Joku muu muka?

Palataan vielä kerran Innosta osallistumaan -koulutukseemme ja otetaan viimeinen tulevaisuusverstaamme TOP 3-probleemista pohdintaan. Ja sehän oli se kuuluisa joku, joka osaa, ehtii ja jaksaa aina toteuttaa ideat ja siivoaa jäljet. Kuka joku - onko tämä se kuuluisa Hentun Liisa?

Siinäpä onkin kinkkinen ongelma. Kun ei ole joka kylällä sitä jokua. Tämä joku – tai oikeammin hänen poissaolonsa – tuntuu olevan suht yleinen ongelma kylillä. Toisin sanoen, miten innostaa uusia ihmisiä mukaan toimintaan? Tähän kysymykseen kiteytyy yhdistysihmisten huoli sen perusteella, mitä kuulen kylillä ja yhdistyksissä vieraillessani. Tähän ongelmaan tuli myös vähiten ratkaisuehdotuksia Tulevaisuusverstaassa.

On kuitenkin muutama asia, jotka, jos eivät täysin ratkaise asiaa, niin ainakin voivat auttaa uusien yhdistystoimijoiden löytämisessä.

Avoimuus

Miltä yhdistyksen toiminta näyttää ulospäin? Tietävätkö kaikki yhdistyksen toiminta-alueella elävät ja olevat, että yhdistys on olemassa, mikä sen tarkoitus on ja millaista sen toiminta on? Löytyykö yhdistyksestä tietoa helposti ja onko sen toimintaan helppo tulla mukaan?

Kun on itse ollut yhdistyksessä pitkään, ei välttämättä aina muista, että on aina joku, jolle se on uusia asia. ”Kaikkihan sen tietää” ei välttämättä pidä paikkaansa, etenkin, jos kylälle muuttaa uutta väkeä edes silloin tällöin. Tiedotuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Monella yhdistyksellä on tapana kerran vuodessa – yleensä vuosikokouksen jälkeen – jollain tavalla ilmineerata, että on jäsenmaksujen maksun aika. Samaan syssyyn voi ynnätä lyhyesti tietoa yhdistyksestä, uudet/nykyiset toimihenkilöt yhteystietoineen, tulevat tapahtumat ja miten pääsee mukaan. Paperisena postilaatikkoon jaettuna ja ilmoitustauluille laitettuna tavoittavuus on erinomainen.

Kuunteleminen

Osataanko ottaa vastaan toiveita sen suhteen, millaista toimintaa yhdistykseltä halutaan? Todennäköisemmin ihmiset kertovat niitä kysyttäessä, kuin oma-aloitteisesti. Tietyin väliajoin tehty lyhyt kysely on yksi hyvä keino selvittää tätä asiaa. Ideointi on kivaa, mutta niiden esittäjien tulisi aina myös miettiä, kuinka voivat itse osallistua toteutukseen. Opettaisiko tämä pois joku-ajattelusta, jos idean esittäjän pitäisi itsekin osallistua toteutukseen? Tässä on tietysti riskinä se, että ihmiset eivät enää uskalla esittää ideoita, koska pelkäävät, että joutuvat itse toteuttamaan sen. Mutta riskistä huolimatta voisi samalla kysyä, onko vastaaja mahdollisesti valmis osallistumaan myös asian järjestämiseen.

Tarpeeseen

Yhdistyksen lopettaminen on surullista, mutta joskus sekin voi olla oikea ratkaisu. Jos tekijöitä ei ole, eikä tulijoita eikä kenelläkään ei oo enää kivaa, niin ei ole pakko. Yhdistystoiminta kuitenkin on ihmisten vapaa-aikaa ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Ja sen pitää olla mukavaa – ainakin pääosin!

Usein käy kuitenkin niin, että lopettamisuhka synnyttää jotain uutta. Näistä asioista kannattaa käydä keskustelua rohkeasti ja avoimesti. Lopputulema ei välttämättä ole niin synkkä kuin miltä aluksi näyttää, ja uusia toimijoita voi löytyä.

Voimavarat ja rohkeutta muutoksiin

Työelämässä puhutaan resursoinnista eli siitä, että projektiin haetaan tekijät, varat jne. Yhdistystoiminnassa tämä on ehkä hyvä kääntää toisinpäin: uusien ideoiden toteutus ja tekeminen mitoitetaan olemassa olevien tekijöiden, käytettävissä olevan rahan ja ajan mukaan.

Jos tekijät ovat tiukassa, eikä uutta toimintaa jakseta kehitellä sen takia, että kaikki paukut käytetään perinteisten puurojuhlien järjestämiseen ja tienvarsitalkoisiin, niin voisi olla pohdinnan paikka.  Perinteet on hyvä asia, mutta niihin ei pidä ripustautua. Mitäs, jos tänä vuonna järjestettäisiinkin äitienpäiväretki ja mäenlaskutapahtuma?

Uskalletaan muuttaa toimintatapoja! Annetaan mahdollisuus uusille toimintatavoille, tapahtumille ja toimijoille – aidosti. Kannustetaan uusia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Ja priorisoidaan – toteutetaan parhaat jutut ensin, jaksamisen ja innostuksen mukaan.

Anna Kulmakorpi

Extremea ”Teletappimaassa”

 Avoimet kylät 10.6.

Hämeenkyrössä, Pinsiössä, on merkittävä maataideteos: ”Yltä ja alta”, jonka on suunnitellut taiteilija Nancy Holt. Teosten ympäristö on tehty tukemaan erilaisia tapahtumia. Maataideteos on erityisesti päiväkotilaisten ja koululaisten suosiossa ja se on saanutkin lempinimen: ”Teletappimaa”.

Yltä ja alta -teoksen ympäristössä ja sisällä oli temppuratoja.

Temppuradalta.

Temppuradalta.

Pinsiö-Seura ry järjesti Avoimen kylät -päivässä teoksella "Lasten Extreme" -päivän. Yhdistyksen aktiivit ja kyläläiset olivat rakentaneet teokselle ja sen ympäristöön temppuratoja luonnon antimista. Maataideteoksen lähellä olevalla laavulla sai painaa nuotiossa kuumennetulla raudalla Suomi100 -leiman puupalikkaan.

Pinsiö-Seura on järjestänyt aiemmin muutaman kerran Kissanpäivät-nimisen koko perheen tapahtuman.

-         -  Päätimme, ettemme enää järjestä Kissanpäiviä, koska tapahtumasta on liian kova työ. Puheenjohtajamme Rami Vuorinen ehdotti tilalle Extreme-päivää, sihteeri Anne Mastomäki muistelee tapahtuman syntyhetkiä.

Pinsiö-Seuralle oli selvää, että yhdistys osallistuu Avoimet kylät -päivään.

-         - Hyvin on mennyt. Väkeä olisi voinut olla enemmän, mutta tarjontaa on Suomi100-vuonna tosi paljon, Mastomäki summaa.

Pinsiö-Seura on aktiivinen yhdistys, jonka perustoimintaan kuuluu muun muassa lasten ja aikuisten liikuntakerhojen järjestämistä kerran viikossa.

Laavulla. Vas. Marko Satokangas ja Hannu Pihlajamäki lättyjen paistajina ja oik. Anne Mastomäki.

Marko Satokangas ja Hannu Pihlajamäki työn touhussa.

Pinsiöläinen Maria Vuolukka kehuu kylässä olevan hyvä yhteishenki.

-         - Täällä kaikki tehdään talkoilla. Tapahtumakin on rakennettu vapaaehtoisvoimin.

Vuolukalle Avoimet kylät -päivästä on tullut perinne.

-         - Mukana ollaan. Tänään on käyty myös Haverin konepäivillä.

Maria Vuolukka poikansa Lenyn kanssa.

Lisätietoa Yltä ja Alta -teoksesta http://www.strata.fi/yltauml-ja-alta.html

ja Pinsiö-Seurasta https://www.pinsioseura.fi/

Teksti ja kuvat: Vilja Pylsy

Miten nappaa - vinkkejä uusien yhdistystoimijoiden saamiseksi

Aina toisinaan käy hyvä tuuri ja kiikariin ilmaantuu uusi potentiaalinen ihminen, jonka voisi saada mukaan yhdistystoiminnan piiriin. Yhdistysväen ei kuitenkaan innostuksissaan tule riehaantua, vaan nyt kysytään pelisilmää ja kärsivällisyyttä. Hyvällä taktiikalla tämä uhri… ei kun potentiaalinen uusi ihminen ei säikähdä ja peruuta takavasemmalle. Hiljaa hyvä tulee.

On aika epätodennäköistä (joskaan ei aivan mahdotonta, tällainenkin ihme on nähty), että uusi ihminen saman tien pomppaisi hallitustyöhön tai sitoutuisi muuten toimintaan. Niinpä uusien tekijöiden polku alkaa siitä, että he tulevat mukaan yhdistyksen toimintaan pikkuhiljaa. Ensin ehkä johonkin mukavaan tapahtumaan tai kahteen, jossa hänet tietenkin toimihenkilöiden toimesta lämpimästi toivotetaan tervetulleeksi ja kiitellään ja niin edelleen. Kun naamat ja nimet ovat tuttuja puolin ja toisin, voidaan uhr… potentiaalista uutta ihmistä vaivihkaa alkaa kysellä yksittäisiin talkoisiin ja kyläiltoihin.

Kun kyseinen henkilö tulee niihin mielellään ja ehkä jopa oma-aloitteisesti, voidaan hänet pyytää vuosikokoukseen. Jos tulokas vaikuttaa rohkealta eikä pälyile ulosmenoreittiä, voi varovasti ehdottaa hallituksen varajäsenyyttä tai jotain muuta sopivan kevyttä tointa. Jos hän tähän suostuu, voi kalastustermein todeta: nyt nappasi! Varovasti siitä sitten aletaan kelaamaan lähemmäs toiminnan ydintä.

Koko ajan uutta tulokasta pitää kuitenkin käsitellä silkkihansikkain, ettei hänelle iske pakokauhu. Kiittämällä ja kannustamalla tästä kehityskelpoisesta yksilöstä kasvatetaan uusi hallituslainen, joka tarttuu tehtäviin ja jakaa tietämystään ja ideoitaan yhdistyksen hyväksi. Jos hänet halutaan pitää pitkään mukana remmissä, hänelle ei työnnetä liikaa tehtäviä, ettei hän uuvahda liiallisen työn alle ja katkeroidu.

Hyvin kohdeltuna, talkooruualla syötettynä ja saunotettuna uusi ihminen nauttii yhteisöllisyydestä ja porukan hyvästä meiningistä ja antaa oman panoksensa yhdistyksen eteen vuosia eteenpäin!

Anna Kulmakorpi

Kansanedustaja Pirttilahti Kemerasta: ”Uutta hakusulkua ei ole tulossa.”

Teemu Varjosen kirjoittama "Metsästä kestävästi energiaa ja työtä" -hankkeen avajaisista 19.5.2017

Sahalahden Kontulaan oli 19.5. perjantaina kokoontunut viitisenkymmentä metsänomistajaa ja alan toimijaa Metsästä kestävästi energiaa ja työtä -hankkeen avajaisiin. Metsänhoitoyhdistys Roineen kahden ja puolen vuoden mittaisen kestävän metsätalouden kehittämishankkeen lähtölaukauksessa kansanedustaja Arto Pirttilahti teki laajan katsauksen niin EU:n kuin Suomen hallituksenkin metsäalaa koskettaviin linjauksiin. ”EU:lla ei ole metsäpolitiikkaa”, painotti Pirttilahti. Suomalaista metsätaloutta ja metsänomistajaa säädellään mm. ilmasto-, ja maatalouspolitiikan kautta. Pirttilahti kiitteli ministeri Tiilikaista ahkerasta reissaamisesta Suomen hyväksi ympäri Eurooppaa.

Digitalisaation ja metsävaratiedon käytössä on syytä olla tarkkana, kommentoi metsätalousneuvos Jarmo Toukola.
Kuvaaja: Ilkka Heinonen

Roineen hankkeella metsien kestävää käyttöä halutaan edistää saattamalla metsät entistä paremmin hoitotoimien ja hakkuiden piiriin. Erityisesti taimikoiden ja nuorten metsien kunnostukseen liittyy keskeisesti valtion Kemera-tuki. Viime syksystä tämän vuoden huhtikuulle kestänyt hakusulku on viivästyttänyt kunnostustöitä ja luonut epävarmuuden ilmapiiriä. Pirttilahti toi Kontulan yleisölle toivottuja terveisiä valtion aikeista Kemeran suhteen. Nyt hakemukset, toteutusilmoitukset ja maksatukset ovat pysyneet hyvin tasapainossa – raha liikkuu ja työt saadaan tehtyä. ”Uutta hakusulkua ei ole tulossa”, kansanedustaja totesi ja toivotti Metsästä kestävästi energiaa ja työtä -hankkeelle onnea ja menestystä.

Tilaisuuden juhlapuhujaksi saapui kansanedustaja Arto Pirttilahti Mänttä-Vilppulasta. Kuvaaja: Ilkka Heinonen

Hankkeen slogan ”Miljoonan euron mahdollisuus” viittaa metsien huomattavaan potentiaaliin työn ja toimeentulon mahdollistajana. Suomalaisella metsänomistajalla on ainutlaatuinen asema: hoitamalla metsäomaisuutensa tuottokuntoon hän luo myös työtä ja hyvinvointia yhteiskuntaan, usein vieläpä omaan kotikuntaansa. Kangasalan ja Pälkäneenkin metsissä on monta miljoonaa tienattavana ja näkymät myös energiapuun menekille ovat valoisat. Toimitusjohtaja Pekka Lehtonen kertoi tilaisuudessa Kangasalan Lämpö Oy:n ja Roineen hedelmällisestä yhteistyöstä. Riunrannan biolämpölaitoksen polttoaineen toimituksesta, käytöstä ja valvonnasta Roine vastaa ”avaimet käteen” -periaatteella. Kokemukset toimintamallista ovat erittäin positiivisia.

Keskustelua syntyi myös digitalisaatiosta osana hallituksen Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihanketta. ”Digitalisaatio on nykypäivää, eikä sitä kannata vastustaa. Metsänomistajien yksityisyyden suojaa on kuitenkin tarkoin varjeltava, kun metsävaratietoa kerätään ja käytetään”, metsätalousneuvos Jarmo Toukola kommentoi ja lähetti Pirttilahden välityksellä valtiovallalle terveiset kaikkia suomalaisia metsänomistajia koskevasta aiheesta.

Kaukokartoitus, älypuhelinsovellukset ja sähköiset puukauppapaikat ovat tulleet viime vuosina metsäalalle rymisten. Järjestelmissä ja sovelluksissa on potentiaalia, mutta myös omat ongelmansa. ”Taivaalta katsomalla” metsän kaikki ominaisuudet eivät avaudu ja vaikka data olisikin käyttökelpoista, saappaat jalassa metsiä mittaavia ammattilaisia tarvitaan edelleen. ”Digitalisaatio saattaa kehittyä hyväksi rengiksi, mutta isännäksi siitä ei ole”, Roineen toiminnanjohtaja Pekka Jaatinen kiteytti.

Hanketta rahoittavat yhdessä Leader-ryhmät Kantri sekä Pirkan Helmi.

Vastuuko painaa hallituslaista?

Estääkö vastuun pelko ihmisiä osallistumaan yhdistystoimintaan, kuten Innostavan koulutuksemme tulevaisuusverstaassa arveltiin? Millainen on hallituksen jäsenen vastuu? Mikä siinä voi pelottaa ja mitä pelon hälventämiselle voisi tehdä?

Kollektiivinen vastuu

Yhdistyksen hallituksen tehtävänä on hoitaa yhdistyksen asioita jäsenistön eli yhdistyksen kokouksen valtuutuksella, toimintasuunnitelmaa seuraten ja budjetin rajoissa. Hallitus siis tekee päätöksiä, toimeenpanee ja organisoi. Se ei voi päättää sellaisista asioista, jotka kuuluvat sääntöjen tai lain mukaan yhdistyksen kokoukselle (ns. vuosikokous), kuten valita hallitukseen uusia jäseniä tai muuttaa sääntöjä. Myös (taloudellisesti) merkittävät päätökset pitää aina vielä vuosikokouksen käsiteltäväksi.

Hallituksen jäsenet ovat kollektiivisessa eli yhteisvastuussa päätöksistä. Eli vastuussa ovat kaikki ne hallituksen jäsenet, jotka eivät voi osoittaa olleensa päätöstä vastaan. Käytännössä tämä erimielisyyden tai vastalauseen osoittaminen ja sitä myötä vastuusta vapautuminen tapahtuu jättämällä eriävä mielipide päätöksestä ja varmistamalla, että se myös pöytäkirjaan kirjataan. Eriävän mielipiteen jättäminen mahdollistaa myös moitekanteen nostamisen myöhemmin.

Joskus kuulee tarinoita vallattomista puheenjohtajista, jotka ottavat itselleen enemmän valtaa (ja samalla vastuulleen), kuin heillä on. Nimenkirjoitusoikeudesta huolimattakaan puheenjohtajalla ei ole oikeutta omavaltaisesti tehdä päätöksiä, muuten kuin hallitus on hänelle delegoinut.

Henkilökohtainen vastuu

Hallituksen jäsen on velvollinen korvaamaan tahallisesti tai huolimattomuuttaan aiheuttamansa vahingon, esimerkiksi jos on vahingoittanut yhdistyksen omaisuutta. Korvausvastuu voi syntyä myös tehtävien laiminlyönnistä. Jos syyllisiä on useampia, he ovat vastuussa omasta ja toistensa puolesta.

Rikosoikeudellinen vastuu kohtaa hallituksen jäsentä, jos hän syyllistyy rikokseen yhdistystä kohtaan. Valitettavasti esimerkiksi kavallusrikoksia tapahtuu yhdistyksissä toisinaan.

Hallituksen jäsenen esteellisyys tiukempi kuin yhdistyksen jäsenen

Asiassa, jossa yhdistyksen ja hallituksen jäsenen etu saattavat olla ristiriidassa keskenään, hallituksen jäsen ei saa osallistua käsittelyyn äänestämällä eikä edes keskustelemalla. Tyypillisesti tällainen asia on vastuuvapauden myöntäminen vuosikokouksessa tai esimerkiksi tilanne, jossa yhdistys harkitsee jonkin palvelun ostamista hallituksen jäseneltä. Hallituksen jäsenellä tulee siis olla melko matala kynnys jäävätä itsensä päätöksenteosta.

Hyvä hallinto

Yhdistyksen hyvä hallinto tarkoittaa, että asiat pyritään hoitamaan ja päätökset tekemään niin, että ”ei tule sanomista”. Eli hallitus noudattaa vuosikokouksen antamia raameja. Kokoukset ovat laillisia ja päätösvaltaisia ja ne järjestetään kasvokkain tai sähköisesti niin, että hallituksen jäsenet voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Päätökset kirjataan aina pöytäkirjaan riittävän selkeästi. Tulevaisuusvertaassa tuumittiin hyvän tavan olevan se, että pöytäkirjan kirjaukset heijastetaan kokouksessa valkokankaalle tms. jotta jokainen voi nähdä ne ja myös paremmin vaikuttaa siihen, että kaikki oleellinen tulee kirjattua ja kirjaus on kokouksen päätöksen mukainen. Isommat asiat viedään vuosikokouksen tai ylimääräisen kokouksen käsiteltäväksi, toki hallituksen hyvin valmistelemina.

Tiedottaminen ja tiedon jakaminen ovat aivan oleellinen osa yhdistystoimintaa, myös vastuun näkökulmasta. Hallitusten vaihtokokoukset ovat yksi hyvä käytäntö, eli vanha ja uusi hallitus kokoustavat yhdessä, jolloin on mahdollista siirtää tietoa eteenpäin ja perehdyttää uusia hallituslaisia. Pidetään huolta, että poissaolleet hallituksen jäsenet pysyvät ajan tasalla, myös varajäsenet huomioidaan tiedotuksessa.

Hallitustyö on parhaimmillaan aitoa yhteistyötä: jos joku hallituksen jäsen ei syystä tai toisesta pysty hoitamaan tehtäväänsä, autetaan ja paikataan. Yksi mahdollisuus helpottaa yksittäisten hallituslaisten vastuuta (jos säännöt antavat myöten) on vastuualueiden jakaminen ja kierrättäminen. Osaamattomuudesta aiheutuvia sudenkuoppia vältetään siirtämällä tehtäviä asiantunteville, esim. ostamalla kirjanpito ulkopuolelta.

Puheenjohtajan merkitystäkään ei sovi unohtaa. Hyvä puheenjohtaja osaa jakaa tehtäviä sekä kannustaa ja kiittää. Puheenjohtajan tulee olla tietoinen kaikesta, mitä yhdistyksessä tapahtuu, mutta hänen tulee osata olla puuttumatta liikaa, siis antaa vastuuta.

Tiedolla pelko selätetään

Hallituksen jäsenten vastuuta ei siis voi vähätellä. Yhdistyslain ja omien sääntöjen tuntemus luo kuitenkin perustan hyvälle hallinnolle. Samoin yhdistyksen vakiintuneiden toimintatapojen tuntemus, sillä myös ne vaikuttavat tarkasteltaessa hallituksen päätösten laillisuutta.

Aiheesta järjestetään paljon koulutusta, ja netistä löytyy runsaasti tietoa. Esimerkiksi Kari Loimun YHDISTYKSEN ABC - opas suomalaiseen yhdistystoimintaan on vallan mainio ja selkeä opas.

Anna Kulmakorpi