyläaktivaattori Anna Kulmakorven kanssa. Kerroin illassa yhdistysten viestinnästä. Tarjoamme Annan kanssa maksutonta apua Tampereen seutukunnan yhdistyksille. Meitä voi pyytää apuun muun muassa tiedotus- ja viestintäasioissa. Lisätietoa: http://www.kantriry.fi/kylaaktivaattori/

Minua innosti tilaisuudessa erityisesti kyläläisten into ja aktiivisuus. Oli hienoa, että paikalla oli  eri sidosryhmiä, myös kunnan ja koulun edustusta. Koulun rehtori Pia Viljasen puhe siitä, kuinka Kangasalan maaseudulla on hyvä opettaa oli liikuttava. Opettajan energinen asenne vahvisti uskoa tulevaisuuden koulutyöhön. Ulkopaikkakuntalaisen silmin Kangasalan kyläkokoontuminen teki minuun suuren vaikutuksen. Jokaisella paikkakunnalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kangasalla erityistä oli se, että ihmiset kokoontuivat saman pöydän ääreen, kuulivat toisiaan, kunnioittivat toistensa mielipiteitä ja keskustelivat tunteita herättävistä asioista hyvässä hengessä.

Teksti ja kuvat Vilja Pylsy

Raikun seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marko Huojärvi toivotti kaikki tervetulleiksi. Ovensuussa oleva koulun rehtori Piia Viljanen.

Kangasalan ympäristö- ja yrittäjyyskoulun tukiyhdistys KYY ry tukee koulun toimintaa. Yhdistyksen puheenjohtaja Pia Paakkunainen-Taylor kertoi yhdistyksen palkanneen ensimmäisen työntekijän Kantrin Leader-hankkeeseen.

Raikun seudun kyläyhdistyksen sihteeri Martti Heinonen kertoi yhdistyksen historiasta.

Kangasalan kunnanjohtaja Oskari Auvinen kertoi, että kaupungin läheinen maaseutu on vetovoimatekijä.

Kylän historia - tarina-aitta odottamassa hyödyntämistä!

Taivalkunnassa Nokialla järjestettiin nostalginen kyläilta 15.3. Illan aikana perehdyttiin kylän historiaan ja paikkoihin vanhojen valokuvien kautta. Minut oli kutsuttu mukaan ja pidin pyynnöstä lyhyen alustuksen kylähistoriasta. Ajattelin jakaa ajatuksia ja esimerkkejä myös tänne.

Taivalkunnassa toimi 1900-alussa tiilitehdas erikoisine tiilenkuljetuskoneineen ja kuivauslaitteineen. Kuva: http://www.nokiankylat.fi/taivalkunta/ 

Kylän omaleimaisuus kumpuaa historiasta

Aloitin ensimmäisessä kylähankkeessa vuonna 2008, menin silloin Sammaljoelle (silloista Vammalaa, nykyistä Sastamalaa) kyläsihteeriksi. Ensimmäisen viikon aikana minua kuljetettiin kyläläisten toimesta ympäri kylää. Talojen ja kylänosien esittelyn ohella kuulin monta tarinaa paikkojen taustalta. Kylä tuli aivan eri lailla tutuksi, kuin jos olisin jäänyt vaikkapa pelkän kyläsuunnitelman ja sen historiikkiosuuden varaan.

Jokainen kylä on erilainen, siitä kiitos mm. maantieteelle, kylän asukkaille ja tietenkin historialle. Historia on mielestäni ennen kaikkea tarinoita. Hyvin, hyvin vanhoja tai tuoreempaa historiaa. Tampereella Hirviniemessä vierailtaessa kerrotaan historiaa jo hiilipusseista lähtien, jotka ovat maailman vanhimpiin kuuluvia mikrofossiilien jäänteitä kalliossa. Tuoreempaa historiaa on tarina mökkiläisestä, joka valoi näiden esihistoriallisten merkkien päälle sementtiä, jotta kulku uimaan olisi parempi. Ulkomaiset tutkijavieraat olivat kauhuissaan.

Tarina elävöittää paikan

Monien paikkojen takana on usein tarina. Samaisella Sammaljoella yhtenä maamerkkinä puhuttiin usein Jeesus-suulista. Kyse ei ollut jumalanpilkasta, vaan kyseisen, risteyksessä sijaitsevan suulin seinässä oli joskus 80-luvulla ollut lappu ”Jeesus tulee - oletko valmis”. Lappu oli tuhoutunut ja hävinnyt jo aikaa sitten, mutta nimi jäi. Kaikki kylällä tietävät, mistä on kyse.

Kivestäkin tulee enemmän kuin pelkkä kivi, kun siihen liittyy tarina. Suoniemessä Nokialla sijaitsee huokaustenkivi. Tarina kertoo, että kyseisellä kivellä paikallinen pastori aina ”huokasi” kiivettyään mäen ylös matkalla kotoaan kirkolle.

Erikoinen = mielenkiintoinen

Yksi Sammaljoella esille tulleista tarinoista oli kertomus Mustanojan Röpästä. Röppä oli Mustanojan talossa asunut räyhähenki tai poltergeist, joka mm. pahalla tuulella ollessaan pilasi ruuat tai laski karjan irti. Noh – vakavamielisempien historioitsijoiden mielestä tällainen ei varmaan olisi oikeasti historiatietoa, mutta toisaalta tämä on perimätietoa parin vuosisadan takaa, ja osa kylän tarinastoa. Joten johonkin tapahtumaan Röppä perustuu – oli väritettyä taikka ei.

Siispä, mitä oudompi stoori – sitä mielenkiintoisempi. Eikä tarvitse olla mikään suurensuuri tapahtuma. Pienemmistä tapahtumista ja asioista harvoin välttämättä onkaan kirjallista tietoa, joten jonkinlaista tallettamista kannattaa miettiä. Vaikkapa tehdä kartta, johon kirjataan lyhyesti paikkatietoja ja niihin liittyviä juttuja. Näin on toimittu esim. Sarkolassa.

Tarinat käyttöön

Joka kylällä on varmasti myös asunut ja elänyt suuria persoonia, joiden edesottamuksia kerrotaan näinäkin päivinä. Kannattaakin kaivaa kylän sattumuksista ja hahmoista parhaat tarinat esiin, kirjata ne ylös, ja käyttää häikäilemättä hyväkseen. Niistä voi ammentaa teemoja tapahtumille, juttuja kylälehteen tai vaikkapa kokonainen kyläkirja. Lempäälässä on tehty kaikille kylille kyläkirjat, ja niitä on ylpeydellä minulle esitelty – syystäkin! Samoissa kansissa monen monta tarinaa.

Joissain kunnissa järjestetään kyläkierroksia, jotka ovat usein valtavan suosittuja. Niiden avulla voidaan kylää tuoda tutuksi kunnan muilla alueilla asuville, tai markkinoida kierroksia vaikkapa kunnan luottamushenkilöille ja viranhaltijoille ja sitä kautta tuoda samalla esiin kylän vahvuuksia päätöksentekijöille.

Tarinoista ja muista kylän erityispiirteistä voidaan kehitellä myös kylämatkailutuotteita (perustuuhan Rovaniemen lähes koko matkailukin tarinaan punanuttuisesta parrakkaasta miehestä). Inspiraatiota aiheeseen voi hakea vaikkapa Vuonislahdelta. Esittelymateriaalia lainatakseni: ”Kylämatkailun ytimessä ovat matkailuyrittäjät, kyläpalvelut täydentävät palvelutarjontaa. Matkailuun liittyy kyläkokonaisuus ihmisineen, ympäristöineen siis kylän elämänmeno.”

Kylän historia ja tarinat ovat myös tärkeässä roolissa kotoutettaessa uusia asukkaita. Varmasti pääsee aivan eri lailla sisään kylään, kun perehtyy sen historiaan, tarinoihin paikoista ja taloista. Toinen tärkeä pointti on siirtää tietoa nuoremmille polville, jotta he tuntisivat juurensa ja kotikylänsä paremmin. Tarinat kiinnostavat kaikenikäisiä, ja niihin samaistuminen on varmasti helpompaa, kun puhutaan asioista ”kotinurkilla”.

Anna Kulmakorpi

Mitä muutoksia uusi maankäyttö- ja rakennuslaki toisi?

Uudistettu maankäyttö- ja rakennuslaki on eduskunnan käsittelyssä. Mikäli se hyväksytään, sen on suunniteltu astuvan voimaan tämän vuoden huhtikuun alusta.
Urjalan kunnan rakennustarkastaja Hannu Kopola kertoi Kantri ry:n ympäristövastuisen asumisen työryhmän ja Kyläaktivaattorin järjestämässä ”Maaseutuasumisen teemaillassa” millaisia vaikutuksia lakiuudistuksella toteutuessaan olisi.

• Maankäyttö- ja rakennuslain muutokset tarkoittaisivat konkreettisesti sitä, että kuntien päätösvalta lisääntyisi ja Ely-keskuksien ohjaamisvastuu pienenisi. Kaavoituksen kannalta kaavan laatimisprosessi helpottuisi jonkin verran ja lakiin kirjattu neuvottelu Ely-keskuksen kanssa poistuisi. Vähäisissä asemakaavan muutoksissa ei tarvitsisi laatia osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa. Asemakaavan hyväksymisen voisi delegoida kunnanhallitukselle tai lautakunnalle kunnanvaltuuston sijaan, Hannu Kopola luettelee muutoksia.

Kopolan mukaan maaseudulla pystyy yleisesti ottaen rakentamaan pelkällä rakennusluvalla. 

• Jos kunta on määritellyt maaseudun suunnittelutarvealueeksi, silloin pelkkä rakennuslupa ei käy. Kuntalaisten ei kannata kuitenkaan helposti antaa periksi ja hyväksyä laajoja suunnittelutarvealueita, jos niille ei ole merkittävää rakennuspainetta.

Poikkeamislupakäytäntö pysyy entisellään ja suunnittelutarveratkaisut säilyvät myös osalla yleiskaava-aluetta.

• Poikkeamisluvan ja suunnittelutarveratkaisun edellytyksiä pohdittaessa on yleisesti käytetty emätilatarkastelun ja muunnetun rantaviivan laskemisessa Korkeimman hallinto-oikeuden yksittäistapauksessa määrittelemiä kriteereitä, jotka eivät siis ole lakisääteisiä. Muunlaisia kriteereitäkin voidaan käyttää, mutta maanomistajien tasapuolinen kohtelu on hyvin vahva oikeudellinen periaate.

Vapaa-ajanasunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi jää edelleen kunnan päätösvaltaan.  Kopola kertoo, että Lain rakennusten energiatodistuksesta 50/2013 5 §:n mukaan käyttötarkoituksen muutokseen ei tarvita energiatodistusta. Rakennuksen myymisen yhteydessä se kuitenkin tarvitaan.
Uusi ehdotus vaikuttaisi myös kauppojen rakentamiseen.

• Uudistuksessa hyväksytään maksimissaan 4 000 neliön vähittäiskaupan rakentaminen kaavoittamattomalle alueelle suunnittelutarveratkaisuun perustuen ilman kaavoitusta. Tätä osin raskas lupaprosessi helpottuu. Aikaisemmin raja oli kaksituhatta neliötä.

Hannu Kopola.

Valittaa voi edelleen

Kopolan mukaan maankäyttö- ja rakennuslain tulkinta vaihtelee melko paljon eri kunnissa.

• Viranhaltijapäätöksiin on oikaisuvaatimusmahdollisuus, jolloin asia menee kunnan määrittelemälle toimielimelle, eli yleensä lautakuntaan. Kuntalain mukaista otto-oikeutta ei ole, joka tarkoittaa sitä, että kunnanhallitus ei voi ottaa rakennuslupaasioissa lautakunnan tekemää päätöstä käsittelyyn. Lautakunnan päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Oikaisuvaatimuksen tai valituksen voi tehdä asianosainen ja laissa määritelty yksityinen henkilö tai yhteisö sekä kunta. Kannattaa muistaa, että luvat jäävät voimaan jos niistä ei valiteta, tai jos niitä ei oikeudessa kumota tai muuteta. Nyt valitusoikeutta ollaan rajoittamassa. Eli kuntien päätösvalta edelleenkin kasvaa.

Kopola muistuttaa, että korjausavustuksia voidaan myöntää yli 65-vuotiaiden tai eläkeläisten asuntojen korjaamiseen niin, että kotona tapahtuva asuminen mahdollistuu.

• Asunnon korjausta voi olla muun muassa pesutilojen rakentaminen ja vanhojen ikkunoiden vaihtaminen. Tuen myöntämisen perusteena oleva tuloraja on vuonna 2017 yksittäisellä henkilöllä 1760 euroa kuukaudessa. Avustusprosentti voi olla viisikymmentä. Hakemukset lähetetään suoraan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukseen.

Teksti ja kuva: Vilja Pylsy

Maaseutuasumisen teemaillasta.

Hannu Kopolan esitysmateriaali kokonaisuudessaan:
http://kantriry.fi/data/documents/Kopola_18012017.pdf

Kevennetty kaavamenettely mahdollistaisi kylärakentamista

Muutosehdotukset maankäyttö- ja rakennuslakiin eduskunnan käsittelyssä.

Hallitusohjelman tavoitteena on kaavoituksen ja rakentamisen helpottaminen ja yksinkertaistaminen. Sitä varten perustettiin kaavoituksen ja rakentamisen lupien sujuvoittamisen työryhmä, jonka tehtävänä oli kyseessä olevien lupien sujuvoittamiseen tähtäävän lainvalmistelun ohjaus. Tällä hetkellä hallituksen esitys on eduskunnan käsittelyssä. Lainvalmistelua kirjoittamassa ollut ympäristöministeriössä työskennellyt Maija Neva kertoi Kantri ry:n ympäristövastuisen asumisen työryhmän ja Kyläaktivaattorin järjestämässä ”Maaseutuasumisen teemaillassa” millaisia uudistuksia maankäyttö- ja rakennuslakiin on tulossa, jos eduskunta hyväksyy maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen. 

•         En edusta täällä tilaisuudessa Tampereen kaupunkia vaan entistä työtäni ympäristöministeriössä, nykyisin Tampereen konsernihallinnon lakimiehenä toimiva Maija Neva tarkensi Kantrin kyläaktivaattorin järjestämässä ”Maaseutuasumisen teemaillassa”.

Nevan mukaan maankäyttö- ja rakennuslain haasteet liittyvät monesti lain tulkintaan.

•           Koska pykälät  ovat joustavia, eri kunnissa tulkitaan niitä aika kirjavasti. Hallituksen esitysluonnoksen lisäksi kokosimme tämän takia muistioon käytännön kautta tulleita menettelytapoja ja hyviä käytäntöjä.

Yleiskaavan käyttöön rakennusluvan perusteena ja hajarakentamisen helpottamiseksi hallitusohjelman kirjauksina on muun muassa etätyömahdollisuuksien parantaminen, liikenteen päästöjen vähentäminen ja älykkäiden sähköverkkojen hyödyntäminen.

Mikäli  eduskunta hyväksyy lainmuutoksen, yleiskaavan käyttöön olisi tulossa merkittäviä muutoksia.

•           Yleiskaavan käyttöä laajennettaisiin selkeästi siten, ettei  suunnittelutarveratkaisua tarvittaisi, jos yleiskaava ohjaa suoraan rakentamista. Esimerkiksi nyt voimassa olevan lain 44 §:ssä säädetään, että yleiskaavan käyttö rakennusluvan perusteena  voi koskea vain kyläaluetta, johon ei kohdistu merkittävää rakennuspainetta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kyläalueille voisi rakentaa entistä paremmin, sillä kunnan ei tarvitse enää miettiä rakennuspainetta eikä välttämättä kylämäistä rakentamistakaan.

Nevan mukaan, jos ei haluta yleiskaavan kaavavaiheessa miettiä mihin rakennuspaikat sijoitetaan, niin kaavaan voidaan tehdä merkintä kyläalueesta, jonka jälkeen kunta voi päättää kuinka monta rakennuspaikkaa tulee ja tehdä alueellisen suunnittelutarveratkaisun, jonka perusteella maanomistajat voivat hakea rakennuslupaa.

Kyläalueen rantarakentamisesta tuli työryhmälle paljon palautetta.

•          Nykyisin säännöstö on aika tiukka rakentamisen ja vapaan rannan mitoituksen suhteen. Mutta ei ole oikein, jos säännöstöillä estetään kylän kehittyminen. Työryhmässä lähdettiin siitä ajatuksesta, ettei ranta saa olla este kylän täydennysrakentamiselle. Rannalla sijaitsevaa kyläaluetta voitaisiin kohdella kuin muita kyläalueita. Mutta kun ranta on kuitenkin tärkeä kyläläisille, niin sitä tulee jättää jonkin verran virkistyskäyttöön, esim. yhteisenä uimarantana ja venepaikkana.

Hallituksen  esityksellä halutaan myös helpottaa maatiloille rakentamista.

•          Jos olemassa olevalle maatilalle halutaan rakentaa uusi maa- ja metsätalouden työssä tarvittava rakennus, onnistuisi se suoraan rakennusluvalla, eikä suunnittelutarveratkaisua tarvittaisi.

Maija Neva.

Päätöksenteko kunnissa säilyy

Nevan mukaan  lainmuutoksen tarkoituksena ei ole poistaa kunnan kontrollia rakentamisen suhteen, vaan luoda kunnalle lisäinstrumentteja ja laajentaa vaihtoehtojen määrää.
Maaseutuasumisen teemaillassa oltiin huolestuneita maanomistajien rakennusmahdollisuuksista, jos kunnassa ei olla suopeita mahdollisen kevennetyn kaavamenettelyn suhteen.

•           Maankäyttö- ja rakennuslailla ei voida ohjata mitä kunnat tekevät, koska laki jättää paljon harkintavaltaa kunnille ja kunnat vastaavat maankäytön suunnittelusta. Jos kunnassa ei olla yhteistyökykyisiä, valitkaa paremmat päättäjät, Neva tiivistää.

Monessa kunnassa vapaa-ajanasunnon muuttaminen pysyväksi asunnoksi on herättänyt keskustelua.

•  Pysyvä asuminen aiheuttaa kunnalle velvoitteita, joten siksi päätös ei ole yksinkertainen. Esimerkiksi saareen pysyvän asunnon rakentaminen tarkoittaisi myös koulukuljetuksen järjestämistä sieltä, jos perheessä olisi sen ikäisiä lapsia. Kunta voi osoittaa rakennusjärjestyksessä alueet ja edellytykset, joilla vapaa-ajanasunnon muuttaminen pysyvään asuinkäyttöön ei edellytä poikkeamispäätöstä tai suunnittelutarveratkaisua ennen rakennuslupaa. Rakennusjärjestyksen määräys voi koskea sellaisia alueita, joilla käyttötarkoituksen muutos ei aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Hallitusohjelman kirjauksena on myös, että ELY-keskuksen rooli kaavoitus- ja rakentamisasioissa muutetaan konsultoivaksi ja ELY-keskuksen valitusoikeutta kaavapäätöksestä rajoitetaan.

Maaseutuasumisen teemailta veti Ahlmanin pääsalin täyteen.

Työryhmän valmisteluaineistot ovat avoimia ja ne ovat nähtävissä osoitteessa: www.ym.fi/mrlmuutokset

 

Hallituksen esitysluonnoksesta saadut lausunnot ovat luettavissa HARE-rekisteristä:

http://vnk.fi/arviointineuvosto/lausunnot

Teksti ja kuva: Vilja Pylsy

Maija Nevan esitysmateriaali kokonaisuudessaan:
http://kantriry.fi/data/documents/Neva_18012017.pdf