Osallistuimme Maaseutuparlamenttiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Jättitapahtuma järjestettiin Leppävirralla Pohjois-Savossa ja se kokosi yhteen kaikkia maaseudusta kiinnostuneita aina yksittäisistä maaseudun asukkaista maaseutua työkseen kehittäviin, mediapersoonista kansanedustajiin, maaseutututkijoista yrittäjiin. Yhteensä koolla oli noin 800 henkeä, järjestäviä tahoja oli nelisenkymmentä ja vapaaehtoisia tapahtuman työntekijöitä noin 150. Maaseutuparlamentilla on omat, varsin informatiiviset sivut: http://www.maaseutuparlamentti.fi/maaseutuparlamentti
Ohjelma oli tiivis ja asiaa paljon. Itselleni jäi
päällimmäiseksi mieleen tapahtumasta kolme asiaa. Ensinnäkin se valtava tsemppi
kaikille maaseudun ihmisille. Elämä maaseudulla, kylissä ja kannonnokissa
näyttää kaiken kaikkiaan valoisalta jatkossakin. Toisekseen tapahtumassa keskusteltiin
paljon maaseudun mielikuvista ja miten ne vaikuttavat kehitykseen ja
kehittämiseen. Kolmas asia oli hyvinvointi, jonka itse koen suurena maaseudun
mahdollisuutena, ja josta olen aiemminkin kirjoittanut. Palaan tähän asiaan
vielä myöhemmin, mutta nyt hieman pohdiskelua mielikuvista.
Lauantaina aamupäivällä seurattiin keskustelua maaseudun
mielikuvista, jossa mukana olivat tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen,
kunnanjohtaja Tytti Määttä, Ylen aluetoiminnan päällikkö Jyri Kataja-Rahko,
kolumnisti Tuomas Enbuske, tubettaja Reetta Harjunen sekä MTK:n
toiminnanjohtaja Antti Sahi.
![]() |
Mielikuvakeskustelua moderoi toimittaja Annika Damström |
Huomasin nyökytteleväni useimmiten Määtän argumenteille. Hän on kirjoittanut keskustelun
pohjalta blogikirjoituksen, joka löytyy täältä: http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242411-paritusta-uhkapeleja-ja-huumeita-mita-maaseutu-oikeasti-kaipaa
Yksi keskustelussa pohdittu asia oli median rooli siinä,
millaisia mielikuvia suurelle yleisölle maaseudusta muodostuu. Kaupunkilehtien
uutisointi on usein valitettavan negatiivista: puhutaan paljon kuolevista
kylistä ja autioituvasta maaseudusta. Mielikuvat ovat myös valitettavan usein
jämähtäneet jonnekin heinäseipäiden aikoihin, tai se saattaa olla hyvin kapea. Useamman
kerran olen itse törmännyt ihan koulutettujen ihmisten taholta käsitykseen,
että maaseutu ja maatalous ovat kutakuinkin sama asia. Erityisesti silloin, kun
hajarakentamisasia mylläsi Tampereen seutukunnassa, saatiin olla
selittämässä korkeassa asemassa oleville viranhaltijoille, että
maaseutuyrittäjyys käsittää myös mm. matkailua, elintarvikkeiden
jatkojalostusta, erilaista käsityöläisyyttä, muihin kuin tuotantoeläimiin
liittyvää yrittäjyyttä – kaikenlaista, mihin tarvitaan
maaseutuympäristöä syystä tai toisesta.
Toisaalta positiivinen uutisointi on sitä, että esitellään
maaseudulla sijaitsevia erikoisuuksia, jotka usein ovat jotenkin hassuja tai
hulluja – erityisen usein näihin törmää kympin uutisten loppukevennyksissä.
Nykyaikaisen maaseudun tavallisesta elämästä – kuten yhteisöllisyydestä ja innovatiivisista
yrityksistä – uutisoivat usein maaseutumediat, joiden kohderyhmää on varmaankin
enimmäkseen maaseutuväestö.
Suunnilleen tässä kohtaa Enbuske, joka odotetusti oli
kommenteissaan hyvin maaseutuvastainen, esitti ehkä ainoan järkevän asiansa:
hän totesi, että uutinen kertoo asiasta, joka poikkeaa tavanomaisesta. Näin
ollen voi kärjistäen sanoa, että hyvässä maailmassa uutiset ovat huonoja ja
huonossa maailmassa hyviä. Onko siis maaseudun ongelma tässä kohtaa se, että
hyvinvointivaltiossa jostain ne huonot uutiset on revittävä?
Tärkeä keskustelussa esille noussut pointti oli kuitenkin
se, että nykyisen sosiaalisen median ynnä muun digilisaation aikana jokainen
meistä, joka twiittaa, fasettaa, bloggaa tai vloggaa, tuottaa uutisia ja
mediasisältöä ja näin ollen vaikuttaa myös mielikuvien rakentumiseen. Tämä
kannattaa pitää mielessä ja kantaa maaseudun lippua kaikissa kanavissa!
Samalla pitäisi kuitenkin muistaa jättää ylimääräinen
romantisointi pois ja perustaa maaseudusta viestiminen realismille. Emme kai
halua, että maaseudulle tulijat ovat liiallisen vaaleanpunaisen hattarahötön
vallassa ja ehkä pettyvät karvaasti, jos ei maaseudun arki vastaakaan
odotuksia. Näitäkin tarinoitakin kuulee. Joten tyytykäämme vaaleanvihreään
sammalenpehmeyteen!
Useampaan otteeseen viikonlopun aikana tuotiin myös esille kaupungin
ja maaseudun vastakkainasettelu ja kuinka siitä vihdoin ja viimein tulisi
luopua. Suomi on kokonaisuus erilaisia ympäristöjä, ja siinä missä
maaseutualueet ovat hyvin erilaisia – esimerkiksi Lappi ja saaristo - myös
kaupunkiseudut ovat erilaisia. Mukaan mahtuu maaseutukaupunkeja ja
kaupunkikyliä. Kaikkia tarvitaan, maaseutu tulee toimimaan ympäristönä myös
tulevaisuuden toiminnalle, esimerkiksi kiertotaloudelle ja hyvinvoinnin edistämiselle.
Peukku uusille mielikuville, jotka perustuvat alueiden
vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin!
Ja tähän jälkipalaksi sopiikin erinomaisesti Maaseudun
tulevaisuuden juttu tältä viikolta: ”Kolumnistit lyövät maaseutua väärin
mielikuvin – tilastotieto kertoo menestyvistä maakunnista”. Jutussa kommentteja
myös Maaseutuparlamentin keskustelussa mukana olleilta Hyyryläiseltä ja Kataja-Rahkolta.
Lue juttu tästä:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/kolumnistit-ly%C3%B6v%C3%A4t-maaseutua-v%C3%A4%C3%A4rin-mielikuvin-tilastotieto-kertoo-menestyvist%C3%A4-maakunnista-1.207214Anna Kulmakorpi