torstai 22. kesäkuuta 2017

Joku muu muka?

Palataan vielä kerran Innosta osallistumaan -koulutukseemme ja otetaan viimeinen tulevaisuusverstaamme TOP 3-probleemista pohdintaan. Ja sehän oli se kuuluisa joku, joka osaa, ehtii ja jaksaa aina toteuttaa ideat ja siivoaa jäljet. Kuka joku - onko tämä se kuuluisa Hentun Liisa?

Siinäpä onkin kinkkinen ongelma. Kun ei ole joka kylällä sitä jokua. Tämä joku – tai oikeammin hänen poissaolonsa – tuntuu olevan suht yleinen ongelma kylillä. Toisin sanoen, miten innostaa uusia ihmisiä mukaan toimintaan? Tähän kysymykseen kiteytyy yhdistysihmisten huoli sen perusteella, mitä kuulen kylillä ja yhdistyksissä vieraillessani. Tähän ongelmaan tuli myös vähiten ratkaisuehdotuksia Tulevaisuusverstaassa.

On kuitenkin muutama asia, jotka, jos eivät täysin ratkaise asiaa, niin ainakin voivat auttaa uusien yhdistystoimijoiden löytämisessä.

Avoimuus


Miltä yhdistyksen toiminta näyttää ulospäin? Tietävätkö kaikki yhdistyksen toiminta-alueella elävät ja olevat, että yhdistys on olemassa, mikä sen tarkoitus on ja millaista sen toiminta on? Löytyykö yhdistyksestä tietoa helposti ja onko sen toimintaan helppo tulla mukaan?

Kun on itse ollut yhdistyksessä pitkään, ei välttämättä aina muista, että on aina joku, jolle se on uusia asia. ”Kaikkihan sen tietää” ei välttämättä pidä paikkaansa, etenkin, jos kylälle muuttaa uutta väkeä edes silloin tällöin. Tiedotuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Monella yhdistyksellä on tapana kerran vuodessa – yleensä vuosikokouksen jälkeen – jollain tavalla ilmineerata, että on jäsenmaksujen maksun aika. Samaan syssyyn voi ynnätä lyhyesti tietoa yhdistyksestä, uudet/nykyiset toimihenkilöt yhteystietoineen, tulevat tapahtumat ja miten pääsee mukaan. Paperisena postilaatikkoon jaettuna ja ilmoitustauluille laitettuna tavoittavuus on erinomainen.

Kuunteleminen


Osataanko ottaa vastaan toiveita sen suhteen, millaista toimintaa yhdistykseltä halutaan? Todennäköisemmin ihmiset kertovat niitä kysyttäessä, kuin oma-aloitteisesti. Tietyin väliajoin tehty lyhyt kysely on yksi hyvä keino selvittää tätä asiaa. Ideointi on kivaa, mutta niiden esittäjien tulisi aina myös miettiä, kuinka voivat itse osallistua toteutukseen. Opettaisiko tämä pois joku-ajattelusta, jos idean esittäjän pitäisi itsekin osallistua toteutukseen? Tässä on tietysti riskinä se, että ihmiset eivät enää uskalla esittää ideoita, koska pelkäävät, että joutuvat itse toteuttamaan sen. Mutta riskistä huolimatta voisi samalla kysyä, onko vastaaja mahdollisesti valmis osallistumaan myös asian järjestämiseen.


Tarpeeseen


Yhdistyksen lopettaminen on surullista, mutta joskus sekin voi olla oikea ratkaisu. Jos tekijöitä ei ole, eikä tulijoita eikä kenelläkään ei oo enää kivaa, niin ei ole pakko. Yhdistystoiminta kuitenkin on ihmisten vapaa-aikaa ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Ja sen pitää olla mukavaa – ainakin pääosin!
Usein käy kuitenkin niin, että lopettamisuhka synnyttää jotain uutta. Näistä asioista kannattaa käydä keskustelua rohkeasti ja avoimesti. Lopputulema ei välttämättä ole niin synkkä kuin miltä aluksi näyttää, ja uusia toimijoita voi löytyä.

Voimavarat ja rohkeutta muutoksiin


Työelämässä puhutaan resursoinnista eli siitä, että projektiin haetaan tekijät, varat jne. Yhdistystoiminnassa tämä on ehkä hyvä kääntää toisinpäin: uusien ideoiden toteutus ja tekeminen mitoitetaan olemassa olevien tekijöiden, käytettävissä olevan rahan ja ajan mukaan.
Jos tekijät ovat tiukassa, eikä uutta toimintaa jakseta kehitellä sen takia, että kaikki paukut käytetään perinteisten puurojuhlien järjestämiseen ja tienvarsitalkoisiin, niin voisi olla pohdinnan paikka.  Perinteet on hyvä asia, mutta niihin ei pidä ripustautua. Mitäs, jos tänä vuonna järjestettäisiinkin äitienpäiväretki ja mäenlaskutapahtuma?


Uskalletaan muuttaa toimintatapoja! Annetaan mahdollisuus uusille toimintatavoille, tapahtumille ja toimijoille – aidosti. Kannustetaan uusia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Ja priorisoidaan – toteutetaan parhaat jutut ensin, jaksamisen ja innostuksen mukaan.


Anna Kulmakorpi


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Extremea ”Teletappimaassa”


 Avoimet kylät 10.6.

Hämeenkyrössä, Pinsiössä, on merkittävä maataideteos: ”Yltä ja alta”, jonka on suunnitellut taiteilija Nancy Holt. Teosten ympäristö on tehty tukemaan erilaisia tapahtumia. Maataideteos on erityisesti päiväkotilaisten ja koululaisten suosiossa ja se on saanutkin lempinimen: ”Teletappimaa”.


Yltä ja alta -teoksen ympäristössä ja sisällä oli temppuratoja.

Temppuradalta.

Temppuradalta.

Pinsiö-Seura ry järjesti Avoimen kylät -päivässä teoksella "Lasten Extreme" -päivän. Yhdistyksen aktiivit ja kyläläiset olivat rakentaneet teokselle ja sen ympäristöön temppuratoja luonnon antimista. Maataideteoksen lähellä olevalla laavulla sai painaa nuotiossa kuumennetulla raudalla Suomi100 -leiman puupalikkaan.

Pinsiö-Seura on järjestänyt aiemmin muutaman kerran Kissanpäivät-nimisen koko perheen tapahtuman.
-         -  Päätimme, ettemme enää järjestä Kissanpäiviä, koska tapahtumasta on liian kova työ. Puheenjohtajamme Rami Vuorinen ehdotti tilalle Extreme-päivää, sihteeri Anne Mastomäki muistelee tapahtuman syntyhetkiä.

Pinsiö-Seuralle oli selvää, että yhdistys osallistuu Avoimet kylät -päivään.
-         - Hyvin on mennyt. Väkeä olisi voinut olla enemmän, mutta tarjontaa on Suomi100-vuonna tosi paljon, Mastomäki summaa.

Pinsiö-Seura on aktiivinen yhdistys, jonka perustoimintaan kuuluu muun muassa lasten ja aikuisten liikuntakerhojen järjestämistä kerran viikossa.


Laavulla. Vas. Marko Satokangas ja Hannu Pihlajamäki lättyjen paistajina ja oik. Anne Mastomäki.

Marko Satokangas ja Hannu Pihlajamäki työn touhussa.

Pinsiöläinen Maria Vuolukka kehuu kylässä olevan hyvä yhteishenki.
-         - Täällä kaikki tehdään talkoilla. Tapahtumakin on rakennettu vapaaehtoisvoimin.

Vuolukalle Avoimet kylät -päivästä on tullut perinne.
-         - Mukana ollaan. Tänään on käyty myös Haverin konepäivillä.

Maria Vuolukka poikansa Lenyn kanssa.


Lisätietoa Yltä ja Alta -teoksesta http://www.strata.fi/yltauml-ja-alta.html
ja Pinsiö-Seurasta https://www.pinsioseura.fi/

Teksti ja kuvat: Vilja Pylsy

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Miten nappaa - vinkkejä uusien yhdistystoimijoiden saamiseksi

Aina toisinaan käy hyvä tuuri ja kiikariin ilmaantuu uusi potentiaalinen ihminen, jonka voisi saada mukaan yhdistystoiminnan piiriin. Yhdistysväen ei kuitenkaan innostuksissaan tule riehaantua, vaan nyt kysytään pelisilmää ja kärsivällisyyttä. Hyvällä taktiikalla tämä uhri… ei kun potentiaalinen uusi ihminen ei säikähdä ja peruuta takavasemmalle. Hiljaa hyvä tulee.

On aika epätodennäköistä (joskaan ei aivan mahdotonta, tällainenkin ihme on nähty), että uusi ihminen saman tien pomppaisi hallitustyöhön tai sitoutuisi muuten toimintaan. Niinpä uusien tekijöiden polku alkaa siitä, että he tulevat mukaan yhdistyksen toimintaan pikkuhiljaa. Ensin ehkä johonkin mukavaan tapahtumaan tai kahteen, jossa hänet tietenkin toimihenkilöiden toimesta lämpimästi toivotetaan tervetulleeksi ja kiitellään ja niin edelleen. Kun naamat ja nimet ovat tuttuja puolin ja toisin, voidaan uhr… potentiaalista uutta ihmistä vaivihkaa alkaa kysellä yksittäisiin talkoisiin ja kyläiltoihin.

Kun kyseinen henkilö tulee niihin mielellään ja ehkä jopa oma-aloitteisesti, voidaan hänet pyytää vuosikokoukseen. Jos tulokas vaikuttaa rohkealta eikä pälyile ulosmenoreittiä, voi varovasti ehdottaa hallituksen varajäsenyyttä tai jotain muuta sopivan kevyttä tointa. Jos hän tähän suostuu, voi kalastustermein todeta: nyt nappasi! Varovasti siitä sitten aletaan kelaamaan lähemmäs toiminnan ydintä.

Koko ajan uutta tulokasta pitää kuitenkin käsitellä silkkihansikkain, ettei hänelle iske pakokauhu. Kiittämällä ja kannustamalla tästä kehityskelpoisesta yksilöstä kasvatetaan uusi hallituslainen, joka tarttuu tehtäviin ja jakaa tietämystään ja ideoitaan yhdistyksen hyväksi. Jos hänet halutaan pitää pitkään mukana remmissä, hänelle ei työnnetä liikaa tehtäviä, ettei hän uuvahda liiallisen työn alle ja katkeroidu.

Hyvin kohdeltuna, talkooruualla syötettynä ja saunotettuna uusi ihminen nauttii yhteisöllisyydestä ja porukan hyvästä meiningistä ja antaa oman panoksensa yhdistyksen eteen vuosia eteenpäin!


Anna Kulmakorpi