Maaseudun mielikuvat

Osallistuimme Maaseutuparlamenttiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Jättitapahtuma järjestettiin Leppävirralla Pohjois-Savossa ja se kokosi yhteen kaikkia maaseudusta kiinnostuneita aina yksittäisistä maaseudun asukkaista maaseutua työkseen kehittäviin, mediapersoonista kansanedustajiin, maaseutututkijoista yrittäjiin. Yhteensä koolla oli noin 800 henkeä, järjestäviä tahoja oli nelisenkymmentä ja vapaaehtoisia tapahtuman työntekijöitä noin 150. Maaseutuparlamentilla on omat, varsin informatiiviset sivut: http://www.maaseutuparlamentti.fi/maaseutuparlamentti

Ohjelma oli tiivis ja asiaa paljon. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen tapahtumasta kolme asiaa. Ensinnäkin se valtava tsemppi kaikille maaseudun ihmisille. Elämä maaseudulla, kylissä ja kannonnokissa näyttää kaiken kaikkiaan valoisalta jatkossakin. Toisekseen tapahtumassa keskusteltiin paljon maaseudun mielikuvista ja miten ne vaikuttavat kehitykseen ja kehittämiseen. Kolmas asia oli hyvinvointi, jonka itse koen suurena maaseudun mahdollisuutena, ja josta olen aiemminkin kirjoittanut. Palaan tähän asiaan vielä myöhemmin, mutta nyt hieman pohdiskelua mielikuvista.

Lauantaina aamupäivällä seurattiin keskustelua maaseudun mielikuvista, jossa mukana olivat tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen, kunnanjohtaja Tytti Määttä, Ylen aluetoiminnan päällikkö Jyri Kataja-Rahko, kolumnisti Tuomas Enbuske, tubettaja Reetta Harjunen sekä MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi.

Mielikuvakeskustelua moderoi toimittaja Annika Damström

Huomasin nyökytteleväni useimmiten Määtän argumenteille. Hän on kirjoittanut keskustelun pohjalta blogikirjoituksen, joka löytyy täältä: http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242411-paritusta-uhkapeleja-ja-huumeita-mita-maaseutu-oikeasti-kaipaa

Yksi keskustelussa pohdittu asia oli median rooli siinä, millaisia mielikuvia suurelle yleisölle maaseudusta muodostuu. Kaupunkilehtien uutisointi on usein valitettavan negatiivista: puhutaan paljon kuolevista kylistä ja autioituvasta maaseudusta. Mielikuvat ovat myös valitettavan usein jämähtäneet jonnekin heinäseipäiden aikoihin, tai se saattaa olla hyvin kapea. Useamman kerran olen itse törmännyt ihan koulutettujen ihmisten taholta käsitykseen, että maaseutu ja maatalous ovat kutakuinkin sama asia. Erityisesti silloin, kun hajarakentamisasia mylläsi Tampereen seutukunnassa, saatiin olla selittämässä korkeassa asemassa oleville viranhaltijoille, että maaseutuyrittäjyys käsittää myös mm. matkailua, elintarvikkeiden jatkojalostusta, erilaista käsityöläisyyttä, muihin kuin tuotantoeläimiin liittyvää yrittäjyyttä – kaikenlaista, mihin tarvitaan maaseutuympäristöä syystä tai toisesta.

Toisaalta positiivinen uutisointi on sitä, että esitellään maaseudulla sijaitsevia erikoisuuksia, jotka usein ovat jotenkin hassuja tai hulluja – erityisen usein näihin törmää kympin uutisten loppukevennyksissä. Nykyaikaisen maaseudun tavallisesta elämästä – kuten yhteisöllisyydestä ja innovatiivisista yrityksistä – uutisoivat usein maaseutumediat, joiden kohderyhmää on varmaankin enimmäkseen maaseutuväestö.

Suunnilleen tässä kohtaa Enbuske, joka odotetusti oli kommenteissaan hyvin maaseutuvastainen, esitti ehkä ainoan järkevän asiansa: hän totesi, että uutinen kertoo asiasta, joka poikkeaa tavanomaisesta. Näin ollen voi kärjistäen sanoa, että hyvässä maailmassa uutiset ovat huonoja ja huonossa maailmassa hyviä. Onko siis maaseudun ongelma tässä kohtaa se, että hyvinvointivaltiossa jostain ne huonot uutiset on revittävä?

Tärkeä keskustelussa esille noussut pointti oli kuitenkin se, että nykyisen sosiaalisen median ynnä muun digilisaation aikana jokainen meistä, joka twiittaa, fasettaa, bloggaa tai vloggaa, tuottaa uutisia ja mediasisältöä ja näin ollen vaikuttaa myös mielikuvien rakentumiseen. Tämä kannattaa pitää mielessä ja kantaa maaseudun lippua kaikissa kanavissa!

Samalla pitäisi kuitenkin muistaa jättää ylimääräinen romantisointi pois ja perustaa maaseudusta viestiminen realismille. Emme kai halua, että maaseudulle tulijat ovat liiallisen vaaleanpunaisen hattarahötön vallassa ja ehkä pettyvät karvaasti, jos ei maaseudun arki vastaakaan odotuksia. Näitäkin tarinoitakin kuulee. Joten tyytykäämme vaaleanvihreään sammalenpehmeyteen!

Ehkä maatilan pihalla kanoinensa vapaana tallustava kukko ei parhaiten edistä mielikuvia nykymaaseudusta. Tämä komea tapaus laumoineen oli silti maaseuturetkellämme kuvatuin tyyppi. Maaseutuparlamentissa järjestettiin perjantaina kymmeniä erilaisia retkiä.

Useampaan otteeseen viikonlopun aikana tuotiin myös esille kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu ja kuinka siitä vihdoin ja viimein tulisi luopua. Suomi on kokonaisuus erilaisia ympäristöjä, ja siinä missä maaseutualueet ovat hyvin erilaisia – esimerkiksi Lappi ja saaristo - myös kaupunkiseudut ovat erilaisia. Mukaan mahtuu maaseutukaupunkeja ja kaupunkikyliä. Kaikkia tarvitaan, maaseutu tulee toimimaan ympäristönä myös tulevaisuuden toiminnalle, esimerkiksi kiertotaloudelle ja hyvinvoinnin edistämiselle.

Peukku uusille mielikuville, jotka perustuvat alueiden vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin!

Ja tähän jälkipalaksi sopiikin erinomaisesti Maaseudun tulevaisuuden juttu tältä viikolta: ”Kolumnistit lyövät maaseutua väärin mielikuvin – tilastotieto kertoo menestyvistä maakunnista”. Jutussa kommentteja myös Maaseutuparlamentin keskustelussa mukana olleilta Hyyryläiseltä ja Kataja-Rahkolta. Lue juttu tästä:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/kolumnistit-ly%C3%B6v%C3%A4t-maaseutua-v%C3%A4%C3%A4rin-mielikuvin-tilastotieto-kertoo-menestyvist%C3%A4-maakunnista-1.207214


Anna Kulmakorpi

Juhlatalo Kumpula tarjoaa tunnelmalliset juhlat

Terveisiä Saarikylien Kumpulasta, Kangasalan kylien tapaamisesta!

Juhlatalo Kumpula on vanha nuorisoseurantalo, joka on siirretty Kangasalan Saarikyliin vuonna 1935 Liuksialan puolelta. Tunnelmallinen hirsirakennus tarjoaa puitteet erilaisten juhlien järjestämiseen.

- Täällä on vietetty monet häät ja synttärit - on muistotilaisuuksiakin järjestetty, Saarikylien Nuorisoseuran puheenjohtaja Leena Tiitola kertoo.

112-vuotiaan Nuorisoseuran toiminta on kesäpainoitteista. Kohokohta on viikko juhannuksen jälkeen järjestettävä kesäviikonloppu. Tapahtumakokonaisuus sisältää launataina ohjelmalliset iltamat ja tanssia sekä sunnuntaina urheilupäivän.

-  Meillä on myös Kesäkirkko, siivoustalkoot, muutamia konsertteja, puurojuhlat, heat-kuntojumppia, Tiitola jatkaa.

Juhlataloon sopii 100-150 henkilöä juhlan luonteesta riippuen.

Lisätietoa talosta: http://www.saarikylat.fi/kumpula/juhlatalo.htm

Hauska kyltti tervehti Kumpulan sisäänkäynnissä.

Kantrin kyläaktivaattori Anna Kulmakorpi poseeraa Kumpulan pihassa.

Saarikylien Nuorisoseuran puheenjohtaja Leena Tiitola äänessä.

Pääsalin lavalla on upeaa vanhanajan taidetta.

Mikä on yhdistyksesi tarina?

Hyvä tarina yhdistää ja kiinnostaa. Nykyisin tuotteita ja palveluita tarinallistetaan voitontavoittelumielessä. Miksei yhdistystoimintaakin voisi tarinallistaa.

- Kun yhdistyksellä on hyvä tarina, sen kokee herkemmin omakseen ja uusia jäseniä on helpompi saada. Tarinat luovat osaltaan yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, kulttuuri- ja viestintäalan yrittäjä sekä hauholainen kyläpäällikkö Jouni Lehtonen kertoo.

Lehtonen kertoo tarinoiden voimasta ja siitä miten niiden kautta saadaan elinvoimaa kylille 3.10. Kestävä kylä -teemaillassa, Ahlmannilla Tampereella (Hallilantie 24). 

Kaikille avoimen ja maksuttoman tilaisuuden järjestää Kantrin kyläaktivaattori -hanke. 

Tilaisuudessa kylätoiminnan kestävästä kehityksestä kertoo Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta. Lisätietoa Linkorannan esityksestä: http://kantrinkylablogi.blogspot.fi/2017/09/onko-kylasi-kestavalla-pohjalla.html

Klo 17.30 alkavaa kahvitusta varten ilmoittautumiset 26.9. osoitteeseen: anna.kulmakorpi@kantriry.fi

Lisätietoa tilaisuudesta: www.kantriry.fi/kylaaktivaattori

Jouni Lehtonen

Jouni Lehtonen on myös kotiseutuharrastaja ja maaseudun kehittäjä, joka on erikoistunut historiallisten teemaretkien järjestämiseen. 

- Kerron tarinoiden antamasta lisäarvosta ja niiden hyödyntämisestä yhdistystoiminnassa omien kokemusten kautta. Tänä päivänä ihmisiä kiinnostaa nostalgia, historia ja perinteet. Henkilötarinat ovat myös hyvin kiinnostavia.

Lehtonen on ollut aktiivisesti mukana Hauhon kesäteatteritoiminnassa ja sitä kautta rakentamassa Niskavuori-tarinan kautta tarinoiden Hauhoa. Tällä hetkellä hän on mukana tekemässä Hauhon pitäjänhistorian kolmatta osaa. 

Kun paketoidaan historia tutkittuun muotoon, sitä voi hyväksikäyttää muun muassa matkailussa. Matkailussa tarinoiden hyödyntäminen voisi olla kuitenkin vielä paljon vahvempaa, Lehtonen päättää.

Onko kyläsi kestävällä pohjalla?

3.10. klo 18 Kestävä kylä -teemailta Ahlmannilla, Tampereella.

Monesti perustellaan, ettei maalla asuminen ole ympäristöystävällistä, koska maaseudulla hiilijalanjälki on korkeampi kuin kaupungissa. Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta haluaa haastaa ajatusta.

- Kylillä toimiminen on usein varsin resurssitehokasta ja siinä on hyvin paljon samoja elementtejä kuin kestävän kehityksen periaatteissa. Yleistäen voidaan sanoa, että kylätoiminta on kestävää kehitystä – kyläläiset eivät vaan sitä itse välttämättä tule ajatelleeksi, Linkoranta sanoo.

Kestävän kehityksen mukainen kylätoiminta voi tarkoittaa Linkorannan mukaan muun muassa kylätalon järkeviä energiaratkaisuja, yhteisten tapahtumien järjestämistä ja perinteen tallentamista.

-  Aktiiviset kylät toimivat usein itsenäisesti. Ei oleteta kunnan tai jonkun ulkopuolisen tahon kehittävän kylää, vaan tehdään se itse. Palveluiden ja yhteisöllisyyden väheneminen tai puute rahasta pakottaa kylät kehittymään ja tekemään usein asiat juuri maalaisjärkeä käyttäen.

Linkoranta tietää, että herkästi ajatellaan kestävän kehityksen olevan jotain korkealentoista, arjen ulkopuolella olevaa.

- Kestävä kehitys on kuitenkin hyvin arkista. Sen toimin turvataan nykyisille ja tuleville kyläläisille hyvän elämän mahdollisuus.

Ilmastonmuutos pistää vähitellen niin kunnat kuin rahoittajatahotkin pohtimaan ympäristöasioita entistä vakavammin.

- Kestävän kylätoiminnan ymmärtämisestä on apua yhteisöllisyyden vahvistamisen ja järkevän rahankäytön lisäksi muun muassa rahoituksenhaussa, yhteistyössä eri toimijoiden kesken sekä vaikka mediahuomion saannissa.

Tauno Linkoranta tuo esiin tiistaina 3.10. klo 18 Kestävä kylä -teemaillassa kylissä toimivaa kestävää kehitystä konkreettisin esimerkein. Tampereen Ahlmannilla (Hallilantie 24) järjestettävässä tilaisuudessa mietitään myös tapoja kestävän kehityksen vahvistamiseksi.

Myös kulttuuri on kestävää kylätoimintaa. Linkorannan lisäksi kuullaan kotiseutuharrastaja Jouni Lehtosen ajatuksia otsikolla "Pakinointia paikalliskulttuurista - Tarinoista elämyksiä ja elinvoimaa kylille".

Kahvitus klo 17.30 alkaen. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

Tilaisuuden järjestää Kantrin kyläaktivaattori-hanke.

Ilmoittautumiset 26.9. mennessä: anna.kulmakorpi@kantriry.fi tai p. 040 487 5848.

Lisätietoa tilaisuudesta: www.kantriry.fi/kylaaktivaattori

Tauno Linkoranta.

Taiston kesälle ideoitiin jatkoa

Ihmiset liikkeelle ja eri-ikäiset kohtaamaan. Tätä halutaan Oriveden asemalla ja Taiston talolla. Tiistaina 29.8. reilun parinkymmenen hengen joukko on kokoontunut Taistolle Ideailtaan. Mukana on talolla jo pitempään harrastaneita, mutta joukossa myös muutama ensi kertaa vieraileva. Talon omistavan, Oriveden Sosialidemokraattisen yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Hjerppe kertaa talon historiaa ja kertoo, että muutamien vuosien takaisessa ahdinkotilassa harkittiin jo talosta luopumista. Myynnin sijaan päätettiin kuitenkin vielä yrittää rakentaa uutta toimintaa.

Nyt talolla vieraillessa voi todeta, että periksiantamattomuus on kantanut. Yhdistyksen varapuheenjohtaja ja puuhamies Jukka Luttinen lisää, että taloa on tietoisesti pyritty kehittämään aseman alueen ”kylätaloksi” ja laventamaan kaikenlaisen toiminnan tapahtumapaikaksi. Onhan talo alkujaankin rakennettu kyläläisten yhteistoiminnalla.

Tänä vuonna toimintaa onkin jo runsaasti laidasta laitaan: nuorten kesätyöntekijöiden voimin on pyöritetty kahvilaa, järjestetty tapahtumia ja remontoitu taloa. Tukea työllistämiseen on saatu Kantri ry:ltä, Osuuspankilta ja yksityisiltä lahjoittajilta. Lasten kesäkerho-ohjaajan työllistäminen toteutettiin kumppanuusmallilla siten, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton Oriveden yhdistys organisoi työllistämisen niin ikään OP:n tuella ja Taisto antoi tilat lasten käyttöön.

Sirpa Syvänen esittelee Taiston talon kehitystä esittävää taideteosta Ideaillan osallistujille. Kahvilan tiskin takana kesätyöntekijä Laura Heikura ja kahvikaupoilla Lauriina Lehtonen.

Talolta löytyy myös vanhan tavaran myyntiä ja valokuvastudio. On järjestetty erilaisia tapahtumia, joista osa varsin innovatiivisia, kuten Suomi opetustauluissa -näyttely, jossa maakuntataulujen lisäksi nautittiin maakuntalauluista. Ja työ jatkuu. ”Keksikää talolle uutta ja yhteistä käyttöä”, kehottaa Hjerppe paikallaolijoita.

Keskustelu käy vilkkaana, ja muutamia teemoja nousee toistuvasti esiin. Reikäreuna -elokuvafestivaalia moni muistelee lämmöllä ja elokuvat eri muodoissa haluttaisiinkin takaisin Taistolle. Kulttuuri muissakin muodoissaan on vahvasti läsnä, valokuvataiteesta sekä musiikista ja tanssista on saatu nauttia kesän mittaan. Teatteri tulee mukaan kuvioihin nyt syksyllä, kun Tee Teatteri aloittaa toimintansa talolla. ”Vielä on ryhmässä tilaa, joten lämpimästi tervetuloa”, toivottelee ohjaajana toimiva Outi Söderholm.

Syksylle on tiedossa myös huutokauppa, taideluentojen sarja ja joulumyyjäiset. Kahvilan jatkumista toivotaan kovasti, ja siihen pyritään – niin hyvät kokemukset nuorten työllistämisprojektista on. Tiedotusta tullaan kehittämään, ja uudet nettisivut ovat valmistumassa.

Kaikki toiminta vaatii kuitenkin tekijöitä – ja talon ylläpito rahaa. Esimerkiksi lämmitysöljy kustantaa noin 8000 euroa vuodessa. Tavoitteena on, että toiminnasta saatavilla tuotoilla saadaan kulut peitettyä.

Taistolla jonkun aikaa muhinut ajatus aseman seudun kylätoimikunnasta tai vastaavasta nostetaan esiin ja saa heti kannatusta. Paikalliselle kehittäjälle olisi tarvetta, talon lisäksi aseman seutu laajemminkin kaipaisi alueen asukkaiden näkemyksiä ja kehittämistä. Illan päätteeksi innostunut porukka päätyy muodostamaan työryhmän, jonka tavoitteena on saada aikaan asukasyhdistyksen tai kylätoimikunnan kaltainen taho, johon kaikki halukkaat pääsevät mukaan heti alusta lähtien. Aseman seudun asukkaat voivat siis odotella kutsua yhteistyöhön piakkoin!


Juttu julkaistu alunperin Oriveden Sanomissa  6.9.2017

Teksti ja kuva: Anna Kulmakorpi

Muista tiedotuksen tärkeys

 Olli Sorva

 

TIEDOTTAMINEN VAHVISTAA YHTEISHENKEÄ

Kyläasioissa runsas tiedottaminen ja läpinäkyvä toiminta pitävät yllä yhteishenkeä, näin ainakin Taivalkunnassa. Ajattelen ja muistan, kun tiedotan asioista, että en tee sitä itseni takia, en ainakaan yksin siitä syystä. Suuntaan sisällön yhteistyötahoille ja kyläläisille. Molemmille ryhmille on hyvä saada tieto kylän toiminnasta ja tavoista. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt paikallisradion kanssa kylältä pari ”kahvituntijuttua”. On tietysti totta, että se on ollut paljolti mahdollista työni puolesta syntyneestä yhteistyösuhteesta

Paikallislehdessä, Nokian Uutisissa, kylämme on jo useana vuotena ollut esillä muutaman kerran vuodessa. Siinäkin on osin ollut apuna muuta kautta syntynyt verkosto, mutta kyllä kylän asiat muutenkin lehteä kiinnostavat. Yhteistyö pitää rakentaa vain lehden kannalta helpoksi toteuttaa. Meidän kylällä todellisuudessa noista jutuista aika monen olen itse kirjoittanut valmiiksi, mistä olen aina etukäteen lehden kanssa sopinut. Olen myös laittanut aina matkaan muutaman kuvan, joista ovat saaneet valita. Jutuissa tuodaan kylää esille positiivisessa hengessä ja yhteistyötämme korostaen. Jutun sisältö on tärkeä, jotta se koetaan kylän yhteiseksi eduksi ja kylähenkeä vahvistavaksi.

RAKENNA BRÄNDIÄ

Tiedottamisen, sähköisen median ja julkisen sanan kautta olen tietoisesti rakentanut Taivalkunta- brändiä. En tiedä, näyttääkö kylä ihan siltä, miltä asukkaat ovat halunneet, mutta ainakin lähes siltä se näyttää. Kyläläiset tykkäävät, kun joskus saavat ulkopuolisilta kommentteja, että kylämme on virkeä, elinvoimainen ja yhteistyöhenkinen. Yleensä ihmiset haluavat olla menestyvien ja pidettyjen matkassa.

MITÄ TÄSTÄ SEURAA

Koskaan kaikki eivät ole asioista samaa mieltä. Yleisesti on oletus, että eipä juuri kiitosta tule vaikka tekee kylän eteen talkootyötä. Onhan sitä kiitosta turha odottaa. Toisaalta, olen ehkä sanavalmis ja paksunahkainenkin, mutta toistaiseksi en muista saaneeni yhtään moitetta tavastani luotsata kyläyhdistystä. Myönteistä palautetta tulee toisinaan niin runsaasti, että se tuntuu melkeinpä epätodelliselta. Todella hieno piirre kuluneena kesänä on ollut, että pari ihmistä on ehdottanut talkoita siten, että ovat kysyneet minulta lupaa yksin talkoilla hoitaa kylällä olevan jätekatoksen oikomisen ja maalaamisen. Ovat ilmoittaneet panokseensa kuuluvan myös tarvittavat kulmaraudat ja maalit. Pidän tietysti huolen, että sillä saa nimensä kauniisti julki kylällämme ilmestyvissä kyläkirjeissä ja kyläuutisissa, vaikka eivät he sitä sen takia teekään. Lähinnä rivien välistä (eikä pelkästään välistäkään) voi tulkita viestityksen, että heidän mielestään ei ole minun velvollisuuteeni tehdä kaikkea ja hekin haluavat antaa panoksensa siinä, mikä heille on luontevaa. Nämä ihmiset ovat muutenkin talkoohenkisiä.

Talkoilla kunnostettu jätepiste.

MITÄ OPIKSI

Tärkeää on, että jokainen kylä elää omalla tavallaan. Se mikä sopii Taivalkuntaan, ei varmasti sovi kaikille kylille. Kaikesta lukemastaan ja kuulemastaan voi kuitenkin joskus saada jonkun ideanpoikasen jalostettavaksi. Ideoita on melko helppo keksiä, mutta niiden hiominen ja toteutus vaatiikin huomattavasti enemmän. Joskus tekee hyvää katsoa asioita hieman kauempaa ja laaja-alaisesti. Pitää aina muistaa toimia omien ja kylän voimavarojen mukaan, eikä polttaa itseään tai muita kyläaktiiveja loppuun. Homman pitää pysyä hauskana yhdessä tekemisenä ja kivana yksilösuorituksena.

VALOISIN MIELIN KOHTI TULEVAISUUTTA

Valtiovallan taholta kaavaillaan, että kylille voisi antaa lisää valtaa ja vastuuta. Jopa kunnilta tai valtiolta budjetoitua rahaa on väläytetty palvelujen tuottamiseksi paikallisesti. On varmaan asioita, joista paras tieto ja taito löytyvät kyliltä, mutta olisiko kaikista kylistä vastuunottajiksi. Tällä hetkellä Taivalkunnassa on kykyä tehdä esim. kaupungin kanssa yhteistyösopimuksia, mutta miten ne käytännön tasolla pitäisi sopia aiheuttaa vielä pohdintaa. Miten kunnan vastuulla olevat asiat tehtäisiin kylällä paikallisesti ja valvontavastuu kuitenkin jäisi kunnille? Mitään vuosikausiksi sitovaa ja monimutkaista sopimusteksti ei saa olla ja sopimuksesta pitää haluttaessa päästä kohtalaisen lyhyellä ajalla eroon. Saapa nähdä, miten maakuntamalli toteutetaan ja vahvistuuko siinä kylien asema.

Yhtä yleispätevää ja oikeaa tapaa toimia kylätoiminnassa ei ole, vaan kukin kylä toimikoon tavallaan.

Olli Sorva, pj Taivalkunnan kylät ry