Muista tiedotuksen tärkeys

 Olli Sorva

 

TIEDOTTAMINEN VAHVISTAA YHTEISHENKEÄ

Kyläasioissa runsas tiedottaminen ja läpinäkyvä toiminta pitävät yllä yhteishenkeä, näin ainakin Taivalkunnassa. Ajattelen ja muistan, kun tiedotan asioista, että en tee sitä itseni takia, en ainakaan yksin siitä syystä. Suuntaan sisällön yhteistyötahoille ja kyläläisille. Molemmille ryhmille on hyvä saada tieto kylän toiminnasta ja tavoista. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt paikallisradion kanssa kylältä pari ”kahvituntijuttua”. On tietysti totta, että se on ollut paljolti mahdollista työni puolesta syntyneestä yhteistyösuhteesta

Paikallislehdessä, Nokian Uutisissa, kylämme on jo useana vuotena ollut esillä muutaman kerran vuodessa. Siinäkin on osin ollut apuna muuta kautta syntynyt verkosto, mutta kyllä kylän asiat muutenkin lehteä kiinnostavat. Yhteistyö pitää rakentaa vain lehden kannalta helpoksi toteuttaa. Meidän kylällä todellisuudessa noista jutuista aika monen olen itse kirjoittanut valmiiksi, mistä olen aina etukäteen lehden kanssa sopinut. Olen myös laittanut aina matkaan muutaman kuvan, joista ovat saaneet valita. Jutuissa tuodaan kylää esille positiivisessa hengessä ja yhteistyötämme korostaen. Jutun sisältö on tärkeä, jotta se koetaan kylän yhteiseksi eduksi ja kylähenkeä vahvistavaksi.

RAKENNA BRÄNDIÄ

Tiedottamisen, sähköisen median ja julkisen sanan kautta olen tietoisesti rakentanut Taivalkunta- brändiä. En tiedä, näyttääkö kylä ihan siltä, miltä asukkaat ovat halunneet, mutta ainakin lähes siltä se näyttää. Kyläläiset tykkäävät, kun joskus saavat ulkopuolisilta kommentteja, että kylämme on virkeä, elinvoimainen ja yhteistyöhenkinen. Yleensä ihmiset haluavat olla menestyvien ja pidettyjen matkassa.

MITÄ TÄSTÄ SEURAA

Koskaan kaikki eivät ole asioista samaa mieltä. Yleisesti on oletus, että eipä juuri kiitosta tule vaikka tekee kylän eteen talkootyötä. Onhan sitä kiitosta turha odottaa. Toisaalta, olen ehkä sanavalmis ja paksunahkainenkin, mutta toistaiseksi en muista saaneeni yhtään moitetta tavastani luotsata kyläyhdistystä. Myönteistä palautetta tulee toisinaan niin runsaasti, että se tuntuu melkeinpä epätodelliselta. Todella hieno piirre kuluneena kesänä on ollut, että pari ihmistä on ehdottanut talkoita siten, että ovat kysyneet minulta lupaa yksin talkoilla hoitaa kylällä olevan jätekatoksen oikomisen ja maalaamisen. Ovat ilmoittaneet panokseensa kuuluvan myös tarvittavat kulmaraudat ja maalit. Pidän tietysti huolen, että sillä saa nimensä kauniisti julki kylällämme ilmestyvissä kyläkirjeissä ja kyläuutisissa, vaikka eivät he sitä sen takia teekään. Lähinnä rivien välistä (eikä pelkästään välistäkään) voi tulkita viestityksen, että heidän mielestään ei ole minun velvollisuuteeni tehdä kaikkea ja hekin haluavat antaa panoksensa siinä, mikä heille on luontevaa. Nämä ihmiset ovat muutenkin talkoohenkisiä.

Talkoilla kunnostettu jätepiste.

MITÄ OPIKSI

Tärkeää on, että jokainen kylä elää omalla tavallaan. Se mikä sopii Taivalkuntaan, ei varmasti sovi kaikille kylille. Kaikesta lukemastaan ja kuulemastaan voi kuitenkin joskus saada jonkun ideanpoikasen jalostettavaksi. Ideoita on melko helppo keksiä, mutta niiden hiominen ja toteutus vaatiikin huomattavasti enemmän. Joskus tekee hyvää katsoa asioita hieman kauempaa ja laaja-alaisesti. Pitää aina muistaa toimia omien ja kylän voimavarojen mukaan, eikä polttaa itseään tai muita kyläaktiiveja loppuun. Homman pitää pysyä hauskana yhdessä tekemisenä ja kivana yksilösuorituksena.

VALOISIN MIELIN KOHTI TULEVAISUUTTA

Valtiovallan taholta kaavaillaan, että kylille voisi antaa lisää valtaa ja vastuuta. Jopa kunnilta tai valtiolta budjetoitua rahaa on väläytetty palvelujen tuottamiseksi paikallisesti. On varmaan asioita, joista paras tieto ja taito löytyvät kyliltä, mutta olisiko kaikista kylistä vastuunottajiksi. Tällä hetkellä Taivalkunnassa on kykyä tehdä esim. kaupungin kanssa yhteistyösopimuksia, mutta miten ne käytännön tasolla pitäisi sopia aiheuttaa vielä pohdintaa. Miten kunnan vastuulla olevat asiat tehtäisiin kylällä paikallisesti ja valvontavastuu kuitenkin jäisi kunnille? Mitään vuosikausiksi sitovaa ja monimutkaista sopimusteksti ei saa olla ja sopimuksesta pitää haluttaessa päästä kohtalaisen lyhyellä ajalla eroon. Saapa nähdä, miten maakuntamalli toteutetaan ja vahvistuuko siinä kylien asema.

Yhtä yleispätevää ja oikeaa tapaa toimia kylätoiminnassa ei ole, vaan kukin kylä toimikoon tavallaan.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

Miten yhteishenkeä vaalitaan

 Olli Sorva 

MUISTA KYLÄN JUURET JA KULTTUURI

Kaikki kylät ovat keskenään erilaiset. Taivalkunnan historiassa on vahva teollisuusperinne. Teollinen tuotanto kuitenkin loppui kannattamattomana 1950-luvulle tultaessa. Maatalous kukoisti hieman pidemmälle. Olen havainnut, että menneet asiat ja tapahtuvat kiinnostavat kyläläisiä. Myös Kylällä toimivien seurojen ja yhdistysten historia on kiintoisaa.

OTA KAIKKI MUKAAN TOIMINTAAN

Tänä vuonna aloitin Kylähistoriaa kuvin ja luvuin-projektin. Kerään asukkailta vanhaa kuvamateriaalia ja teen niistä diasarjan. Ajatukseni on saada se valmiiksi Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivään mennessä. Alkuvuodesta olin kyläyhdistyksen nimissä yhteydessä kyläläisiin ja pyysin heitä yhteistyöhön. Sain muutamalta ihan kivasti vanhoja kuvia kylästä ja kylähistoriasta. Mukana oli useita kuvia myös 100-vuoden takaa ja myös niihin liittyvää tietoa sain mukavasti. Lisätietoa tietysti kyselin muutamalta kyläläiseltä ja etsin itse historiasta. Ainakin parina iltana meillä eri henkilöiden kanssa keskustelimme heiltä saamieni kuvien tapahtumista ja henkilöistä kahvikupposen äärellä. Skannasin kyläläisiltä lainaksi saamistani kuva-albumeista materiaali sähköiseen muotoon. Osan kuvista sain valmiiksi sähköisessäkin muodossa.

Kartta Taivalkunnasta vuodelta 1903.

TALKOOLAISILLE KIITOS

Tein tuosta materiaalista parisataa diaa käsittävän esityksen. Kevään 2017 kyläiltamme koostui tuosta esityksestä. Paikalla oli runsaasti kyläläisiä. Paljon oli myös vanhempaa väkeä, jotka muistivat hyvin tarinat tuosta ajasta ja miltä kylämaisema silloin näytti. Oli hienoa saada paikalle henkilöt, joilta olin materiaalia saanut. Esitykseni ensimmäinen dia kertoi kiitokset kyseisille ihmisille.

OTA PALAUTE KIITOLLISUUDELLA VASTAAN

Positiivista palautetta tuli sekä esityksen aikana, että myöhempinäkin yhteydenottoina. Kyläkoulumme rehtorin palautteessa kyseltiin, että voisinko pitää saman esityksen myös koululaisille ”oppituntina”. Hän ei ollut itse päässyt tuohon kyläiltaan, mutta oli hyvin kiinnostunut esityksen sisällöstä ja uskoi sen kiinnostavan oppilaita. Täytin tietysti toiveen ja pidin keväällä esityksen, jota oli kuulemassa kaikki 1-6 luokkalaiset. Kyläillan esityksen olin tiivistänyt sataan diaan jättäen myös pelkät tekstidiat vallan pois. Kuvat kiinnostivat yllättävän hyvin oppilaita.

Tiedotus on todella tärkeä asia. Siitä vielä vähän seuraavassa ja tämän blogisarjani päättävässä kirjoituksessa.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

Lisätään kylien turvallisuudentunnetta

 Olli Sorva 

KOHTI TURVALLISTA KYLÄELÄMÄÄ

Tässä on yksi toteutettu ajatukseni vuodelta 2016 yhteishengen vaalimisesta ja yhteisöllisyydestä naapureita kohtaan. Kuten tiedämme, niin kylän turvallisuussuunnitelma ei ole pelkästään pelastusviranomaisten työtä, vaan turvallisuus on osa kylän arkea, johon me kaikki voimme vaikuttaa.

Jokaisen kyläyhteisön tapa toimia ja arjen asiat ovat erilaiset johtuen kylän koosta, sijainnista, asukasrakenteesta ja perinteistä. Turvallisuus on osa ihmisen jokapäiväistä arkea. Yhdistyksemme tavoitteena oli jakaa kyläläisille turvallisuustietoutta ja taitoa toimia poikkeustilanteissa. Haasteita tuovat mm. myrskytuhot, onnettomuudet, sähkön- ja vedenjakelukatkot sekä yllätykselliset tilanteet esim. elintarvikehuollolle jne. Huomioon pitää ottaa myös sosiaaliset asiat, joista esimerkkinä vanhusten ja lasten tarpeet. Suunnitelman tekeminen oli yhteistyötä pääasiassa kyläläisten, mutta osin myös viranomaisten kanssa.

Kyläyhdistyksemme siis tuki turvallisuutta ja antoi kyläläisille hyvät eväät mahdollisesti eteen tuleviin arjen poikkeustilanteisiin Taivalkuntaan tehtävällä turvallisuussuunnitelmalla, joka pohjautuu paljolti kyläillan antiin.

MITEN TURVALLISUUDENTUNNETTA LISÄTÄÄN

Oman kylämme turvallisuushaasteet ja keinot, miten niihin puututaan, kartoitettiin kyläläisille pidettävässä kyläillassa, jossa arjen asiat tulivat esille. Asioita valmistelemaan ja yhteenvetoja tekemään oli perustettu työryhmä, johon kuuluivat Minna Mäkinen, Tomi Teuho-Markkola ja (minä) Olli Sorva. Teemaillassa pohdittiin rikosturvallisuuden lisäksi palo-, liikenne- ja poikkeusolojen turvallisuutta sekä mahdolliset onnettomuustilanteet. Kirjattiin ylös paikalliset oman kylän turvallisuushaasteet ja keinot, miten niihin puututaan. Ohjeita tuli esim. myrskytuhoihin, vedensaantiin poikkeustiloissa ja hätätilanteissa hälytyksen tekemiseen. Halusimme olla asiassa ensimmäisten kylien joukossa Suomessa.

Työryhmällä oli omia palavereita jo ennen kyläiltaa ja niissä oli kutsuttuna mukana Pirkan kylien ja Nokian kaupungin edustus.

Kyläiltakutsussa Taivalkunnan Kylät ry toivoi, että kaikki nykyiset ja entiset kyläläiset perheineen tulisivat koululle kuuntelemaan ja keskustelemaan lähitulevaisuuden asioista. Osallistujiksi saatiinkin tapamme mukaisesti kaikenikäistä väkeä.

Kyläillan osallistujia. Kuva: Taivalkunnan kylät ry

YHTEISTYÖ VIRANHALTIJOIDEN KANSSA

Viime vuonna ennen turvallisuussuunnitelmamme julkaisemista olin yhteydessä kaupungin edustajaan ja häneltä sain kylää koskevat asukas- ja talousmäärät, jotka tulivat suunnitelman otsikkosivulle. Kaupunki osoitti myös kiinnostusta suunnitelmaamme kohtaan ja kerroin heille, että turvallisuutta voidaan ajatella laajemminkin. Yhteistyötä voidaan tehdä esim. kotihoidon asiakkaiden osalla mahdollisissa kriisitilanteissa, joissa kaupungin omat kädet eivät yksinkertaisesti riitä.

Syksyllä suunnitelmamme julkaisutilaisuudessa oli kunnan näkökulmasta turvallisuudesta puhumassa Nokian kaupungilta Lauri Vähätalo ja varautumisesta yksittäisen ihmisen näkökulmasta puhui Pirkan kyliltä Marja Vehnämaa. Minä esittelin kylämme turvallisuussuunnitelman. Yhteistyön ja yhteistyötahojen muistaminen on tärkeää ja tiedon saattaminen kyläläisille palkitsevaa.

MITEN TURVALLISUUSASIA JATKUU JÄÄ NÄHTÄVÄKSI

14.12.2016 olin kaupungilla palaverissa, jossa edustin kyläämme. Kantri ry:tä edusti Anna Kulmakorpi ja Pirkan kylät ry:tä Marja Vehnämaa. Kaupungilta olivat paikalla kunnan turvallisuusasioista vastaava Lauri Vähätalo ja perusturvajohtaja Eeva Halme. Tämä oli seurausta/jatkoa kylämme turvallisuussuunnitelmalle. Palaverissa puhuimme turvallisuusasioista ja yhteistyön kehittämisestä kyläyhdistyksien ja kaupungin välillä. Tarkemmin en sisällöstä tässä vaiheessa kerro, mutta voin palata siihen, jos yhteistyö etenee kirjalliseen sopimukseen kaupungin kanssa.

23.2.2017 kello 18.00 oli Nokian valtuustosalissa kuntailta arjen turvallisuudesta. Tilaisuus oli kaikille avoin, vaikka se olikin kyläyhdistyksille suunnattu ja ajankohta tuossa joulukuisessa palaverissa sovittu. Marja kertoi, mistä ajatus oli lähtenyt ja Lauri kertoi turvallisuudesta yleisemmin. Soten vaikutuksesta kuntaan ja kyläyhteisöihin saimme tietoa Eevalta. Kaupunki hoiti tiedottamisen tilaisuuden ajankohdasta kuntalaisille.

Mielestäni kylien juuret ovat tärkeät. Siitä lisää myöhemmin.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

Miten yhteishenkeä kehitetään

 Olli Sorva 

TAPA ELÄÄ JA OLLA VUOROVAIKUTUKSESSA

Olen pienen tauon jälkeen ollut yhtäjaksoisesti muutaman vuoden Taivalkunnan kyläyhdistyksen hallituksessa ja puheenjohtajaksikin valittuna kohta 3 viimeistä vuotta. Näinä vuosina olen vahvasti tuonut esiin kyläsuunnittelua, kyläturvallisuutta ja tiedottamista sekä yhdessäolon merkitystä. Olen itse ollut myös käytännön toimijana ja asioiden eteenpäin viejänä käyttäen hyväksi myös verkostoitumista. Leipätyöni on tuonut minulle paljon ihmistuntemusta ja valmiita kontakteja, joista osaa voi luontevasti käyttää myös kylätoimintaharrastuksessani eduksi. Ei meitä kylällä montaa varsinaista kyläaktivistia ole, mutta tilaisuuksiin ja tapahtumiin saadaan tarpeeksi talkooväkeä ja ihan hyvin osanottajia. Se tehdään, mitä koetaan tärkeäksi ja luontevaksi kylälle sekä mille on ”tilausta”. Lapsia aktivoidaan tietoisesti.

ASUKKAILLE VAIKUTUSMAHDOLLISUUTTA

Laitan tähän tarinaa 2-3 viimeksi kuluneelta vuodelta kylältämme yhteishengen kehittämisestä. Taivalkunnan kylät ry teki kyläkyselyn keväällä 2014. Lähes puolelta kyläläisiltä saimme vastauksia kyselyyn ja muutenkin kyläsuunnitelman teko yhdisti ja aktivoi kyläläisiä. Vastauksista tein yhteenvedon diasarjaksi, jonka esitin kyläillassa. Teimme opettajien myötävaikutuksella myös kaikille koulun oppilaille kyläkyselyn lasten näkökulmasta ja -kannasta, josta myös tein yhteenvedon. Myös tämä yhteenveto julkaistiin. Olimme saaneet hyvää pohja-aineistoa tulevaan kyläsuunnitelmaan.

Keväällä 2015 pidettiin kyläilta, jossa ryhmätyönä pohdittiin yhteisiä asioita suunnitteilla olevan kyläsuunnitelman pohjaksi. Ryhmätyön tulokset laitettiin kirjalliseen muotoon. Kaveriksi kyläsuunnitelmaamme tekemään olin kutsunut Pirkan Kylistä Marja Vehnämaan. Kyläyhdistyksen puolesta suunnitelmaa laati työryhmä, johon kuului yhdistyksemme sihteeri, varapuheenjohtaja ja minä puheenjohtajana. Palavereissamme oli mukana myös Marja.

TIEDOTETAAN, MITÄ ON TEHTY

Toiminnan läpinäkyvyys, avoimuus ja rehellisyys ovat ensi-arvoisen tärkeitä, jotta saadaan jatkuvuutta ja uusia nuoria mukaan toimintaan. Tänä päivänä tiedotukselta vaaditaan hieman enemmän kuin ennen, koska tiedontulva on lisääntynyt, eikä kaikkea havaita ja lueta niin tarkkaavaisesti. Toisaalta tiedottaminen on tullut hyvin helpoksi verrattuna menneeseen aikaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että nykyään taitaa päästä tiedottamisessa vähemmällä kuin ennen. On kuitenkin muistettava pitää huoli siitä, että tapa toimia on ajantasaista ja monipuolista, eikä kaikkia tavoita vain yhdellä medialla.

Kyläsuunnitelmamme julkaistiin ja painettiin loppukeväästä 2015 ja se jaettiin kaikkiin kylän talouksiin sekä oli messujakeluna kylien osastolla Nokian messuilla. Edellä mainitsemani yhteenvedot ja diasarjat laitoin kylämme kotisivuille, jonne aina ohjaamme väkeä käymään.

Kyläsuunnitelmaa oli jaossa myös Nokian messuilla

Tarinaa viime vuoden toimintatavoistamme voit lukea seuraavassa kirjoituksessani.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

Hyvä voittaa vastoinkäymisetkin

Olli Sorva

PIILOVOIMAKO VIHAA KYLÄKOULUJA

Elettiin vuosikymmenen 1980-1990 taiteaikaa, kun jokin voima kaupungilta hyökkäsi Taivalkunnan koulua vastaan. Kaupunki päätti lopettaa koululta arkipyhä- ja viikonloppuliputukset. Hoidin sen jälkeen muutaman vuoden liputushommaa yksin kyläyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, eikä siitä kaupunki mitään korvannut. Nyttemmin liputusvastuu on koulun vanhempainyhdistyksellä, jota tuolloin ei kylällämme vielä ollut, koska kaupunki oli juuri lopettanut koululla toimineen yhteistyöelimen, jossa oli myös vanhempien edustus.

Hyökkäys jatkui, ja kylälle saatiin tieto, että oli tehty ”alustava” päätös kyläkoulumme lopettamisesta. Tuolloinkin kyläyhdistys teki tiivistä yhteistyötä kaupungin kanssa koko Nokian kehittämiseksi mm. vesi-, tiestö- ja turvallisuusasioissa. Yhteistyö oli hedelmällistä ja Nokiaa saatiin kehitettyä ja osansa kehityksestä sai myös Taivalkunta. Katuvalot meillä jo oli, kun kaupunki alkoi vuokrata maitaan nykyiselle Golf-kentälle. Koulun tienoille saatiin pätkä kevyenliikenteen väylää ja vesijohtoverkko suunnitteille. Kyläyhdistys kannusti perustamaan vesiosuuskuntia ja homma eteni sitä kautta. Kaikki muu meni hyvin, mutta koulua kalvettiin tasaisesti muutaman vuoden välein. En tiedä, mikä voima sen sai ja saa aikaiseksi.

Olin kyläyhdistyksen puheenjohtajana, kun alkukesästä sain yhdeltä kyläläiseltä tiedon, että kyläkoulu on esitetty lopettavaksi kaikessa hiljaisuudessa jo tulevana syksynä. Ennakkotietoa ei olisi kenties saatu, jos ei verkostoitumista ja hyviä yhteistyösuhteita kylällämme olisi jo tuolloin ollut. Homma oli jo kaupungilla saatu niin pitkälle, että asiasta päättävä valtuuston kokous oli parin viikon päässä, joten kutsuin kylähallituksen koolle välittömästi. Kyläyhdistys jakoi kouluasiasta tiedon pikaisesti kaikkiin Taivalkunnan talouksiin ja laitoimme adressinkerääjät liikkeelle, koska eihän tuolloin mitään allekirjoituksia netin kautta voinut hoitaa. Kylämme asukasluku oli muistaakseni vajaat 300 henkeä ja kaikilta varteenotettavilta henkilöiltä kysyttiin mahdollisuutta kerätä nimiä adressiin työpaikaltaan ja tutuilta kuntalaisiltaan. Ilmoitin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle, että kylältämme on tulossa suuri valtuuskunta tuomaan adressia tulevaan valtuustokokoukseen. Sovimme, että luovutus tehdään kaupungintalon edessä 10 minuuttia ennen kokouksen alkua. Tuo päivä oli 11.6.1992 ja olin kyläyhdistyksen nimissä pyytänyt kaikkia koulun oppilaita ja muita kyläläisiä lapsineen kokoontumaan sovittuun aikaan ja paikkaan, josta lähdimme autokolonnana kaupungintalolle ”mielenilmaisuun”. Olin luonnollisesti kertonut asiasta etukäteen myös paikallislehdelle.

Mielenilmaisussa kaupungintalolla myös lapset mukana. Kuva: Taivalkunnan kyläyhdistys ry

ÄLÄ KAIHDA YHTEISTYÖTAHOJA

Kouluasiasta olin heti tiedon satuani yhteydessä myös naapurikylässä toimivaan kyläyhdistykseen, koska heidänkin kouluaan oltiin lopettamassa. Siten myös heidät saatiin samaan aikaan kaupungintalolle luovuttamaan omaa vetoomustaan. Kauppasin yhteistyötä naapurikylälle, vaikka tiesin, että kahden kyläkoulun lopettamisen vaihtoehtona oli myös pelkän naapurikyläkoulun lopettaminen ja sen oppilaiden siirtäminen Taivalkuntaan. Eli kaupunki tietoisesti halusi ajaa myös koulujen ja ehkä kylienkin vastakkainasettelua ja lopettaa kyläkoulut yksitellen. Siihen en kuitenkaan sortunut, vaikka kylällämme sitäkin haluttiin koulumme pelastamiseksi.  Tänäkin päivänä molemmat koulut ovat toiminnassa ja lapsimäärät hieman suuremmat kuin tuolloin. Taas törmäsimme verkostoitumisasiaan.

Oikea-aikainen toiminta on ensiarvoisen tärkeää. Asiat saavat toisinaan aikaan ns. ”lumipalloefektin”. Edellä kertomassani asiassa kävi myös niin ja kyläyhdistyksemme adressiin saatiin kerättyä noin 1000 nimeä pienenä aikana ja mukana oli kunnanvaltuutettujenkin nimiä. Eli nimiä taisi tulla yli kolminkertaisesti, mitä kylällämme oli asukkaita, vaikka lapsetkin olisi laskenut mukaan. Lisäksi on huomioitava, että nimiä keräsimme vain yli 15- vuotiailta. Myös mielenilmaisuun kaupungintalolle tuli kymmenittäin aikuisia ja melkein kaikki kylämme lapset ja nuoret, joilla oli itse kirjoittamansa kyltit koulun pelastamiseksi mukanaan. Lapset nauttivat tapahtumasta ja vieläkin moni heistä muistaa lämmöllä tempaustamme ja sitä, kun osa heistä oli meidän pihassa kylttejään tekemässä. Moni myös muistaa silloisen ensiolemisensa valtuustosalin täpötäydellä parvella seuraamassa kokousta adressin luovutuksen jälkeen. Kouluasiaa ei tuossa kokouksessa julkisesti käsitelty, vaan valtuuston puheenjohtaja piti istunnossa neuvottelutauon ja ryhmien johtajat vetäytyivät salin ulkopuolelle neuvonpitoon. Oikea-aikainen ja oikeatapainen toiminta sekä yhteistyö viranhaltijoiden kanssa kantavat hedelmää.

OLE PITKÄJÄNTEINEN JA YHTEISTYÖHALUKAS

Kaupungin on tapana toimia väsyttämällä, joten seuraavana vuonna 21.10 1993 valtuustokokouksen asialistalla oli taas kyläkoulujen lopetus. Nyt oli aikomus lopettaa molemmat kyläkoulut ja siirtää oppilaat jo täynnä olevaan, isoon Koskenmäen kouluun. Ennen tuota valtuuston kokousta kartoitin ison koulun vanhempainyhdistyksen ajatuksia ja kysyin, että onko heidän mielestään koulunsa eduksi, että sinne vielä tuupataan lisää väkeä. Ehdotin, että voisiko heidän koulun vanhempainyhdistys laatia vetoomuksen, jossa tuotaisiin esiin koulun ahtaus ja toivomus, että kyläkoululaiset saisivat jatkaa omassa koulussaan, koska se tässä tilanteessa olisi myös Koskenmäen lapsien etu. Sain tukea ajatukselleni ja niinpä myös ”vastaanottavan” koulun vanhempainyhdistys luovutti vetoomuksen samanaikaisesti meidän kanssamme ennen valtuuston kokouksen alkua. Olin sopinut ajankohdan ja kertonut vetoomuksia olevan tulossa useammaltakin taholta. Tuon ison koulun vanhempainyhdistys toimi silloin aktiivisesti ja yhteistyössä kaupungin kanssa, joten uskoisin heidän mielipiteellään olleen myös painoarvoa, koska perustelutkin liittyivät heidän koulunsa ahtauteen ja oppilasmääräennusteisiin. Kannattaa harkita tarkkaan, mistä narusta kulloinkin vetää ja mihin voimavarat kohdistaa.

Seuraathan tarinani jatkoa tulevina viikkoina blogissa.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry

Miten ihmisiä aktivoidaan

 Olli Sorva 

MUUTTUUKO KYLÄTOIMINTAKÄYTTÄYTYMINEN

Voisin sanoa, että kokeneena kyläpäällikkönä minulle on kertynyt laaja-alaista näkemystä ihmisten käyttäytymisestä ja suhtautumisesta oman asuinpaikkansa kehittämiseen. Siis miten Taivalkunnassa toimitaan ja aktivoidaan ihmisiä mukaan toimintaan.

Vuonna 1980 muutin nykyiselle kotikylälleni Nokian Taivalkuntaan. Lähes siitä lähtien olen ollut mukana kannustamassa asukkaita yhteistoimintaan kotiseutunsa kehittämiseksi. Olen omalta osaltani myös lisännyt ja parantanut yhteistyötä päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa kylien kehittämiseksi sekä asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseksi kylätasolla. Viime vuosituhannen lopulla olin myös 6-7 vuotta mukana maakunnallisen kylätoimijan, Pirkan kylät ry:n, hallituksessa.

Vaikka ihmisten peruskäyttäytyminen ei miksikään muutukaan parin sukupolven aikana, niin maailma muuttuu ja jokaisella aikakaudella on omat hyvät ja mukavat, sekä vastaavasti huonot ja haasteelliset asiat. Usein tuntuu, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat pitää murheensa vakiona. Eli, jos ei ole mitään isompaa, niin aletaan murehtia jotain pientä tai ulkopuolisen silmin katsottuna olematontakin. Vastaavasti, jos tulee jotain isompaa eikä murheita saada vakinaiselle tasolle, niin niiden murheiden alle jopa sorrutaan. Ihmisen täytyy siis tuntea itsensä, tietää rajansa ja minkä tekeminen tai toteuttaminen on itselle mahdollista.

Tuota ihmisten tapaa toimia voi hyödyntää monin eri tavoin myös kylän ja kyläyhteisön eduksi. Se vaatii usein kyllä hyvän ja pitkäjänteisen organisoijan. Sellaiset ihmiset vain ovat pääsääntöisesti muutenkin hyvin työllistettyjä ja heidän aikansa on kortilla. Lisäksi ”kyläpäälliköltä” pitäisi myös löytyä aikaa toimia esimerkkinä ja mukanaolijana. Tilanne johtaa helposti siihen, ettei ole tarpeeksi aikaa tiedottaa asioista kyläläisille ja tuoda asioita esille tavalla, joka innostaisi heitä käyttämään piileviä halujaan olla hyödyksi myös kyläyhteisölle samalla kun toteuttavat omia tarpeitaan. Koska ihmiset ovat erilaisia, niin kyläpäällikkönä toimivalle on eduksi myös hyvä ja yksilöllinen ihmistuntemus. Tämäkin asia vaatii tiedotuksen monipuolisuutta.

NÄIN ENNEN JA NYT

Kyläyhdistyksemme on perustettu 1980 ja alkuaikoina pidettiin kesäjuhlia. Päivätapahtuma urheilukentällä ja iltajuhla koululla, jossa oli palkintojenjako ja muuta ohjelmaa. Talkoilla laitettiin kentällä suorituspaikat kuntoon. Aina pyrittiin siihen, että vanhemmat toisivat lapsiaankin talkoisiin ja siten he kasvaisivat hyvin kylään kiinni. Moni silloisista lapsista on vieläkin valmis talkoisiin. Noina aikoina oli kylällämme myös sopivia suuleja, joissa pidettiin suulitansseja. Kylätienoo ja ihmisten elintavat ovat muuttuneet. Vaurautta ja liikkuvuutta on tullut sekä uudenlaiset tietoyhteydet. Perusturvallisuutta kuitenkin kaivataan ja tarvitaan nyt ainakin yhtä paljon kuin tuolloin. Koulu on tänäkin päivänä kylällämme yhdistävä tekijä ja ainoa julkinen paikka kokoontua. Viime talven taistossa koulumme sai työrauhan viideksi vuodeksi, kunnan tehtyä pidemmän ajan palvelusuunnitelman. Jatkosta ei koskaan tiedä. En vastusta koulujen lakkauttamistakaan, jos siihen löytyy pätevä syy ja lapsien kannalta parempi vaihtoehto tilalle.

Taivalkunta on lähellä kaupungin keskustaa ja luontainen asiointiliikenne suuntautuu sinne, koska omalla kylällä ei ole enää pitkään aikaan ollut kauppaa. Myös ihmisten harrasteet ja huvit tapahtuvat paljolti kylän ja koko kunnankin ulkopuolella. Muutama työpaikka on ja joku yksinyrittäjä kylällä toimii. Yrittäjiä asuu kylällä enemmänkin, mutta heidän toimipaikkansa on asiakkaidensa takia kylän ulkopuolella. Monesti lasten pysyvät harrastukset vievät vanhempienkin vapaa-ajan.

Kyläläisiä tiiviisti keskittyneenä kesäiseen pesäpallopeliin. Kuva: Olli Sorva

YHDESSÄOLON ILO SYNTYY PIENISTÄ ASIOISTA

Kaikkea pientä kivaa, vuosittain toistuvaa ja kylää yhdistävää toimintaa kylällä kuitenkin on. Keväällä on Kevätkarkelot. Kevätkarkelot on oiva tilaisuus niin vanhoille kuin uusille kyläläisille tulla tutustumaan muihin kylällä asuviin ja vaihtamaan kuulumisia. Silloin myydään muurinpohjalettuja ja makkaraa sekä järjestetään aikuiset vastaan lapset pesäpallo- tai jalkapallopeli. Tapahtuma on toukokuussa ja paikalla on joka kerta ollut hyvin paljon kouluikäisiä. Kesällä on avoimet pesäpallopelit parin viikon välein, joissa pelaa kaikenikäisiä, koululaisista ikäihmisiin, joihin ainakin kohta minäkin jo kuulun. Aiempaa pelikokemusta ei tarvita, ja toistaiseksi on pelien onnistumiseen väki riittänyt. Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen on yksi tapa aktivoida ihmisiä. Syksyllä pidetään Kaamosmarkkinat. Lisäksi kyläyhdistys pyrkii järjestämään vuodessa pari kyläiltaa, joissa on jokin tietty teema tai luennoitsija.

Jatkotarinaa Taivalkunnasta ja tekemisistäni voit lukea kyläblogista lisää lähiviikkoina.

Olli Sorva

pj, Taivalkunnan kylät ry

Joku muu muka?

Palataan vielä kerran Innosta osallistumaan -koulutukseemme ja otetaan viimeinen tulevaisuusverstaamme TOP 3-probleemista pohdintaan. Ja sehän oli se kuuluisa joku, joka osaa, ehtii ja jaksaa aina toteuttaa ideat ja siivoaa jäljet. Kuka joku - onko tämä se kuuluisa Hentun Liisa?

Siinäpä onkin kinkkinen ongelma. Kun ei ole joka kylällä sitä jokua. Tämä joku – tai oikeammin hänen poissaolonsa – tuntuu olevan suht yleinen ongelma kylillä. Toisin sanoen, miten innostaa uusia ihmisiä mukaan toimintaan? Tähän kysymykseen kiteytyy yhdistysihmisten huoli sen perusteella, mitä kuulen kylillä ja yhdistyksissä vieraillessani. Tähän ongelmaan tuli myös vähiten ratkaisuehdotuksia Tulevaisuusverstaassa.

On kuitenkin muutama asia, jotka, jos eivät täysin ratkaise asiaa, niin ainakin voivat auttaa uusien yhdistystoimijoiden löytämisessä.

Avoimuus

Miltä yhdistyksen toiminta näyttää ulospäin? Tietävätkö kaikki yhdistyksen toiminta-alueella elävät ja olevat, että yhdistys on olemassa, mikä sen tarkoitus on ja millaista sen toiminta on? Löytyykö yhdistyksestä tietoa helposti ja onko sen toimintaan helppo tulla mukaan?

Kun on itse ollut yhdistyksessä pitkään, ei välttämättä aina muista, että on aina joku, jolle se on uusia asia. ”Kaikkihan sen tietää” ei välttämättä pidä paikkaansa, etenkin, jos kylälle muuttaa uutta väkeä edes silloin tällöin. Tiedotuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Monella yhdistyksellä on tapana kerran vuodessa – yleensä vuosikokouksen jälkeen – jollain tavalla ilmineerata, että on jäsenmaksujen maksun aika. Samaan syssyyn voi ynnätä lyhyesti tietoa yhdistyksestä, uudet/nykyiset toimihenkilöt yhteystietoineen, tulevat tapahtumat ja miten pääsee mukaan. Paperisena postilaatikkoon jaettuna ja ilmoitustauluille laitettuna tavoittavuus on erinomainen.

Kuunteleminen

Osataanko ottaa vastaan toiveita sen suhteen, millaista toimintaa yhdistykseltä halutaan? Todennäköisemmin ihmiset kertovat niitä kysyttäessä, kuin oma-aloitteisesti. Tietyin väliajoin tehty lyhyt kysely on yksi hyvä keino selvittää tätä asiaa. Ideointi on kivaa, mutta niiden esittäjien tulisi aina myös miettiä, kuinka voivat itse osallistua toteutukseen. Opettaisiko tämä pois joku-ajattelusta, jos idean esittäjän pitäisi itsekin osallistua toteutukseen? Tässä on tietysti riskinä se, että ihmiset eivät enää uskalla esittää ideoita, koska pelkäävät, että joutuvat itse toteuttamaan sen. Mutta riskistä huolimatta voisi samalla kysyä, onko vastaaja mahdollisesti valmis osallistumaan myös asian järjestämiseen.

Tarpeeseen

Yhdistyksen lopettaminen on surullista, mutta joskus sekin voi olla oikea ratkaisu. Jos tekijöitä ei ole, eikä tulijoita eikä kenelläkään ei oo enää kivaa, niin ei ole pakko. Yhdistystoiminta kuitenkin on ihmisten vapaa-aikaa ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Ja sen pitää olla mukavaa – ainakin pääosin!

Usein käy kuitenkin niin, että lopettamisuhka synnyttää jotain uutta. Näistä asioista kannattaa käydä keskustelua rohkeasti ja avoimesti. Lopputulema ei välttämättä ole niin synkkä kuin miltä aluksi näyttää, ja uusia toimijoita voi löytyä.

Voimavarat ja rohkeutta muutoksiin

Työelämässä puhutaan resursoinnista eli siitä, että projektiin haetaan tekijät, varat jne. Yhdistystoiminnassa tämä on ehkä hyvä kääntää toisinpäin: uusien ideoiden toteutus ja tekeminen mitoitetaan olemassa olevien tekijöiden, käytettävissä olevan rahan ja ajan mukaan.

Jos tekijät ovat tiukassa, eikä uutta toimintaa jakseta kehitellä sen takia, että kaikki paukut käytetään perinteisten puurojuhlien järjestämiseen ja tienvarsitalkoisiin, niin voisi olla pohdinnan paikka.  Perinteet on hyvä asia, mutta niihin ei pidä ripustautua. Mitäs, jos tänä vuonna järjestettäisiinkin äitienpäiväretki ja mäenlaskutapahtuma?

Uskalletaan muuttaa toimintatapoja! Annetaan mahdollisuus uusille toimintatavoille, tapahtumille ja toimijoille – aidosti. Kannustetaan uusia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Ja priorisoidaan – toteutetaan parhaat jutut ensin, jaksamisen ja innostuksen mukaan.

Anna Kulmakorpi

Miten nappaa - vinkkejä uusien yhdistystoimijoiden saamiseksi

Aina toisinaan käy hyvä tuuri ja kiikariin ilmaantuu uusi potentiaalinen ihminen, jonka voisi saada mukaan yhdistystoiminnan piiriin. Yhdistysväen ei kuitenkaan innostuksissaan tule riehaantua, vaan nyt kysytään pelisilmää ja kärsivällisyyttä. Hyvällä taktiikalla tämä uhri… ei kun potentiaalinen uusi ihminen ei säikähdä ja peruuta takavasemmalle. Hiljaa hyvä tulee.

On aika epätodennäköistä (joskaan ei aivan mahdotonta, tällainenkin ihme on nähty), että uusi ihminen saman tien pomppaisi hallitustyöhön tai sitoutuisi muuten toimintaan. Niinpä uusien tekijöiden polku alkaa siitä, että he tulevat mukaan yhdistyksen toimintaan pikkuhiljaa. Ensin ehkä johonkin mukavaan tapahtumaan tai kahteen, jossa hänet tietenkin toimihenkilöiden toimesta lämpimästi toivotetaan tervetulleeksi ja kiitellään ja niin edelleen. Kun naamat ja nimet ovat tuttuja puolin ja toisin, voidaan uhr… potentiaalista uutta ihmistä vaivihkaa alkaa kysellä yksittäisiin talkoisiin ja kyläiltoihin.

Kun kyseinen henkilö tulee niihin mielellään ja ehkä jopa oma-aloitteisesti, voidaan hänet pyytää vuosikokoukseen. Jos tulokas vaikuttaa rohkealta eikä pälyile ulosmenoreittiä, voi varovasti ehdottaa hallituksen varajäsenyyttä tai jotain muuta sopivan kevyttä tointa. Jos hän tähän suostuu, voi kalastustermein todeta: nyt nappasi! Varovasti siitä sitten aletaan kelaamaan lähemmäs toiminnan ydintä.

Koko ajan uutta tulokasta pitää kuitenkin käsitellä silkkihansikkain, ettei hänelle iske pakokauhu. Kiittämällä ja kannustamalla tästä kehityskelpoisesta yksilöstä kasvatetaan uusi hallituslainen, joka tarttuu tehtäviin ja jakaa tietämystään ja ideoitaan yhdistyksen hyväksi. Jos hänet halutaan pitää pitkään mukana remmissä, hänelle ei työnnetä liikaa tehtäviä, ettei hän uuvahda liiallisen työn alle ja katkeroidu.

Hyvin kohdeltuna, talkooruualla syötettynä ja saunotettuna uusi ihminen nauttii yhteisöllisyydestä ja porukan hyvästä meiningistä ja antaa oman panoksensa yhdistyksen eteen vuosia eteenpäin!

Anna Kulmakorpi

Vastuuko painaa hallituslaista?

Estääkö vastuun pelko ihmisiä osallistumaan yhdistystoimintaan, kuten Innostavan koulutuksemme tulevaisuusverstaassa arveltiin? Millainen on hallituksen jäsenen vastuu? Mikä siinä voi pelottaa ja mitä pelon hälventämiselle voisi tehdä?

Kollektiivinen vastuu

Yhdistyksen hallituksen tehtävänä on hoitaa yhdistyksen asioita jäsenistön eli yhdistyksen kokouksen valtuutuksella, toimintasuunnitelmaa seuraten ja budjetin rajoissa. Hallitus siis tekee päätöksiä, toimeenpanee ja organisoi. Se ei voi päättää sellaisista asioista, jotka kuuluvat sääntöjen tai lain mukaan yhdistyksen kokoukselle (ns. vuosikokous), kuten valita hallitukseen uusia jäseniä tai muuttaa sääntöjä. Myös (taloudellisesti) merkittävät päätökset pitää aina vielä vuosikokouksen käsiteltäväksi.

Hallituksen jäsenet ovat kollektiivisessa eli yhteisvastuussa päätöksistä. Eli vastuussa ovat kaikki ne hallituksen jäsenet, jotka eivät voi osoittaa olleensa päätöstä vastaan. Käytännössä tämä erimielisyyden tai vastalauseen osoittaminen ja sitä myötä vastuusta vapautuminen tapahtuu jättämällä eriävä mielipide päätöksestä ja varmistamalla, että se myös pöytäkirjaan kirjataan. Eriävän mielipiteen jättäminen mahdollistaa myös moitekanteen nostamisen myöhemmin.

Joskus kuulee tarinoita vallattomista puheenjohtajista, jotka ottavat itselleen enemmän valtaa (ja samalla vastuulleen), kuin heillä on. Nimenkirjoitusoikeudesta huolimattakaan puheenjohtajalla ei ole oikeutta omavaltaisesti tehdä päätöksiä, muuten kuin hallitus on hänelle delegoinut.

Henkilökohtainen vastuu

Hallituksen jäsen on velvollinen korvaamaan tahallisesti tai huolimattomuuttaan aiheuttamansa vahingon, esimerkiksi jos on vahingoittanut yhdistyksen omaisuutta. Korvausvastuu voi syntyä myös tehtävien laiminlyönnistä. Jos syyllisiä on useampia, he ovat vastuussa omasta ja toistensa puolesta.

Rikosoikeudellinen vastuu kohtaa hallituksen jäsentä, jos hän syyllistyy rikokseen yhdistystä kohtaan. Valitettavasti esimerkiksi kavallusrikoksia tapahtuu yhdistyksissä toisinaan.

Hallituksen jäsenen esteellisyys tiukempi kuin yhdistyksen jäsenen

Asiassa, jossa yhdistyksen ja hallituksen jäsenen etu saattavat olla ristiriidassa keskenään, hallituksen jäsen ei saa osallistua käsittelyyn äänestämällä eikä edes keskustelemalla. Tyypillisesti tällainen asia on vastuuvapauden myöntäminen vuosikokouksessa tai esimerkiksi tilanne, jossa yhdistys harkitsee jonkin palvelun ostamista hallituksen jäseneltä. Hallituksen jäsenellä tulee siis olla melko matala kynnys jäävätä itsensä päätöksenteosta.

Hyvä hallinto

Yhdistyksen hyvä hallinto tarkoittaa, että asiat pyritään hoitamaan ja päätökset tekemään niin, että ”ei tule sanomista”. Eli hallitus noudattaa vuosikokouksen antamia raameja. Kokoukset ovat laillisia ja päätösvaltaisia ja ne järjestetään kasvokkain tai sähköisesti niin, että hallituksen jäsenet voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Päätökset kirjataan aina pöytäkirjaan riittävän selkeästi. Tulevaisuusvertaassa tuumittiin hyvän tavan olevan se, että pöytäkirjan kirjaukset heijastetaan kokouksessa valkokankaalle tms. jotta jokainen voi nähdä ne ja myös paremmin vaikuttaa siihen, että kaikki oleellinen tulee kirjattua ja kirjaus on kokouksen päätöksen mukainen. Isommat asiat viedään vuosikokouksen tai ylimääräisen kokouksen käsiteltäväksi, toki hallituksen hyvin valmistelemina.

Tiedottaminen ja tiedon jakaminen ovat aivan oleellinen osa yhdistystoimintaa, myös vastuun näkökulmasta. Hallitusten vaihtokokoukset ovat yksi hyvä käytäntö, eli vanha ja uusi hallitus kokoustavat yhdessä, jolloin on mahdollista siirtää tietoa eteenpäin ja perehdyttää uusia hallituslaisia. Pidetään huolta, että poissaolleet hallituksen jäsenet pysyvät ajan tasalla, myös varajäsenet huomioidaan tiedotuksessa.

Hallitustyö on parhaimmillaan aitoa yhteistyötä: jos joku hallituksen jäsen ei syystä tai toisesta pysty hoitamaan tehtäväänsä, autetaan ja paikataan. Yksi mahdollisuus helpottaa yksittäisten hallituslaisten vastuuta (jos säännöt antavat myöten) on vastuualueiden jakaminen ja kierrättäminen. Osaamattomuudesta aiheutuvia sudenkuoppia vältetään siirtämällä tehtäviä asiantunteville, esim. ostamalla kirjanpito ulkopuolelta.

Puheenjohtajan merkitystäkään ei sovi unohtaa. Hyvä puheenjohtaja osaa jakaa tehtäviä sekä kannustaa ja kiittää. Puheenjohtajan tulee olla tietoinen kaikesta, mitä yhdistyksessä tapahtuu, mutta hänen tulee osata olla puuttumatta liikaa, siis antaa vastuuta.

Tiedolla pelko selätetään

Hallituksen jäsenten vastuuta ei siis voi vähätellä. Yhdistyslain ja omien sääntöjen tuntemus luo kuitenkin perustan hyvälle hallinnolle. Samoin yhdistyksen vakiintuneiden toimintatapojen tuntemus, sillä myös ne vaikuttavat tarkasteltaessa hallituksen päätösten laillisuutta.

Aiheesta järjestetään paljon koulutusta, ja netistä löytyy runsaasti tietoa. Esimerkiksi Kari Loimun YHDISTYKSEN ABC - opas suomalaiseen yhdistystoimintaan on vallan mainio ja selkeä opas.

Anna Kulmakorpi

Ihmisten ajanpuute yhdistysten kiusana

Innostavassa työpajassamme kartoitettiin ensin asioita, jotka mahdollisesti estävät ihmisten osallistumista yhdistystoimintaan. Päällimmäiseksi ongelmaksi tässä suhteessa nousi ajanpuute. Ihmisillä voi olla tuntua ylivoimaiselta venyä vielä yhdistystoimintaan työn, perheen, harrastuksen ja kaiken muun kiireen lisäksi. Pohdimme porukalla ideoita tähän(kin) ongelmaan, ja olenkin nyt koonnut tähän tulevaisuusverstaassa esiin tulleita ratkaisuehdotuksia ja myös jatkojalostanut niitä hieman edelleen.

Organisoinnilla helpotusta aikakapeikkoon

Runsaasti kannatusta sai ajatus, että yksi ilta riittänee yhdistystoiminnallekin. Yhdistysaktiivit usein tekevät vähän joka päivä jotakin yhdistykseen liittyvää, mutta kuten usein muillekin harrastuksille, yhdistyshommille voisi olla varattuna yksi ilta viikossa. Ehkä selkeä aika yhdistyshommille voisi tuntua vähemmän kuormittavalta. Jos mahdollista, kokouksille voisi myös yhteisesti sopia jonkin kiinteän päivän, jolloin ennakointi on helpompaa. Toisaalta, jos kaikille sopivaa yhteistä päivää on vaikea löytää, vaihtuva kokousaika voi helpottaakin.

Sähköiset apuvälineet – uhka vai mahdollisuus?

Sähköposti, Facebook, WhatsApp – yhä useampi pitää yhdistysasioissa yhteyttä jollain sovelluksella. Tämä voikin helpottaa asioiden hoitamista, jos kasvokkain tapaamiselle on vaikea löytää aikaa. Omakohtaista kokemusta on kuitenkin siitä, että näillä välineillä saattaa mopo karata ja viestinnän helppouden myötä yhdistyksen asioita hoidetaan reaaliajassa – ja ne ovat koko ajan ajatuksissa! Selkeät pelisäännöt auttavat tässä, eli mitä välineitä käytetään ja millaisille asioille. Omassa yhdistyksessämme tämä ratkaistiin niin, että vain kiireelliset asiat hoidettiin sähköisesti – kaikki muu sai luvan odottaa kokoukseen.

Tehtävänjaolla kuormitus kohtuulliseksi

Joillekin ihmisille pidempiaikainen sitoutuminen voi olla kynnyskysymys, joten tehtävien ”paketoiminen” sopivasti voisi auttaa kuluvan ajan hahmottamiseen. Esimerkiksi: "kyläkekkereiden valmisteluun tarvitaan teltan pystyttäjiä kaksi henkilöä, tähän kuluu aikaa tunti". Tai: "tule ohjaamaan lasten puuhakerhoa 45 minuuttia kerran kuussa".

Usein käy niin, että yhdelle aktiivisille (usein uusille ja innokkaille) puuhaihmisille helposti kerääntyy monta hommaa, joka uuvuttaa hänet ennemmin tai myöhemmin. Ajan ja voimien säästämiseksi voisi yrittää pitää kiinni siitä, että yhdellä ihmisellä on yksi homma. Useinhan sihteeri toimii myös kirstunvartijana ja pitää yllä jäsenrekisteriä. Jos rahastonhoitaja löytyy erikseen ja jäsenrekisterin ottaa joku toinen hoitaakseen, sihteerin homma keventyy jo selkeästi.

Kaikkien panos on tärkeä ja sitä pitää arvostaa – oli se sitten isompi tai pienempi. Myös eri elämäntilanteiden huomioiminen on tärkeää – jos joku ei syystä tai toisesta ehdi tai pysty, tarjoudutaan avuksi ja paikataan.

Mukavaa ajanvietettä

Yhdistystoiminnassa pitäisi hauskuus olla aina läsnä – onhan se ihmisen vapaa-aikaa. Tylsemmätkin hommat hoituvat mukavasti hyvässä porukassa. Uusien ihmisten houkuttelemiseksi kannattaakin pyrkiä saamaan yhdistyksen hyvä meininki mahdollisimman näkyväksi. Aikaa löytyy, jos on innostusta – ehtiminen on asenteestakin kiinni! Yhdistystoimintaan innostaminen pitäisi kuitenkin aina tehdä kannustamalla ja positiivisen kautta – syyllistämisellä saa aikaan vain vastareaktion.

Yksi erinomainen tapa tehdä yhdistystoiminnasta hauskempaa on ottaa koko perhe tai paras kaveri mukaan – tulee samalla sitä arvokasta yhteistä aikaa!

Anna Kulmakorpi

Hyvät yhdistyksen kotisivut ovat informatiiviset ja selkeät

Olen kylien ja yhdistysten kanssa nyt useita vuosia työskennelleenä tutustunut kymmenien yhdistysten kotisivuihin ja ollut myös suunnittelemassa ja toteuttamassa useita. En ole varsinaisesti mikään kotisivuammattilainen enkä tekninen asiantuntija, joten lähestyn asiaa hyvin pitkälti käyttäjän näkökulmasta. Ja tietysti tiedottamisen. Tämän perusteella olen koonnut viestintäkoulutuksissakin läpikäytyjä perusasioita siitä, millaisen mielestäni ovat hyvä yhdistyksen (tai kylän) kotisivut. Pääpointteja seuraavassa.

Sivujen tarkoitus

Yhdistyksen kotisivut ovat mielestäni erityisen tärkeät ulkoisen viestinnän kannalta. Sanotaan, että yritystä ei ole olemassa, jos sillä ei ole kotisivuja. No, sama pätee kyllä yhdistyksiinkin. Sivujen avulla siis kerrotaan yhdistyksen olemassaolosta, toiminnasta ja erityisesti siitä, kuinka sen toimintaan pääsee mukaan. Jäsenhankinnan kannalta kotisivut ovat siis hyvin tärkeässä roolissa yhdistyksen viestinnässä. Harvassa lienevät ne yhdistykset, jotka eivät toivo lisää jäseniä ja uusia ihmisiä mukaan. Pyri siis katsomaan sivuja ulkopuolisen silmin: millaisen kuvan sivut yhdistyksestämme antaa, löytyykö kaikki tarpeellinen tieto?

Kotisivut toki palvelevat myös sisäistä viestintää. Voi olla, että kotisivut ovat myös jäsenistöä ajatellen pääasiallinen tiedotuskanava. Tällöin sinne kannattaa lisätä esimerkiksi jäsentiedotteet, kokouskutsut ja muut asiat, joita voi kuvitella jäsenen käyvän kotisivuilta etsimässä ja tarkistamassa. Eli kotisivu toimii ikään kuin sähköisenä ilmoitustauluna.

Paljon näkee vielä sivuja, jotka ovat selvästi jo aikaa nähneet ja tehdään n. koodaamalla. Silloin haasteena saattaa olla, että päivittäjää on vaikea löytää ja päivitysvälit venyvät operaation työläyden vuoksi. Nykyään on kuitenkin tarjolla niin paljon kotisivutyökaluja, joilla päivittäminen on yhtä helppoa kuin tekstinkäsittelyohjelman käyttäminen. Myös ulkoasua pystyy yleensä muokkaamaan hyvin monipuolisesti. Suosittelenkin päivittämään vanhat kotisivut nykyaikaiseen malliin, jotta päivittämiskynnys on mahdollisimman matala.

Kotisivupalveluita on valtavat määrät erilaisilla sisällöillä, maksuttomia, edullisia ja kalliita. Ilmaisissa versioissa sivutila on usein hyvin rajallinen, eikä niihin saa omaa domainia. Lisäksi riskinä on mainokset ja palvelun pysyvyys. Kotimaisista maksuttoman version tarjoajia on esimerkiksi Yhdistysavain. Hyvin edullisesti kotisivutilaa ja -sovelluksen tarjoaa mm. XetNET.

Sivujen sisältö

Kotisivuilta pitäisi löytyä vähintään seuraavat asiat:

• Yhdistyksen esittely: mikä on yhdistyksen toiminnan tarkoitus, missä ja miten se toimii.
• Yhteystiedot: vähintään yksi puhelinnumero, sähköposti ja mielellään myös postiosoite. Pelkkä yhteydenottolomake ei anna kovin avointa kuvaa.
• Jäsenasiat: miten yhdistyksen jäseneksi pääsee, mitä yhdistys tarjoaa jäsenilleen, mihin jäsen sitoutuu liittyessään, sekä ajantasaiset jäsenmaksutiedot. Jos sivuille laittaa liittymislomakkeen, on hyvä laittaa myös rekisteriseloste sen yhteyteen.
• Ajankohtaiset asiat: tapahtumat, kokoukset ynnä muut muut ajankohtaiset asiat. Jos yhdistyksellä on Facebook-sivu, sitä voi osaltaan hyödyntää korvaamaan ajankohtaispalstaa laittamalla upotuksen sivuille. Näin sivut säilyvät elävinä, mutta päivitystarve vähenee.
• Viimeisin päivitysajankohta: kertoo nopeasti, kuinka ajantasaista tieto on.

Näillä perustiedoilla sivuista saa jo mukavan informatiiviset, ja vähempikin sivumäärä riittää. Näiden lisäksi sivuilla olisi hyvä olla myös toimintaa valaisevaa lisämateriaalia, kuten historiikki, toimintakertomus edelliseltä vuodelta tai useammaltakin, toimintasuunnitelma jne. Yhteystiedot kaikille hallituksen jäsenille ei välttämättä ole tarpeelliset, mutta ainakin jäseniä ajatellen yhteystiedot kaikille toimihenkilöille on hyvä olla, eli rahastonhoitaja, toimikuntien yhteyshenkilöt, (laji)vastaavat jne. Myös yhdistyksen säännöt on mukava lisä sivuille, samoin kuin hallituksen kokoonpano. Se osoittaa mielestäni osaltaan toiminnan avoimuutta, voi kiinnostaa jäseneksi aikovia ja myös jäsenet voivat tarvita tietoa.

Ulkoasu

Pyri selkeään sivurakenteeseen, tee alavalikoita harkiten. Mieti, pystytkö yhdistämään sivuja, joilla on vain vähän sisältöä. Mitä tietoja voit laittaa järkevästi jo etusivulle: esittelyn, ajankohtaiset ja yhteystiedot esimerkiksi?

Värien ja fonttien osalta pätee suunnilleen samat ohjeistukset kuin painotuotteisiinkin: sopivasti eikä liian räikeitä. Fontti riittävän selkeälukuista, ei liian pientä. Ei kapiteeleilla pitkiä tekstipätkiä. Otsikoiden erikoisemmilla fonteilla voi elävöittää ilmettä, muuten kannattaa pitäytyä perusfonteissa.

Tekstit riittävän lyhyiksi ja tiiviiksi kappaleiksi. Jos tekstiä tulee pidemmälti, esim. historiikkiin, käytä kuvaavia väliotsikoita. Kuvat ovat tärkeitä, sekä tuomaan väriä, että elävöittämään sivuja, mutta myös osaltaan kertomaan yhdistystoiminnasta. Eli kuvia yhdistyksen tapahtumista, toiminta-alueesta jne. Muista kysyä kuvaajalta lupa kuvan käyttöön, ja myös varmistaa, että kuvien julkaiseminen netissä sopii myös niissä tunnistettavasti näkyville ihmisille. Jos kuvia on runsaasti, erillinen kuvagalleria voi olla paikallaan.

Tekniikka voi mahdollistaa sivuille kaikenlaista hifistelyä kuten animaatioita ja taustamusiikkia, mutta kehottaisin välttämään turhaa ”kikkailua”.

Kaiken kaikkiaan ulkoasu tai sivujen design kannattaa miettiä yhdistyksen luonteeseen ja ajan henkeen sopivaksi. Mielestäni sivut voivat olla myös ”liian hienot”, kyläyhdistykselle sopii tietynlainen hyvä kotikutoisuus ja kodikkuus. Mutta jos sivut ovat 10 vuotta vanhat ja se näkyy, pieni freesaaminen voi olla paikallaan, vaikka mitään radikaalia uudistusta ei tekisikään.

Nykyään kun niin paljon nettiä selataan puhelimella ja puhelimella, muista sivujen mobiiliyhteensopivuus! Ja muista myös tarkistaa, että linkit toimivat.

Anna Kulmakorpi